Auckland NZ, lentokenttä, klo. n. 20.00. Ensimmäinen katse lähtevien lentojentaululle lentoyhtiö Lan, lento 801, klo. 6.00, Auckland-Syndey, PERUTTU. Voi perse. Qantas tiskille ja äkkiä, tiski kiinni, aukeaa 04.40. Soitto numeroon, plö-plöplö-plöplööö, ei apua, anteeksi herra missä voin nukkua yön täällä lentokentällä, missä vaan, ylhäällä on ruokaa ja juomaa, okei kiitos. Ylös hissillä, kapakka ja olut. No niin mitäs sitten tehdään, Qantas kotisivuille. Lan lentoyhtiö on Qantasin sisar tai jotain yhtiö. Sama uutinen, peruttu mikä peruttu. Nyt taululla lukee RELAX. Mitäpä tässä murehtimaan turhia, kyllä ne homman hoitaa. Töllöstä tuli Formula-2 sarjaa ja toisesta futista. Siemailin Stellan rauhassa ja ostin mättö mäkkäristä yhden hamppisken. Nyt mäkkärin pehmeillä sohvilla sai nukkua ja muutikin olivat sen huomanneet. Pieniä ihmiskääröjä oli sali täynnä. Märräkistä löytyy aina netti joten lainasin sitä ja luin viestittelin hetken. Matkatyynyyn ilmaa, hiton näppäri kaveri, makkari esiin ja nukkumaan. 4 tuntia nukkumis aikaa. Unet oli mitä oli. Ylös, aamupesulle, porkkana suuhun ja kohti Qantas tiskiä. Taululla Peruttu viesti. Kävelin Check-in tiskille ja saman tien mukana nainen kysyi, Sydneykö , jep jep. Teidän lento on peruttu mutta hetkinen vaan. Papereita ihmelteltiin ja toiselta naiselta tarkastettiin sen paperit. Okei, teidät on siirretty suoralle lennolle Brisbainiin joten teidän ei tarvitse lentää Sydneyhin ollenkaan. Mahtaavaa, tämä sopii kyllä meikälle. Otetaan semmonen. Nainen auttoi vielä kamojenkin kanssa. Lippu käteen ja kohti tarkastusta. Jono oli pitkä, koiria juoksi edestakaisin nuuskien jokaisen montaan kertaan. Olin laittanut maahantulolippuun ettei minulla ollut ruokaa tai muutakaan ihmeellistä mukana. Mukana oli Nuudelia ja pastaa mutta en uskonut että ne paljoa kavereita kiinnostaisi. Jono eteni hitaasti, koirat ravasivat, kaksi tyttö joitui tarkempaan tarkastukseen. Susie oli joutunut myös all the way- takastukseen. Hänellä oli ollut monta viikkoa pidetyt likaiset farkut ja paljon likaista pyykkiä rinkassa. Ehkä se oli herättänyt koirien hajuaistin. Tarkaskastus ei ollut ollu nautinnollinen kokemus. Heidän lentokenttä, heidän tavat. Passi tiskiin ja kaunis nainen otti lippuni vastaan. Hetken hän sitä passia katsoi ja sitten alkoi pyöriminen hyöriminen, naapurille vilkuilu ja toisen naisen paikalle pyynti. Toinen nainen otti passini ja lippuni. Minut pyydettiin menemään hänen mukanaan toiselle tiskille. Nainen veteli passiani koneen läpi parikin kertaa ja tuumaili sitä. Ajatuksissa kävi vaikas mitä. Hästens sängyssä, 12-tunnin yöunien jälkeen olin valmis mihin vaan. Anteeksi häiriö, skanneri ei pystynyt heti ottamaan kopiota passistanne. Hyvää matkaa. Eipä tässä hätää, kiitos vaan. Maahantulolippu naiselle ja kamojen haku. Rinkka oli laitettu jo lattialle koska matkalaukkuhyrrä lopettanut jo pyörimisen. Nyt ulos. Exit kyltti, tuonne päin. Vielä yksi nainen kysyy jotain lappusta, no eipä ole, en ole saanut semmoista. Tuonne päin kiitos, sieltä tulee virkailija ottamaan teidät vastaan. Kulman takaa paljastu matkalaukkujen läpivalaisinlaite ja vieressä nuori tyttö tyhjensi omaa laukkuaa. Onko nuudelit noin kiellettyjä? Nuori mies otti paperini vastaan antoi ne takaisin ja meni soittamaan puhelimella jollekkin. Tilanne pysähtyi. Mittään ei tapahtunut pariin minuuttiin. Menin kurkaamaan läpivalaisulaitteen taakse. Mies puhui puhelimeen, katsoi minua ja sanoi Mikko you are good to go. Jumakauta näitä tyyppejä. Nyt ulos ja äkkiä. Mutta ekaksi uusi Pre-payd kännyyn. 30 dollaria. 450 min puheaikaa, loputon tekstiviestivapaus, kummatkin vain Australiassa ja 1 KB nettiä. Bussi tiskille ja lippu Surfers Paradiseen joka oli vähän matkan päässä Brisbainesta alaspäin. Moni oli kehunut paikkaa ja ystävälläni Masonilla oli siellä Pen-house kämppä yhden kerrostalon katolla jonne olimme puhuneet että saan menne olemaan. Matkalla laitoin viestin Masonille. Vastaus, olen vuokrannut sen hammaslääkärille, mutta olet vapaa käyttämään uima-altaita ja spata. Se meni putkeen se. Nettiin ja Hostellia etsimään. Se on nykyää onneksi helppoa. Hostelworld auttaa asiassa paljon. Se kertoo paikkakunnan hostellit ja kertoo kuinka paljon niistä on tykätty. Hostelli löytyi aivan beachin vierestä. Backpackers ja jotain. Heillä ei ollut bussikuljetusta asemalta mutta bussi 750 vei aivan hostelin viereen. Bussilipun hinnan sai takaisin tiskiltä. Hostellin vieressä oli satama kaikkine veneineen ja huvittelulaitteineen. Virkailija kertoi ensimmäiseksi että oli minun olevan yksi Suomen parhaista painonnostajista koska hän tiesi yhden Mikko nimisen Suomalaisen painonnostajan. Ihan nyt en vastastannut hänen toivettaan vaikka yritin pullistella pieniä lihaksiani mutta hymyllä aina pärjää. Huoneessani oli 5 muutakin kaveria. Yksi mursun näköinen hölöilijä joka ei liikkunut sängystään koko päivänä. Kaksi Saksalaista poikaa. Ja yhtä en nähnyt ollenkaan. Kämppä oli likaisin ja patjassani näkyi rakkauden jälkiä, onneksi oli lakana jolla peittää ne. Päivä oli vasta alussa joten lähdin kävellen rantaa myöten keskustaan. Lopullinen syy tai oli niitä useakin siihen että lähdin heti seuraavana päivä pois oli keli. Siellä tuuli ja oli todella kylmä. Rannan hiekka oli kauniin valkoista ja tuntui hyvälle jaloissa mutta tuuli oli kylmän kostea. Paikka oli kuuluisa