Herätys ajoissa, kamat kasaan, aamupala ja taksi-collektivoa odottamaan. Halasin Anyi ja Willamin ja kiitin kaikesta. Minua oli saatamassa Isoäiti, Isoisä, naapurin ukko ja akka ja pari tuntematonta tyyppiä. Taksi-collekativo tuli 30 minsaa myöhässä mutta ei se mitäään. Auto oli vanha 56-luvun pitkäperä jotain. Auto oli jaettu neljään eri osioon. Viimeinen oli rinkoille ja sitten oli 3 eri istuinosastoo. Takimmaisessa istui jo kaksi ranskalaista poikaa ja yksi Espanjalainen tyttö. Kaikki opiskelivat tällä hetkellä Kanadassa Toronoton yliopistossa vaihtoppilaana. Toisella jäbällä oli kuhinaa Espanjalaisen tytön kanssa. Autoa ja ajoi Alex ja hänen vieressään istui Mister Mafioso. Mies joka keräsi kaikki rahat ja käyttäytyi yli-coolisti. Seuraavaksi haimme Israililaisen kaverin joka olla oli heti tuli perseen alla. Hänelle oli kuulemma näytetty jotain Eurooppalaista 4-hengen auton kuvaan jossa oli ilmastointi ja kaikkee. Mies vain hönkyi että häntä oli petetty. Ihmettelimme muut että mitä ihmettä nää höngit. Kaveri sai lissää löylyä kiukaaseen kun kuuli että kyytiin tulisi vielä kolme ihmistä. Kaksi keskelle yksi eteen. Sitten alkoi Israililaisen lietsonta. Perutaan tämä taksi ja otataan uusi-taktiikka.Hirveä hämmennys ja Mister Mafialle pottuilu. Sille ukolle en olisi uskaltanut sanoa mitään väärää sanaa. Homma kärjisty lopullisesti kun haimme kyytii USA:laisen pyöräiliä veijarin. Israililainen hyppäsi kuin kärppä autosta selittämään pyörä-veijarille mikä on tilanne. Mister Mafiaolla paloi käämi aivan täysin Israililaiseen. Pyörä-veijari jäi seisomaan paikalleen auto jatkoi jo matkaa. Matkalla möykkä sen kuin koveni. Israililainen uhosi ja yritti saada meidät mukaan lopettamaan tämä perkutus. Saavuimme aukiolle. Sanoin yhden huonon sanan, RAHA. Samassa ylimääreinen ukkeli hyppää autoon ja vetää minut ulos autosta ja sanoo ettei minulla ole mittään asiaa enää autoon. Mister Mafia läväyttää maksamani rahat takaisin kouraani ja heittää minua rinkallani. Osoitan kädellä että odota. Kysyin Espanjalaiselta naiselta että mitä tässä tapahtuu. Hän selittää että joudumme vaihtamaan autoa Havannassa josta meidät jatketaan sitten eteenpäin. Hän sanoi että hyppää takaisin kyytiin. Lämäsin rahat takaisin MIster Mafiooson käteen ja laitoin rinkkani häneen syliin ja hyppäsin auton sisälle. Kuski käski minun olla rauhassa. Ukko joka oli vetänyt minut autosta uhosi viellä ulkona Israililaiselle. Kun Mister Mafioso istui takaisin jatkoimme matkaa sanomaat kukaan mitään. Seuraava kohde oli yhden tuntemani Saksalaisen pariskunnan luokse, jonka olin tavannut bussimatkalla. Heillä ei ollu mitään aavistusta äskeisestä episodista jossa oli uhkailu poliiseilla ja vaikka millä. Kaikki istui hiljaa. Seuraava pysäkki oli jälleen USA:lainen kaveri joka oli jo melkein purkanut kamansa edellisen tapahtuman jälkeen. Mister Mafia sai kuitenkiin suostuteltua USA:n kyytiin joten meidän matka porukka seuraavat 5 tuntia vanhanssa amerikan raudassa oli valmis. Kättelimme vielä Mister Mafioson kanssa ennen kun hän jäi pois kyydistä jotten ei jäisi huono fiilista ja pääsimme matkaan. 2 Ranskalaista, 1 Espanjalainen, 2 Saksalaista, 1 Suomalainen ja yksi Amerikkalainen. Todella hyvä jengi. Espanjalainen tyttö sanoi,että tunnelma on kuin Eurooppalaisesta Roud-moviesta. Salsa soi kovaa kajareista kovaa ja ihmiset puhuivat montaa erikieltä päällekkäin. Autona kuskin itsensä kokoama amerikanrauta vuodelta 56. Hän oli saanut se lahjaksi isäisältää ja säästänyt kaikki rahansa että on saanut auton kulkevaan kuntoon. Kaverilla on 7 tyttöystävää, joka päviälle siis oma. Ja suunnitelmissa oli joku päivä mennä jonkun heistä kanssa naimisiin. Homma oli siis aikas kohdillaan. Matka taittui leppoisasti. Matkasimme