RK-15-8

Unet olivat sitten sitä tasoa että huh huh. Ensinnäkin ulkona satoin kaatamalla ja nämä kämpäthän ovat mallia, kyhätään petoonista pitkä kuutio ja rakennetaan katolle terassi. Eli veden valumiseen ei oltu hirveesti panostettu. Juuri minun huoneen kohdalla oli peltipaloja johon vesi ihanan kovalla äänellä ropisi ja tippui. Huoneen kosteus oli yli 100 ja jos laitoit ilmastoinnin päälle jäädyit saman tien. Hikisenä, epätasaista isojen pisaroiden kuuntelua ja naapuri lapsen huutoa. Väsymys vaikutti uniin. Monissa unissa oli kuollut. Parhaat unen aihiot juuri ennen herätyskellon soittoa klo. 07:30. Äkkiä suihkuun ja syömään 08:00 aamupalaa. Se oli katettu hienosti pitkääälle pöydälle, istuimia oli 12 ja ruokaa oli valtavasti. Istui alas ja asunnon Rouva kiiruhti heti paikalle ja osoittikin toista paikkaa, jossa oli yhdelle hengelle varattu paikka. Ihmettelin ja sanoin että tahdon syödä siellä missä muutkin. Vastaua oli että ei käy. Minulla ahdittiin pöytään ruokaa melkein yhtä paljon kun koko porukalle isossa pöydässä. Olihan se hienoa että oli mussuteltavaa mutta yksin syöminen vaan masentaa täällä kun voisi keskustella ihmisten kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Söin sen minkä jaksoin ja se näytti siltä etten olisi syönyt yhtään. Hävetti, mutta minkäs sille voi. Ei ollut minun vika. Tulin ulos terassille kirjoitamaan ja odottamaan sukellusbussia. Varauduin sateeseen ja  kylmään ilmaan. Pilvet eivät enteilleet yhtä kuumaan päivää kuin eilen. Bussi tuli pihaan 09:30. Kamat kyytiin ja kohti sukelluskeskusta. Etsin yleensä ihmisen joka hengailee yksin, koska se henkilö yleensä on sukeltanut paljon. Niin tänäänkin. Kohde oli Ranskalainen ravintolan omistaja Marseillesta. Meni sekutti niin olimme jutuissa kiinni. Nyt meillä on ensi kesälle todella hyvä ravintola tiedossa kun menemme jengin kanssa viettä Marseille-päivää. Ole sosiaallinen niin asiat eivät voi muuttua ainakaan huononpaan. Olipas lause. Päivän hahmo oli Mister Loco Traiver. En ole nähnyt niin hullua Keltaisen Bussin kuljettajaa. Armoton kiihdyttelijä. Bussilla pääsee aina ohi. Bussi kääntyy vaikka metsässä. Hänen vauhtisa hyytyi vasta kun pakoputki tippui 10 metriä enne sukelluskeskusta takaisintulomatkalla. Aivan mahtava ukko. Mister Loco Traiver, oli hänen nimensä. Ensimmäinen sukellus meni taasen muistellessa ettei voin hengittää ihan rauhassa. Toinen meni jo paljon paremmin. Enempää se niistä kirjoita koska teidän on itse nähtä tämä kauneus. No vähän...en sittenkään. Kun palasimme takaisin keskukseen menin juttelemaan yhden tupakalla olevan porukan kanssa ja kysyin mihin he olivat menossa syömään. oli jo nääsen julmeton nälkä. Kello oli 14:30. Loco Traiver, oli kertonut jossain hyvästä ja halvasta paikasta jengille. Päätimme mennä sinne. 5 Cucia kaikki ruuat.  Loco heitti ensin kaikki muut omiin koteihinsa ja lähti sitten heittämään meitä sinne hyvään paikaan. Sinne piti olla matkaa 5 minuuttia. Loco paahtoi bussillaan täysillä poispäin keskustasta. Nyt pitää mainita että Loco oli todella ystävällinen, symppaattinen vanha mies. Kiistelimme oliko hän enemmän näyttelijä Robin Williamsin, tuomari Simon Couelin ( miten se ikinä kirjoitetaankaan) vai Mel Gibsonin näköinen. Hänessä oli kaikkea niitä se hullun/hyväntahtoinenkiilto silmissään. Meidän porukkaan kuului Mike, Kataliina, Pablo Francesko, Jose Inglesias. Todella kivoja tyyppeja. Kesken matkaa Loco huusi että haluammeko mennä katsomaa krokotiilejä ilmaiseski, huusimme että totta kai. Loco parkeeraa bussin ison krokotiilipuiston takaovelle ja ohjastaa meidät ovesta sisään jossa lukee pääsy kielletty. Loco ohjaa meidät suoraan isoja korotiilejä ruokkivan miehen viereen ja saamme katsoa kuin isot krokotiilit kinastelivat pienestä kalasta.  