hyvistä bileistä ja meinigistä. Edellisenä viikonloppuna kaupunki oli rata-autojen taistelutanner. Tien varret olivat petoni valleja täynnä. Isot bileet olivat kuullemma olleet. Fiilis oli kaupungissa lattea, eikä se meikää kyllä lämmittänyt yhtään. Kävin mahdollisimman pitkään jotta ei tarvitsi paljoa muuta kaupungissa tehdä. Ostin uudet släpärit koska oli uhohtanut edelliset jonnekkin. Ne jotka ostin Ruottalaiselta kaverilta Honolulussa Mäkkärin jäätelön hinnalla. Nyt ne makso 12 dollaria. Kaupasta pullo 5 dollarin valkoviiniä ja takas Hostellille. Siellä ei tapahtunut mittään. Kirjoittelin blogkia ja otin selvää mistä pystyin ostamaan Greyhoundin Hop on- hop of lipun. Lipun jolla pystyi 90 päivää menenään minne halusin Australaissa tai niihin paikkoihin minne Greyhound pystyi ajamaan. Minulle riitti reitti ylöspäin. Heidän toimisto oli keskustassa mihin kaikki bussit muutenkin pysähtyivät. Olin matkalla Noosa-nimiseen kaupunkiin. Pirita sitä kovasti kehui. JA hyvä että kehuikin. Kiitos siitä Pirita. Aamulla kamat kasaan, aamupala suuhun ja hyvissä ajoin toimistoa kohti. Paskan marjat. Meillä oli niin hyvät keskustelut kuskin kanssa Formuloista ja rataurheilusta että hän unohti kertoa missä minun olisi pitänyut jäädä pois. Olin huusen kuusessa, kello oli 9.05 ja mun bussi lähti 9.20. Kuski kurvasi seuraavalle pysäkille ja sano että äkkiä tuohon bussiin joka menee takaisin päin oikealle pydäkille. Soitto Greyhoundin toimistoon että olen tulossa varatkaa mulle lippu. Se matka oli pitkä, kyytiin tuli Kiinalainen jengi joka oli hukassa ja kuski auttoi heitä pääsemään jotenkin sinnepäin mihin he olivat menossa. Tuntui kuin kaikki mitä ihmiset tekivät tapahtui todella hitaasti ja kello taasen meni todella lujaa eteenpäin. Saavuin omalle pysäkille 9.21. Sitten joustiin. Rinkka painoi pirusti. Bussi oli paikallaan ja toimiston kaunis nainen toivotti minut tervetulleeksi ja antoi kaupanpäälle vielä hyvän alennuksen bussilipun hinnasta. Jep, olin bussissa. Matkahan kesti sitten seuraavaan aamuun 08.35. Bussi oli vanhan mallin pehmeä penkkinen kiekkobussi. Nukuin huonosti mutta kuitenkin nukuin. Aurinko alkoi nousta n. 06.00 aikaan kirkkaana, aivan toinen meininki kuin paratiisissa. Saavuimme Noosaan. Bussi oli hakemassa asemalta, kyytiin nousi paljon porukkaa. Hostelli sijaitsi 10 minuutin kävelymatkan päästä bussin pysäkiltä, jossa sijaitsi myös kaikki tarpeelliset kaupat ja main beachille oli matkaa 25 minsaa. Uima-allas, iso ruokatila missä iso töllö, kirjasto/musiikkihuone, ilmaiset surffilaudat mutta reistaileva netti muuten hyvän tuntuinen paikka. Huoneessa nukkui kome Saksalaista tyttö ja minä. Yhden kanssa juttelin koko siellä oloni aikana. Oli Tiistai 5.11. Melbourne Cup day, yksi Australian tunnetuimmista hevos kisoista. Kello ei ollut paljoa mittään ja kaikki oli jo kännissä. Edellisenä torstaina oli Halloween, siitä seurasi viikonloppu, maanantai oli rinkkailijoiden juhlpäivä ja tänään on yleinen vapaapäivä kisojen takia. Pitkä on putki nuorisolla. Main beachillä naiset näyttivät parastaan iltapukuineen ja korkokenkineen. Ukkeleille päällä mitä saattuu. Jos iltapuvussasi on napaan yltävä v-aukko, älä juo likaa ja pidä tissit piilossa. Onhan se kivaa jos ne sillon tällön moikkaavat mutta ei kokoaikaa. Ja kun ryhti alkaa kuohuviinin takia olla jo etukeno niin se ei paranna tilannetta. Näitä yksilöitä oli monia. Yli ruskettuneita, kirkkaissa väreissä juhlivia leidejä. Mukana oli myös todella kauniisti istuvia iltapukuja. Meillä olisi Sarkkisen Marin kanssa ollut mielenkiintoinen ilta valita paras iltapuku. Teemme sitä aina ylioppilasjuhlassa. Terkkuja Marsulle. Vieressäni soitti bändi, ihan jees menis. Nais-solisti oli heikoin lenkkin tai oikeestaan miksaaja oli heikoinlenkki. Sen 30 minsan aikana hän ei saanut ulinaa ja pörinää poissa PA-kamoista. Jaakko Pohjolalle olis ollut paikka auki siinä hetkessä. Jaakollekkin terkkuja. Voi sitä yleisö parkaa. Viina virtasi ja varsinkin naiset olivat ottaneet yliotteen juhlasta. Itse beachillä oli kiva hiekka ja surffari-aloittelijoille hyvät aallot.Bussi tuli hakemaan tasatunnein joten takas Hostellille syömään. Nykyään vedän kanan makuista nuudelia, pastaa ja omenoista. Juomaksi oli valkoviiniä. Kaikki muu on todella kallista. Aussi valkkari on 5 dollaria pullo ja hyvinkin nautinnollista. Hostellissa oli elokuva-ilta. Leffana oli We are the Miller´s. Tarina huume diileristä joka joutuu vaikeuksiin ja perustaa feikki perheen saadakseen huumelastin tuotoa Meksikosta USA:han. Pla pla pla. Kaikki hyvin, paha saa palkkansa ja feikkiperhestä tulee aito perhe. 2,5 tähteä. Nukkumaan ja huomenna kohti National parkkia. Tytöt jäivät vielä nukkumaan kun pikku Mikko oli jo matkalla kohti kaunista kansallis-puistoa. Kroppa herättää klo 06.00 oli edellisenä päivä tapahtunut mitä vaan. Kävelin tovin päästäkseni Sunshine- beachille josta reunaisinreitti alkoi joka seurasi rantaa Main Beachille saakka missä eilen bändi soitteli. Ranta oli pitkä, hiekka pientä vaaleaa ja nautinnollinen kävellä ilman kenkiä. Rannnalla oli kuitenkin tunkkainen tuoksu, tuoksu johtui kuolleista korpeista. Niitä oli rannalla valtavamäärä. Vähän aikaa sitten oli ollut myrsky ja korpit olivat yrittäneet lentää sen ylitse epäonnistuen yrityksessään. Nyt niiden aika tuoreet jäännökset kypsyivät paahtavassa auringossa.