siis ensin Vinalesista pohjois-havannaan vaihtamaa autoa jolla pääsisimme sitten perille Playa Largoon. Bruce oli saanut " Born in the U.S.A." levyn tehtyä ja pelkäsi joutuvansa Reaganin uudelleen valintalta prosessiin tahtomattaan mukaan. Päivitykstä kirjasta. Vaihtoautoksi saimme lupauksen modernista Eurooppalaisesta ilmastuidusta autosta. Hymyilimme asialle. Kun tulimme auton vaihtopaikkaan lähelle Havannan lentokenttää Saksalaista pariskuntaa ja minua odotti vastassa ihanan kultaiseksi värjätty Ladan sukulainen 80-luvun lopulta. Olihan se sentää Eurooppalainen. Hyvästelimme muut ja otimme yhteiskuvan hyvin palvelleesta Amerikanraudasta. Uudelle autolla annoin nimeksi " Mamma and Pappa". Sen kuski oli vanha mies ja vieressä kartturina istui hänen kovin uninen vaimonsa. Aluksi nautimme helposti avautivista ikkunoista, joita Amerikanraudassa joutui vääntämään jakoavaimella. Tovin päästä auton takajalkotila alkoi kuumeta kovasti. Jalkojen alla oli pelkkää peltiä. Se varmaan kuumeni vetoakselin pyöriessä vinhaa vauhtia siinä alempana. Myös bensiinin ja pakokaasun yhdistelmä hivuttautui takakontista autoon. Aloimme olla hieman huolissaan. Kaikki Papan mittaristot olivat joko nollilla taikka täysillä. Emme tieneet kuinka lujaa Papaa ajaan, joten 155 kilomertin matkan kesto oli meille arvoitus. Sovimme että pidämme yhden tauon matkan varrella. Nukuimme kaikki hetken, en tiedä johtuiko se kaasusta vai väsymyksestä. Joka tapauksessa oli pakko pysätyä. Pappa tiesi hyvän paikasta mistä saa tuoretta menua. Parkkeerasimme kultaisen kiiturin tien sivuun ja hyppäsimme nopeasti raittiiseen ilmaan. Kaikki ovat auki, tarkastus ettei vaan takakonttissa kyde pensiini kanisteri tai mutta syttyvää. Ladaan oli vaihdettu vastikaan pakoputki, hieno hieno amisputki. Voipi olla että liitoskohta vuotaa pahemman kerran kerran koska sama meininki jatkoi loppumatkankin. Lopulta nojasimme itsemme Maman ja Papan selkänojaan ja tynsimme päämme heidän olkapäiden ylitseen, siellä oli raikasta ilmaan. Pappa ajoi suoraan autonsa, ties mihinkä kun saavuimme Playa Largaan. Onneksi Matti Riekki Apps näytti hyvin missä meidän pitäisi olla ja sen avulla löymisse oikean paikan. No eihän se ollutkaan se paikka missä yövyin. Kävelimme koko porukka pari korttelia ihan toiseen Casaan. Casa Homeroon. Laticielle toinen Miinus. Valitettavasti Saksalaiselle pariskunnalle ei ollut valitettavasti tilaa majatalossa. Sovimme tapaavamme klo. 19:00 ennekuin he lähtivät etsimään itselleen majapaikkaa. Kamat huoneseen, perus " moikka moi" ja äkkiä merenrantaan kuuntelemaan merta. Talossa asui niin paljon sakkia etten viitsinyt jäädä sen enmpää norkoilemaan. Merelle matkaa oli noin 3 minuttia kävellen. Meri oli todella kauniin vaalean vihreä. Itse ranta oli kivinen ja likainen. Kävelin rantaa pitkin eteenpäin niin pitkälle kunnes vastaan tuli paikallinen sukellus keskus. Juuri kun pääsin toimiston eteen bussi ajoi liikeen eteen. Sukellus mestarit tulivat ulos autosta ja katselin tyytyväisten sukeltajien ilmeitä. Kättelin päämestaria ja sovimme että huomenna bussi tulee hakemaan minut Casa Horemon edestä klo. 09:00. Sukelluksen hinta on 25 Cucia kaikkine varusteineen. Sain 10 Cucia alennusta, koska omistan sukellusluvan.
25 Cucia, sillä hinnalla ei saa missään mittään. Nyt sillä saa matkat, kamat, sukelluksen ja toisen sukelluksen voi päättää tahtooko ensimmäisen sukelluksen jälkeen. Mahtavaaaaa...... Kävimme Saksalaispariskunnan kanssa syömässä hyvän aterian kauniissa meri maisemassa ja sen jälkeen nukkumaan. Olin niin valmis etten jaksanut sivuakaan Brucea. HYvää yötä Suomi ! Mikko menee huomenna sukeltaa Kuubassa. Jännittää....
Hahaa, mitäpä muuta voi israelilaisilta iipuilta odottaa ;D
VastaaPoista