Hämmästyttää noissa isoissa pedoissa oli se muinka pitkää ne pystyivät olemaan paikallaa ( still kuvassa) , oli heillä suu sitten kokonaan auki tai puoliksi auki ne eivät liikkuneet mihinkää. Aivan kun olisin katsonut pysäytettyä kuvaa todella isosta tv:stä. Loco kutsui meitä jatkmaan matkaa. Itse en ymmärtänyt ottaa kameraa mukaan mutta Mike sai pari hyvää kuvaa kameralleen. Hullua kyytiä ravintolaa kohti. Loco kertoi matkalla että käy sillä välin hoitamassa pari asiaa kun me syömme ja tulee sitten hakemaan meidäy takaisin kaupunkiin. Homma kuulosti hyvältä. Ravintola oli pieni, viihtyisä,todella edullinen ja mukava. Tilasimme koko porukalle yhteiseksi isot lautaset, korotiiliä, sikaa ja kalaa. Pöytään tuli myös iso lautasellinen mustiapapuja ja tummaa riisiä, salaattia, tomaattia ja tietenkin sipsejä. Katalina oli sukelluksen ohjaaja, joten juttelimme kriittisesti päivän sukellusreissusta, kaikki ei ihan mennyt sukellusmastereile putkeen. Kun Loco oli käynyt heittämässä reissunsa hän päräytti bussillaan pihaan. Pöperöt oll syötä ja jatkoimme matkaa kohti kämppiämme. Kun saavuimme minun kämpälle oli pakko saada kuva koko jengistä, bussista ja Mister Loco Traiverista. Teimme treffit mun kämpän eteen klo. 20:00.  Pika suihku tervehdys Silvialle ja Romerolla ( omistajat). Hain parit Heinekkenit, istahdin terassille ja ryhdyin kirjoittamaan. Porukkaa lappasi edestakaisin naapuri talon väliä. Pinlajes on todella pieni kaupunki. Jonka isoimmat turistikohteet ovat kauniit beachit ja toimeentuloa kasvattaa Casa particulaaret. Niitä onkin sitten joka talossa. Kaupunki on kuin yksi particulaarien asuntonäyttely. Hinnat vaihtelvat 15-25 Cucin välillä. Eilen kuulin yhdeltä Ranskalaiselta psykologilta, joka työskentelee vanhusten kanssa joilla Altshaimer-tauti. Joissa hänen particulareissa ei ole ollut suihkua tai mitään ruoka palvelua. Casoilla on siis eroja. Toinen asian minkä kuulin oli että Kuubasta löytyy myös dormia. Niihin olisin mennyt jos olisin tiennyt.
20:30 tyypit talsivat kämpilleni. Katalina juttelli pitkän pätkän Romeron kanssa mahdollisuuksista päästä huomenna aamuna taksilla eteenpäin Playa Largasta. Kuulemma mahdollisuudet ovat pienet ja hinta kova verrattuna bussiin johon itse olen nousemassa. Bussi maksaa 14 Cucia. Menimme syömään naapuri ravintolaan nimeltä Chuchi. Meidät otti vastaan kaunis nuori neito joka puhui oikein hyvää Englantia. Kaikki oli todella halpaa. Otin päivän kalan, Inglesias ja Kataliina ottivat kapukeiton ja sikaa ( he ovat yhdessä tai ainakin suhinaa ) Pablo joka iski silmänsä heti tarjoilijaa ja alkoi liuhutella tanssiaskeliaan otti todella ison karu-annoksen.  Mike veti myös possua. Keskelle perinteinen mustapapulautanen ja valkoista riisiä. Illan teema oli rohkaista Pablo puhumaan englantia. Mike oli jo täysin liekeissä englannin kanssa mutta Pabloa piti rohkaista kovasti, koska hänellä juttua ja kysymyksiä riitti minulle. Syötiin ja nauttittiin. Pablo yritykset liehutella olivat sen verran akressiiviset ettei kaunis neito niihin lähtenyt mukaan. Laskut pöytään ja menoksi. Sukellusreissu vaikutti kuintekin viereystilaan sen verran että minä lähdi suorita kämpille. Sovimme että näemme huomenaamuna Viazulin ( linja-auto firma) pysäkille jos eivät ole saaneet taksia eteenpäin ennen sitä. KUn pääsin kämpille Romero ja pari muuta miestä ja naikkonen tyrkkäsivät heti minulle vaaleeta rommia olevan pullon käteen. Sitten minä istui siinä heidän kanssan tunnin ja poristiin missä Suomi on jne. Vaalea rommi on hyvää. Siitä sitten nukkumaan ja aamulla aamupala ja bussipysäkille.