Oli miellyttävän rauhallista, sai käpötellä ihan rauhassa omissa ajatuksissaan. Alvarin paikalla olo olisi ollut mukavaa. Reitti muuttui kallioiseski. Kallioiden ylhäältä näki koko rannan komeudessaan. Kalloien toiselta puolelta alkoi Alexandra beach eli AB. Se oli nudisti ranta. Pikku Mikko otti vermeet päältään kävi uimassa ja otti kunnon nokoset rannalla. Vaikka ilkosillaan siellä oltiin niin en kuitenkaan kuulunut niihin niin vanhoihin miehiin jotka kulkuset valtoimenaan tepastelivat rantaa pitkin ja kävivät jututtamassa nuoria neitoja. Olin omissa oloissani. Kesällä mikään ei voita alasti oloa. Tovi siinä vierähti. Sitten tuli nälkä, matkaa oli kuitenkin vielä 2 tuntia. AB:n aallot olivat sopivat minun tasoiselleni surffaajalle eli huonolle. Päätinkin siinä että huomenna tulen tänne surffaa. Saavuin niemen kärkeen, sieltä näki koko meren komeuden. Aallot paiskautuivat kovalla voimalla kallikoiden reunuksiin nostatteen ilmaan isoja vesi pärskeitä. Ihminen on niin pieni luonnonvoimen sylissä. Seuvaavaksi vastaan tuli delffiinien ja valaiden bongaus paikka. Kiikareilla siinä tiirasin tovin nähden vain 3:n delffiinin evät pari kertaa. Olikuiten se aika vuodesta jolloin valaat ja delffiinit uiskeltelivat näissä kohdin. Pohjoisemmassa meri oli jo liian lämmintä heille. Matka jatkui vastaan tuli seuraava beachi, Tea bay tai jotain nimeltään. Siellä oli paljon nuoria treenamassa surffausta. Aallot olivat sopivan pieniä kuljettamaan pienokaisten ensimmäisiä yrityksiä pysyä pystyssä. Oikein hyvä paikka koko perheelle viettää rauhallinen päivä rannalla. Pohjat olivat pelkkää hiekkaa eikä niissä ollut yhtää kiviä joten opettelu oli turvallista. Main beach oli rauhoittunut eilisestä laukkakisasta. Pikkasen pöperöä napaan ja ruoka unet ( Power nap) rannalla. Siinä vierähtikin sitten pari tuntia. Takas Hostellille. Oli pizza-illan vuoro. 8 dollaria saa syödä niin paljon kun jaksaa ja Mikkohan jaksoi. Pizzat eivät vain olleet mittään ihmeellisiä. Leffanana oli Grand Turismo, tuttu ja turvallinen Estwoodin Clintti. Kamat kasaan ja nukkumaan. Aamulla lähdimme Kiinalaisen Sajude-nimisen tytön kanssa surffaamaan. AB-beachillä ei ollut tuulta joten menimme Sunshine-beachille. Aallot olivat aikas isot. Mulla oli hostellin lauta, ei ihmeellinen mutta ei mun taidotkaat olleet ihmeelliset. Tärkeitä on osata lukea aaltoja. Meikä vetää aikas fiiliksellä vielä. Sajude oli jo konkari. Mulle laudan päällä oleminen tuotti jo vaikeuksia. Urhoollisesti pikku Mikko kuitenkin isojen aalto sekaan uskaltautui. Yrityksiä oli monta, yhtään niistä ei onnistunut. Voimat alkoivat olla lopussa, on nääsen voimille käyvää puuhaa. Viimein tuli otollinen aalto, kovaa räpiköintiä aallon harjalla, ylös laudalle, onnistui, laudan etuosa hörpää syvälle, aalto pamauttaa takaraivoon, pääedeltä huppeluuksiin, toinen aalto jatkaa riepotusta veden alla, kiitos mulle riitti. En tahdo hukkua näin nuorena 1.5 metriseen mereen. Kamat kasaan ja rannalle oottamaan aurinkoa, sen osaan. Sajude jatkoi vielä tunteroisen ja tuli muka pettyneenä takaisin, haistatin sille paskat ja kehuin miten hyvin se oli vetänyt. Jäimme siihen kattelemaan yhden miehen vetoja jotka olivat todella hyviä. Hetken kuluttua paikalle tuli täydellien nais-surffaaja. Pitkät vaaleat hiukset, pitkä kroppa ja kaunis rusketus. Kyllä pikku Mikon kelpasi. Sajude tokasi hetken kuluttua että nyt riittää, takas Hostellille. Mun bussi seuraavaan kohteeseen lähti 17.00 joten oli hyvin aikaa käydä suihkussa, syödä nuudeli ja katsoa piirrettyjä. Kävelin asemalle jonne oli tullut muitakin pohjoiseen matkaajia. Bussi oli upouusi. Hienot nahkapenkit, 2 usb-paikkaa, vessa ja reistaileva töllö jossa näkyivälillä mustavalkoinen kuva bussin tuulilasista. Alussa lämpötila oli oikein sopiva mutta kun kuski vaihtui niin yöllä tuli kylmyys. Klo 05.00 maissa oli pysähdys oli pakko hakea makuupussi tavaratilasta. Matkan aikana oli kuullemma näkynyt sekä eläviä kenguruita että valtava määrä kuolleita kenguruita.
Airlie Beachille jossa meitä odotti eri Hostellien bussit. Meidän bussiin ei tullut kuin Minä ja Hollantilainen kaveri Arno Hybert " Jotain ". Jotain tarkoitti mutkien kautta suomennettuna kuningasta joten kutsui häntä siitä lähtien kuninkaaksi. Tulimme heti hyvin toimeen. Rupesimme juttelemaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Huomasimme kohta että kummankin laiva lähtee vasta sunnuntaina, Kuningas lähti 3:n päivän ryyppyreissulle ja minä 3:n päivän sukellukselle. Meillä oli kaksi päivää aikaa olla tekemättä mitään. Ja mikä vielä parasta Airlie music festivaalit alkoijat juuri sinä perjantaina. 74 bändiä, suurin osa ilmaisia. Päätelttaan liput maksoivat 150 dollaria, joten ei kiitos. Emme tunteneet yhtää nimeä listasta. Kaikki oli Australialaisia bändeja tai esiintyjiä. Diesel nimen tunnistin joukosta. Ne bändit mitä soitti perjantaina päivällä eivät olleet kovinkaan hyvää tasoa.
Kuningas oli kova jalkapallo fani joten meillä oli ensimmäisen Laguuni-session aikana paljon purtavaa tulevien jalkapallon MM-kisojen tiimoilta. Airlie beachin itse beachillä ei voinut uida koska Rauskot olivat vallanneet rannat. Kaupunkiin oli rakennetu iso Laguuni jonka ympärillä ihmiset ottivat aurinkoa ja kävivät välillä vilvoittelemassa laguunissa. Oikein mainio paikka katsastaa paikalliset näkymät. Ei mennyt kun 10 minuuttia niin kuulin ensimmäiset V-sanan suomeksi. Suomalaine ltyttö porukka tuli räkättämään ja kertomaan päivän äijä uutiset kovaan ääneen viereemme. Olimme Kingin kanssa juuri haasteelleet Skandinaavisten maitten kielten eroavaisuuksista. Tytöt olivat mainio esimerkki miltä Suomenkieli kuulostaa ulkamaalaisen korviin. Kun käänsin tyttöjen puheet Kingille hän ihmetteli miksi he kiroavat niin paljon. Urpot on urpoja. En paljastanut itseäni ihonsa polttaneille teini hirviöille.He olivat kyllä semmosia katastrofi magneeteja, kohta siihe viereen pölähti parvi Amerikan variksia elivistelemään tatskoillaan ja joku neitseellisistä Suomi-tytöistä oli jo edellisenä ilta antautunut yhdelle hippi reuhalle. Sitä siinä sitten vatvottiin edes takas. Hi hi hi hi, pla pla pla, uuuuu, fuck, hi hi hi hi, älä ny viitti. Oli pakko vaihtaa paikkaa.
Illan suunnitelma. Ruokaa, olutta, festivaalia. Ruoka oli nuudelia, olut New Zealandin lahja maailmalle, festivaali naurettavaa räpellystä aluksi. Kuuntelimme Australialaista Jamaikan tötsäläis-fiiliksen omaksunutta trio. Yksi soitti akkaria ja laulo, toinen jazz-kitaraa, kolmas hyväili pientä djempeä ja veti stemmat. Jazz-mies oli jo niin pöllyissä ja oluessa klo 15.00 aikaan että ei pystynyt kuin pentatoniseen skaalaan yhdestä kohdasta. Djembe-mies paikutteli rumpua kuin pieni lapsi löytäessään rummusta uusia saundeja. Laulajan kitara ei kuulunut mihinkään. Miksaaja pyöri ja hyöri mutta ei yrittänytkään saada kitaraa kuulumaan. Tärkeempää oli jutella pöydässä istuvalle kaverilleen. Nautimme Kingin kanssa kaaoksesta. Festivaali oli saanut hienon alun. Seuraava kapakka. Nainen soitti akkaria ja lauloi, stemma nainen hymyili vieressä, hänellä ei ollut mikkiä. Perus tarinan kerrontaa, perus soinnuilla. Seuraavaan biisiin saatiin mikki, mutta piuha oli liian lyhyt ja mikkiteline taipui puolestavälistä niin että roudarinteippi oli tarpeen. Tuli semmoinen tunne että festareille oli roudattu kaikki mahdolliset PA-kamat, mikit, telineet, vahvistimet, rummut, eli kaikki mitä kaupungista vaan löytyy. Oli sen verran hurjan näköistä tavaraa lavalla. Seuraava kapakka, KC´s, jos tiedätte Seasick Steven niin seuraava oli juurikin sitä. Bluesia vahvoilla kitarariffellä, slide pikkusormessa, jalka tallaa jotain itse tekoista puun palaa josta mikitys PA:han. Homma toimi kuin unelma. Tetsonihattuinen, valkoparrakas, harvahampainen, maailmaa nähnyt mies lauloi vankilasta ulos pääsystään. Keli oli kohdillaan, olut oli kylmää, yleisö oli messissä, kaikki hymyilivät, jo parhaimmat päivänsä nähneet naiset tanssivat pöydillä soittaen tamburiini pakaraansa. Festivaali oli saanut uuden käänteen. Siitä hetkestä lähtien olimme vain KC`s kapakassa. 23.00 musiikki loppui. Kävimme hakemassa Hostellilta parit oluet ja suuntasimme kohti festivaalien pää-telttaa. Liput illan konserttiiin maksoi 150 dollaria. Jumalaton hinta bändeistä joita puoletkaan yleisöstä ei ollut kuullutkaan. Teltasta kuului perus blues. Ei mitään ihmeellistä. Menimme mahdollisimman lähelle istumaan nurtsille ja kuuntelemaan meininkiä. Ehdimme avata oluet ja ottaa pari hörppyä kun kolme poliisia tule juttelee. Pojat, kaatakaa juomat maahan, mistä te olette kotoisin ?, Minä olen Suomesta (puhuin todella huonoa englantia), King vielä huonompaa, olen Hollannista ( siitä ei saanut yhtään selvää), tulimme kuuntelemaan musiikkia, poliisi katsoi meitä hetken, missä asutte? , Hostellissa Xbasessa, Pojat, alkoholien juominen julkisella paikkalla maksaa 110 dollaria kummallekkin. Ei me tiedetty, me tultiin vaan kuuntelemaan musiikkia, nuo liput on niin kalliit. Katseiden vaihtoa poliisien kesken. Okei Pojat, saatte varoituksen, nyt menette suoraan Hostellille ja juotte nuo juomat siellä loppuun. Kiitos kiitos oikein paljon, me teemme sen. Kamat kasaan ja pois festarialueelta. Nuori pari istui ihan festarialueen aidan vieressä piknic paikalla, he kyselivät mitä poliisit olivat sanoneet. He olivat saaneet sakot juomistaan. Kannatti höpötellä huonoa englantia. Takas Hostelliin. Nukkumaan. Huoneessa asui kaksi Saksalaista elektroni-musiikin kovaa ystävää ja heillä oli vielä jamit menossa. Kyselin mitä jäbät oli hommannut. Vastaus, ei mitään. Tyypit olivat olleet huoneessa koko päivän, ja kuunnelleet musaa. He kyllä tiesivät tämän hetken kovimmat DJ:t maailmalta. Unta polleen. Huomenna uusi festaripäivä.
Launtai 9.11. aamupalana, nuudelikeittöa, kananmunaa ja teetä. Siitä se homma lähti käyntiin. Kingi tuli syömään siinä 9.00 aikaan. Porisimme fiilikset, söimme ja lähdimme Laguunille ottamaan aurinkoa. Tällä kertaa puheen aiheena oli missä Suomi ja Hollanti ovat hyviä urheilussa, miksi kummallakaan ei ole naista, minkälaisista naisista pidämme, pitäisikö kuninkaan sukeltaa ensimmäinen sukelluksensa ryyppy-risteilyllä. Syvää pohdintaa monta tuntia ja syömään. Ruokana, kanaa, riisiä, jotain kanakastiketta ja vettä. Nam Nam, oikein gurmee lounas. Kingin piti käydä täyttämässä jotain papereita risteilyä varten. Lauantaina olivat aina markkinat satamassa, menimme ensin sinne. Kojuja oli jonnin verran Thai-hieronnasta omatekosiin koruihin ja vanhoihin kirjohin. Kingi osti jännäri kirjan. Matkallla risteily toimistolle vastaan tuli Aboriginaalien myymälä ja siellä oli paljon todella hyviä didgeriduita. Maailman vanhin puhallinsoitin. Menimme sisään, Jake kaupan omistaja tuli tervehtimään meitä. Hyvä meinis, mitäs pojat. Kokeillaan vähän soittimia. Siitä vaan. Minä olin aikoinaan tapaillut yhtä Saijaa joka oli saanut Australialaiselta ex-poikaystävältään aidon oikean didgeriduun. Sitä oltiin Assa kokeiltu soittaa tavalla tai toisella joten minulla oli jonkinlainen käsitys mitä tehdä, Kingi oli ihan untuvikko. Jake ehdotti meille tulemista klo 17.00 treeni sessioihin. Kuulosti hyvältä. Sitten hän aloitti myynti puheensa. Me olemme Australian ainoa liike jo lähettää soittimen minne vain ilmaiseksi. Jos soittimelle saatuu jotain matkan aikana saatte uuden tilalle. Soittimet ovat tehty kolmesta parhaasta ja kovimmasta puumateriaalista mistä soittimia tehdään. Jos halualle niin soittimeen voidaan piirtää teidän haluavanne kuviot muistuttamaan teidän matkasta Australiassa. Mikä rupes kelaamaan. Oma didgeri omilla kuvilla parhaasta puusta Australiasta. Ei mittään paska keppeja jotka hakeilee ekana talvena vaan aito soitin ja vielä hiton hyvän näköinen. Vähän nii ku Art-osastoo. Jaken puhe jäi painamaan mieleen. Takas laguuniin ottaa aurinkoa. Jos aijot nainen ostaa itsellesi nähtävästi nyky muotiin kuuluvat farkkusortsit niin varmistathan että lahkeen pituus on senverran pitkä ettei sinun pakarat pullota ulos lahkeiden alta. Se nääsen ei ole yhtään seksikästä. Näitä tapauksia on tullut vastaan niin paljon. Eikä tuo hailakka tiikeri bikinikään nyt hirveesti pisteitä saa, eikä koko asu-uimapuku, se kuuluu uima-halleihin. Matkan aikana on senverran itsekkin tottunut käyttämääm uidessa sortseja että speedot näyttävät aikas hauskoilta. Mutta maassa maan tavalla. klo.17.00 aika mennä puhaltaa putkeen. Paikalle oli tullut yli 30 nuorta innokasta puhaltajaa. Jokainen sai ottaa käteensä omaa mieltä miellyttävän didgeriduun. Valitsin yksilön joka soi nätisti E-ääntä. Menin eturiviin. Jake näytti mallia ja me vastasimme omalla mölyllämme. Homma kesti 25 minuuttia. Session jälkeen kerroin Jakelle kiinnostukseni ostaa oman. Rahaahan tällä hetkellä niin paljoa minulla ei ollut mutta osamaksu systeemi kiinnosti. Löysimme minulle sopivat yksilön, joka soi puhtaasi D:sta. Parasta, kovinta puuta. Kaunis lakkapinta, hillityt kuviot, ei mitään räiskyvää. 480 dollaria, kaupanpäälle Alvarille bumerangi ja kaunis piirros, lähetettynä ilmaiseksi Suomeen. Ei paha. Pelkkä lähetys olisi maksanut itsessään jo 300 dollaria. Joten Alanteen perhe sain uuden instrumentin. Hostellille syömään. Duudelia ja kananmunaa. KC´s kuuntelee musaa. Naiset olivat vielä villimpiä kuin edellisenä iltana, blues soi ja jengi nautti. Sama bändi, niin unohti viimeksi kertoa kokoonpano loppuillasta. Blues ukko, huuliharppu, sähköri, tenorifoni ja tänä iltana viulu. Viulu teki hyvän vahvistuksen bändii. Nyt vaan tenorifoni ei enää kuulostanut niin hyvälle tässä combossa. Mutta meni oli hurjaa, ja niin kumpanakin iltana perkkoja soitti ukkeli sauvan kanssa johon oli laitettu pullonkorkkeja nauloihin ja hän loi sitä jollakin kepillä. Mainio ukkeli.
23.00 musa loppu ja lähdimme nukkumaan koska seuraavana päivänä oli meikällä 07.45. lähtö sukeltamaan. Toivotin Kingille hyvää ryyppyristeilyä.
Great Barrior Reefs. Ui jui jui! Odotin sitä maisemaan hulluna. Aamulla bussi tuli hakemaan minut hostellilta ja heitti toimistolle jossa muutkin matkalle lähtevät olivat. Heti tutustuin isoon mieheen nimeltä John. Hän oli entinen englannin salaisenpalvelun mies ja samalla armeija huippuyksikön kuvaaja. James Bond, eri kropassa. Todella hauska mies. Hiton hyvä valokuvaaja. Tiesin heti että olemme sukellus pari koska porukassa ei ollut muita edistyneitä sukeltajia. Papereihin nimet ja menoksi. Satamassa meitä odotti vielä enemmän jengiä. Koska samalle laivalle tuli myös yhden päivän seikkailijat. Matkustimme pienemmällä laivalla emälaivalle jolla vietimme 3 päivää. Ystävystyimme Johnin kanssa Andreyhin, Usalaiseen tyttöön joka liittyi meidän tiimiin. Meillä oli todella kivaa. Mukaan jengiin tuli Englantilainen Pepper ja hänen isänsä Graham. Tällä jengillä hekotimme ja teimme sopitiivista fiilistä laivalla. Hytissäni asui Ranskalainen jääkeikkojoukkue. Siksi heitä kutsuimme. Kivoja jäbiä. Huono englantia mutta saimme selvää mistä he juttelivat.
Katsokaa Nemoa etsimässä niin tiedätte mitä minä koin. Sitä on turha kertoa ja kuvailla koska sanat eivät siihen riitä. Etsin Nemoa kovasti mutta löisin vain hänen serkkuja. New Zealandissa onneksi sain nauhalle Nemon. Meillä oli kilpikonnia, eri kokoisia haita, vaikka minkälaisia kaloja ja muita olioita. Yö sukellus oli minulle uusia juttu. Taskulamppujen kanssa syvyyksiin katsomaan mitä kaloilla oli sanottavaa. Kiva kokemus. Ruoka oli olosuhteisiin nähden hyvää ja sitä oli paljon. Vietimme suurimman ajan aurinkokannnella koska laivan sisällä oli todella kylmä. Se paikka on taian omainen. Laiva keinui todella paljon. Kävely kansien välillä oli aina akropatiaa ja hyvää tasapainoa vaativa osuus. Sukellukset kestivät 21.00 saakka ja sen jälkeen oli todella puhki. 5 sukellusta per päivä joista saimme valita 4. Unen tulemista ei tarvinnut odottaa. Aamulla herätys 05.30 ja eka sukellus 06.00. Aamupala 07.00, seuraava sukellus 08.00, lounas 11.00, seuraava sukellus 11.00, snorklausta 13.00, seuraava sukellus 16.00. päivällinen ja yö sukellus 19.00. Siinä oli ohjelma. Andrey oli ostanut vain 2 päivän matkan joten sanoimme hänelle moikka moi. Ikävä tuli heti, koska hän oli ollut alusta saakka minun ja Johnin porukassa, autoimme toisilllemme sukellus kamat päälle, tarkistimme että kaikki on kunnossa ja pidimme toisistamme huolta. Oli outoa että Andrey ei ollut ilta sukelluksella mukana. Pepper tuli hänen tilalleen. Ei uinut toista yö sukellusta. Koska ei se nyt niin hienoa ollut. Vietimme kivan illan jengin kanssa. Viimeinen päivä sama meinis, ylös aikaisin ja menoksi. Olin jo edellisenä iltana jutellut laivan sukelluksista vastaavan kanssa siitä että minulla oli seuraavana päivänä lento 09.40. Ja viimeisen ja lennon välillä pitää olla järjestelmästä riippuen 18-24 tuntia väliä. Minulle jäi 20 tuntia joten sain sukeltaa sen päivän 3 ensimmäistä sukellusta. En vaan mennyt enää niin syvälle kuin eilen. Sukellukset sukellettu enkä kyllä olisi yhtään enempää jaksanutkaan. Pää keinui, silmät punottivat, järki ei kulkenut. Laivasta oli loppunut vesi joten suihkuun eikä vessaan päässyt enää viimeisen sukelluksen jälkeen joten mereen vaan sitten. Reissu oli todella rahansa arvoista asiaa. Suosittelen kaikille. Vien Alvarin sitten kun olemme opetelleet sukeltamaan. Oli haikea jättää John vielä yhdeksi päiväksi laivalle kun me muut lähdimme kohti satamaa. Sovimme Grahamin Pepperin ja Andrey kanssa jo aikaisemmin että tapaamme Cairnsissa kusevilla kaloilla klo 19.00 torstai-iltana. Kusavat kalat sijaitsevat laguunin oikeassa nurkassa. Kamat kasaan ja takas Hostellille. Mukaani tuli suloinen pieni Ranskalainen tyttö joka oli ollut laivalla 2 päivän matkalla. Kävelimme yhdessä Hostellille ja meinimme samaan huoneeseen. Ryhdyimme pesemään pyykkiä. Sitähän riitti. Vaikka laivalla ei tarvinnut käyttää kuin sortseja ja t-paitoja niin pyykkiä oli paljon. En muista Ranskalaisen tytön nimeä mutta meillä oli hyvät keskustelut nykynuorison tilasta ja heidän epäkunnioituksestaan vanhempia kohtaan. Kauniit ruskeat silmät, hento pieni tyttö. Kiva tapaus. Menimme jengin kanssa syömään 19.00 jälkeen Thaimaalaiseen ravintolaan satamassa. Kaikilla pää kävi vielä keinumis liikettä ja huijuimme pöydässä samallalailla luin laivalla. Hauskan näköistä hommaa. Söimme lammasta, kanaa, sikaa ja jotain en muista. Joimme pullon valkkaria. Graham tahtoi maksaa koko homman. Kirurki kun oli. Emme panneet vastaan. Aivot narikassa lähdimme siitä kukin erisuuntiin. Isot halit ja sovimme Pepperin kanssa että tapaan hänet seuraavalla viikolla Adelaidessa koska oli menossa sinne tapaamaan Ystävääni. Adelaidessa on kuullemma hyvää viiniä, joten menemme maistamaan sitä Pepperin kanssa. Hostelliin ja nukkumaan. Aamulla herästys 05.30 koska bussi tuli hakemaan minut lentokentälle 06.30. Aamulla heräsin väsyneenä, pää ja kroppa heilui vieläkin. Etsin itselleni Hostellin Sydneystä. Bussiin ja lentokentälle. Tigerair oli yhtiö. Pieni kone, pienet jalkatilat, ei haitannut, nukuin koko matkan. Sydneyssä nähdään.
15.11.2013 Sydney
Klo.16.02. Istun Glenmore Lounge baarin yläterassilla, ranskalaisia ja kalja 15 dollaria, enempään ei ole nyt varaa. Ehkä huomenna. Palkkapäivä mutta pankit eivät ole vielä Suomessa auenneet joten visa huutaa punasta. Ei haittaa. Glenmore Lounge sijaitsee The Rock alueella Sydneyissa, ihan Hostellin vieressä Cumberland Streetillä. Hostelli on YHA Sydney Harbour. Kiva paikka. Paljon kansallisuuksia. Huoneessa Ruottalainen Matias, kaksi Puolalaista lentäjää Baki ja Marion ja Tom jostain. Baarin terassilta on näkymä suoraan legendaariselle oopperatalolle. Se ei ole niin valkoinen kuin kuvissa väitetään. Enemmänkin tumma kerma olisi oikea väri. Pöydässä istuu kanssani John ja Bobert. Paikka on suosittu töitten jälkeinen rentoutus paikka. Pukumiehiä ja nuoret kollit kataa kannullisia kaljaa, hienosto naiset vetää valkkairia ja huutaa kovaan ääneen. Varattuja pöytiä parhailla paikoilla, töllöstä Manu vastaan Arsenal 1-0 81,36 minuuttia pelattuna. Takaisin näköalaan, ooppera talo oikealla, paljon purjeveneitä purjehtimassa, lauttoja lähtee kokoajan viemään matkustajia nauttimaan Sydneyn näkymistä, Harbour Bridge vasemmalla, ei niin iso kuin Golden Bridge, mutta sen pääsee kuullemma kävelemään läpi 60 dollarialla. Takana korkeita rakennuksia joiden joukossa Näsin neulaa muistuttava torni jonka yläkerrassa on kuullemma ravintola joka pyörii ja josta näkee koko kaupungin. Pittää kokeilla, ehkä. En ole vielä oikein päässyt suurkaupungin fiilikseen. 3 päivää merellä, ei mökää, ei kiirettä, ei huolen häivää, mahtavat kelit, kunhan oli sukeltamassa kun sanottiin. Nyt kroppa vieläkin vähän keinuu, kovaa ihmisten hölinää, pilvistä, sateen vaara. Pikku Mikko ei ihan ole buugissa mukana. Manu voitti. Tää on kyllä vähän tömmänen, joo, meikä on kyllä vähän alipukeutunut tähän paikkaan mutta ei tunnu missään. Kalja juotu, ranskikset syöty. Takas Hostelliin lataa kännyn akkua. Pieni hetki Sydneyä.
Klo. 17.50 Oopperan alabaari, eilen ja tänään talon isossa salissa oli esitetty Sibeliusta. En vaan saanut tietää mitä Sibistä siellä oli soitettu, täydelle salille kuitenkin. Sibelius and Brahms oli pareissa. Sää selkenee, aurinko hivuttaa säteensä kansalle. Semi groove bändi soittelee pop-soul hittejä triona. Tämmönen baari systeemi Oulun teatterin ympärille niin homma olis ihan erilainen. Lapset hittoon notkumasta sieltä teatterin reunoilta ja hyvä baari menis sinne. Parraat paikat Oulusta. Hyvää näköistä ruokaakin tekevät täällä. Sydney on kallis kaupunki. Joo-o, tyypit kävelee Bridgeä pitkin ylös huipulle ja viettävät siellä tovin ja tulevat takas. Tämä The Rocks alue satamassa on täynnä vanhoja rakennuksia, vähän Ranskalais fiiliksellä, pieniä kujia, pikku parvekkeita taloissa. Yoko Onolla on oma sessioisa Ooppera talossa Sunnuntaina Joan Sutherland teatteerin puolella. Hänellä on myös menossa näyttely tossa tekotaiteen, vaihtoehtoisen taitteen, mikä hitto nyt onkaan museossa. Juma, täällä tarvitaan pitkä huosut. Ei tämä keli tästä parane. No niin, on sitten hankittu tissit. Blondi tyttö roikottaa isoja tissejä tossa naapuri pöydässä. Jos joskus harkitsette naiset tai miehet implatteja niin jokin raja niissäkin pitää olla. Hentoon kroppaan ei sovi tynnyrit ja liian avoinainen ylöosa. Ei niin Ei. Mun mielipide.
Lokit lentelee ympärillä ja porukalla hyvä fiilis. Moikka.
16.11. Lauantai klo.14.17 Toinen kerros, Shark bar, The Corso street, Manly. Edessäni Manly beach, jossa aloittaville surffaajille oikein mainiot aallot. Beachin edessä Bay Ban´s aurinkolasifirman live-stage jossa päivän bändit soittavat. Manly vaikuttasi minulle paikalta jos minun pitäisi valita paikka asua täällä päin. Pieni symppaattinen meinis. Tullessamme tänne Sydneyn satamasta vastaan tuli sadoittain purjeveneitä treenaamassa hyvässä tuulessa. Eilen illalla Syndeyn yllä oli todella kaunis luonnon valoshow. Oopperatalo ja silta olivat kovan pommituksen kohteena. Hostellin terassilta oli todella hyvät näkymät ilotulitukseen. Päivän lippu jolla saapi matkustaa busseissa, junissa ja lautoilla maksaa 22 dollaria. Ei paha. Jännä homma, tälläkin beachilla oli paljon kuolleita mustia lintuja niinkuin oli Noosassa AB-nudistibeachillä. Juttelin hengenpelastajien kanssa asiasta ja heille asia oli uusi. Ray Banneille oli tullut paljon uusia malleja joita pystyi kokeilee tossa lavan vieressä. Manly, oikein kiva.
Aamulla tuli pikku Mikolle jo vähän hätä että missä hemmetissä sitä on seuraavan yön koska kaikki paikat olivat täynnä. Löytyi kuitenkin Kroatialais-Italialais Hostellin pitäjä joka jemmasi 2 sänkyä siltä varalta että joku tahtoisi pidentää olemistaan hostellissa. Kukaan ei halunnut. Toisen sängyn sain minä ja toisen Chris Englannista. Hostelli sijaisee 5 minuuttia junalla keskusta Stenmore nimisessä kaupungin osassa. Mukavan rauhallinen ja kivoja taloja omavaan paikka on oikeastaan vaihtelua kovaan city hulinaan. Huoneessa asuu myös John Kanadasta joka selitti ensimmäisen 15 minuuttia kuin hän on muuttunut mies 12:sta avioliittovuoden ja kovan avioeron jälkeen. Saimme Chrissin kanssa siitä jo tarpeeksemme. Mutta kiva kaveri muuten. Sovimme Johnin kanssa että lähdemme klo. 18.00 katsomaan The kiveä. Nyt alkaa bändi vetää menen kuuntelemaan.
Hyssyttely poppia, biisit ei mennyt mihinkään , mutta yugortland pelasti hetken. Aivan mahtava liike, terveellistä jugurttia, otat kupin, valitset n.10 erimausta mielenmukaan, väännät kahvasta, kuppiin tulee jäätelön rakenteen omaavaa juggea joka sulaa sitten syödessä, tiskilta voit lisätä joukko mansikoita, kiiviä ja vaikka mitä, seuraavaksi kuorruketta, vaikkas minkälaista, karkista pieneen suklaa hössöön. 5 dollarilla saapi todella ison setin herkullista ja terveellistä juggea. Riippuu tietenkin mitä olet sen sekaan laittanut. Mutta Toimiiiii! Eivät ole vielä Euroopassa. USA:ssa, Australiassa, jossain vielä muualla mutta ei Euroopassa. Siinä liikeidea Suomeen. www.yogurt-land.com. Uuuu ku on hyvää.
Bändi soitti todella maalailevaa matskua, sitten lopussa he sanovat että nyt tulee slovari. Eivätkö nuo edelliset olleet jo slovareita, viimeinen biisi oli todella hidas, stemmat lenteli siellä täällä, coolin näköisiä poppareita, samalaiset guukelit kaikilla. Hitto että nukuttaa. Meni rannnalle ottaa power-napit. Hetken rauha tekee aina hyvää. Nokosten jälkeen katsastin kautujen kaupat. Ei ihmeellistä. Kadulla oli nuori mies soittamassa akkaria ja soittikin todella hyvin. Jäin kuuntelee kaveria 30 min. Pyysin häntä myös laulamaan. Ja lauloikin vielä todella hyvin. Bob Dylania. Annoin kaverille 5 dollaria, oli kaverilla onnellinen ilme. Takas lautalle. Alkoi sataa. Sade takki päälle. Meillä oli treffit Johnin kanssa ekotaitteellisen/vaihtoehtoisen museon edessä. Kävelimme hetken vihreätakkisen tytön luokka. Tyttö teki ilmaisia tarina kierkkosia The Rocks alueen historiasta. Kaunis tyttö kun mikä. Pientä ihastusta. Porukkaa alkoi lappaa enemmänkin paikalle. 18.05 homma starttas. Tyttö osasi kertoa todella hyvin mitenkä Sydney oli saanut rikollisten karkoituspaikkana alkunsa. Kiertelimme tyttelin perässä 1.5 tuntia. Näimme vanhimmat pubit, isoja lepakkoja, uutta taidetta, taloja joiden asukkaat pyysivät muita ihmisiä avukseen suojelaan asuntojaan kaupungin uusilta isoilta taloilta pienin keltaisin huivein ovissaan. Näimme ja kuulimme paljon Sydneyn historiasta. Lopussa ihmiset antoivat tytölle palkkioksi rahhoo hyvästä työstä. Mikko antoi 10 dollaria. Oli se sen verran hyvin vedetty. Takas Hostelliin. Satoi kaatamalla. Nauroimme Johnin kanssa tilanne. Oli nälkä ja jano. Kävimme kysymässä paikalliselta viinan myyjältä että missä on hyvää ruokaa ja juomaa. Aasialainen ei ollut paikallinen joten mohikaani-tukkainen nuori mies suostui näyttämään meille tien hyviin ruokapaikkoihin. Hän oli menossa ystävänsä juhliin joka oli samalla suunnalla. Nuori ystävämme kyseli mistä olimme ja missä olimme käyneet. Kanadan hän tiesi, Suomesta ei tietoakaan. Johnilla oli tapa liioitella USA:n turvallisuus tilannetta kovastikkin. Nuori haistatti heti Johnin jutuille paskat, kääri sateessa köökin ja jatkoimme väittelyä USA:n kriisistä. Johillä oli käsitys että mitä pahaa ei saa sanoa kysyisestä maasta tai mustat ukot tulee ja vie sinut putkaan. Itsehän en näynyt mitää sellaista kyseisessä maassa, mutta Kanadalaisilla on erikäsitys isoveljestään. No John oli ensimmäistä kertaa pois kotoa maailmaa järsityttäneen eron jälkeen. Hän oli kuin uudelleen syntynyt kun tajusi miten hienoa on olla yötä hostellissa. Edellisen yön John oli nukkunut 200 dollarin hotellissa ja ihmetteli kuinka kivoja ihmisiä tapaa hostelleissa. Hieno mies mutta vähän vielä hukassa. Haimme Chrissin hostellista ja lähdimme käpöttelemään ruokapaikkoja kohti jotka sijaisivat Newtown nimisellä alueella. Matkaa 15 min. sateessa. Löysimme kivat tapas- paikan. Sisällä oli menossa jonkun tytön synttärit mutta ylhäällä oli normaaleille asiakkaille tilaa. Yläkertaan menitiin monia eri portaita pitkin yhteen pieneen huoneeseen jossa oli 4 pöytää. Tila on n. 12 neliön kokoinen. Siis pieni. Olimme todella lähellä naapuri pöytiä, mutta tunnelma oli kiva. Salsa soi kajareista ja kynttilät paloivat hyllyillä. Tarjoilija oli aivan ulalla kaikesta. Nuori tyttö, ei hymyillyt, ei toivottanut tervetulleeksi, ei tiennyt millaisia oluita heillä oli myynnissä. Saimme kuitenkin tilatuksi ruokaa ja juomaa. John vaahtosi kuinka hienoa on tavata hienoja uusia ihmisiä hostelleissa. Chris ja minä nyökyttelimme päitämme. Söimme, joimme, tilasimme laskun. Tahdoimme maksaa erikseen, tyttö ei ihan ymmärtänyt tilannetta joten menimme tiskille kertomaa asiamme. Ruoka oli hyvää, erilaisia makuja oli paljon, tulisuutta tarpeeksi minulle. Ruuasta plussaa, paikasta plussaa, muusta miinusta. Kaikki oli aikas puhki kun pääsimme hostelliin. Sillä aikaa kun olimme syömässä, huoneeseen oli tullut pieni Kiinalaistyttö Tiina. Hän makoili jo punkanssaa ja yritti nukkua. Älämölö-ukot kuitenkin herättivät pienen tyttön. Hän puhhui pienellä hennolla ja heikolla enkulla kuka oli ja meni takas tyynyn taakse turvaan. Aamulla Chrissillä oli aikainen lähtö Afrikkaan, minulla lennon varaus Adelaideen, Johnin piti pestä vaateitaan ja Tiina nukkuin pitkään. Lento varattu. Kamat kasaan ja takas YHA:n hostelliin satamaan. Sain 6 hengen huoneen itselleni. Uuu, luksusta. Satoi vettä kaatamalla. Varasin YHA:n hostellin itselleni myös Adelaidesta. Päätin lähteä katsomaa Sydneyn Sea-life akvaarion. Sitä oli kehuttu kovasti. Kävely kesti sinne 10 minsaa. Liput oli 38 dollaria, äkkiä nettiin, siellä ne oli 26 dollaria, sain juuri varaus numeron kun oli oma vuoroni tiskillä. Helppo homma. Eiku sisään. Paikkahan oli todella mahtava, 700 erilaista eläintä, pingviineistä valkohaihin. Hienosti rakennettu akvaario. Hait ja muuta isot kalat uivat päämme ylitse kun kävelimme putkea pitkin seuraavalle osastolle. Osasto millä vietin eniten aikaa oli hait. Niitähän riitti. Suurimmen tunne ryöpyn kuitenkin antoi Great Barrior Reef-osasto. Istui alas katsomaan isosta ikkunasta kaikkia niitä kaloja joiden kanssa oli uinut vain 4 päivää sitten. Olisi tehnyt mieli huutaa että olen nähnyt tuon, tuon, tuon ja tuon ja melkein kaikki. Tuli ikävä sukeltaa. Tuli valtava nälkä. Ulkona näin kyltin imax- teatteri. Imax- teatteri on todella isolla kankaalla varustettu elokuvateatteri. Pakko mennä kattoo. LG:n imax- teatteri oli kuullemma maailma ison. Uuuuu. Illan ainoa leffa oli Gravity klo. 20.00, 28 dollaria. Äkki tarkastus netistä arvosteluista ja lippu haltuu takariviltä hyvältä paikalta. George Gluuni ja Sandra Pullokki oli pääosissa. Leffa oli kauniisti kuvattu avaruuselokuva. Juonta en kerro koska kaikken pitää nähdä se. Se on kaunis leffa. Pisteet Sandralle ! Takas omaan huoneeseen ja nukkumaan. Aamupala 6 dollaria, muroja, leipää, teetä, kiitos. Lähdin ajoissa hostelllta koska koskaan ei tiedä mitä lentokentällä on vastassa. Junalla pari pysäkkiä ja perillä. Vastassa ei mitään ihmeellistä. Olut ja blogin kirjoitusta. Nähdään Adelaidessa.
18.11.2013 Maanantaina
Kone oli Adelaidessa omaa ihmeellistä aikaansa 14.30, kelloja nääsen käännettiin eteenpäin 1,5 tuntia. Aikas hauskaa. Hokasin sen vasta kun Pirita soitti ja kysy asiaa. Adelaide, aurinkoinen, keskusta hauskan neliön muotoinen alue jota ympäröi puistoalueet. Keskustan sisällä on joka kulmassa omat pienet puistonsa ja keskellä ovalin muotoinen puisto. Jännää. Hostelli YHA-konsernin hostelleita. Se mikä jo bussista huomasin oli Adelaiden talojen kauneus. Paljon kivitaloja joissa ranskalaista pitsiverhoilua parvekkeella ja terasseissa. Talot näyttävät pieniltä linnoilta. Huoneessa 4 sänkyä, yhdessä niistä oli mies nukkumassa joka kävi yötöissä tekemässä kattoja jossain päin kaupunkia. Hänen yläpuolellaan oleva saänky oli vapaa. Kamat sinne ja ostamaan ruokaa. Marketit olivat aivan hostellin takana, kaupungin osa oli yhtä suurta Kiinalaisen ja Aasialaista ruoan juhlaa. Tuttu Cole´s kauppa oli ängennyt sinne väliin. Aamiais kamat messiin takas hostellille. Domenico Dottore, ystäväni 7 vuoden takaa. Domenico oli reissaamassa Suomessa ja tapasi Piritan lennollaan Suomeen. He vaihtoivat numeroita. Domenico meni pohjoiseen kyllästyi olemaan siellä yksin. Loppujen lopuksi Domenico tuli meidän mukaan Piritan suvun saareen Turus saaristossa. Emme olleet nähneet sen jälkeen. Domenicolta tuli viesti että hänellä on suunnitelma. Hän itse joutui menemään ensin pelaamaan lentopalloa joten hänen ystävänsä Aldo tulee hakemaan minut 19.10 hostellin edestä. Okei, onnistuu. Aldo oli viiksivallu opettaja ja muusikko. Hän opettaa Italialaisille englanti ja soitellee kaikki mahdollissa bändeissä. Aldo tuli hakemaan ja menimme ensin hakemaan juomaa koska olimme kuullemma menossa ulkoilmakonserttiin. Parit kaljat ja pullo punkkua. Tapahtuma oli nimeltään HillBilly Hoot. Joka maanantai muusikot kokoontuivat soittaman toisilleen pienellä lavalla talon takapihalla. Autoin Aldoa kantamaan hänen kitaroitaan, Aldo esitteli minut samantien monille ihmisille kun saavuimme paikalle. Yksi heistä oli illan isäntä, joka luuli minun tulleen soittamaan konserttiin koska kannoin Aldon kitaralaukkua. Ennenkun huomasinkaan olin saanut Hoot-nimen Miko Angelo ja se oli esiintyjä listalla. Aldo tuli sanomaan kohta että tänään soitat sitten suorassa Threedradion lähetyksessä. Ei hemmetti, enkä soita, en todellakaan. Valitettavasti mahdollisuuksia ei ollut. Moni kävi kysymässä että soitathan tänään ja plaa plaa plaa. Eiiii hemmettiiiii. Dropbox auki ja biisin opetteluun. Treenasin Tuulia bändin biisin "Olen tässä kun heräät". Sanat paperille ja opettelemaan. Onneksi olimme ostaneet parit kaljat joten ne tuli todellakin tarpeeseen. Ison jännitys meni ohitse. Monenlaista esiintyjää kävi lavalla. Isäntä tuli ilmoittamaan että esiinnyn kahden esiintyjän jälkeen. Edelläni oleva poika soitti todella hyvin kitaraa ja lauloi hiton hyvin. Aaarrrrk. Oli meikän vuoro. Isäntä kuulutti lavalle. Laitoin goproon kuvaamaan koko homman koska itsekkään en uskonut että olin siinä esiintymässä. Tilanne laukesi kun isäntä kertoi että olen Suomesta ja samalla joku huusi yleisöstä Perkeleee. Vastasin samalla takaisin. Radiossa ei varmaan saa kiroilla. Selitin mistä nopeasti mistä kappale kertoo koska radioaika oli lopuillaan. Soitin Aldon Japanilaisella nailonkielisellä kitaralla jossa oli mukavan pehmeä ääni. Sanat vilisi silmissä mutta paria vierheitä lukuun ottamatta se meni sinne päin. Lopussa kunnon tuuletukset ja homma oli purkissa. Sydän hakkasi hullunlailla. Olin kuitenkin onnellinen että vedin biisin. Tyypit tuli kiittelemään. Eräs nainen kiitteli että lauloin yleisölle Kreikaksi. Mikäs siinä. Jokatapauksessa mukavaa oli. Sitten lähdimme kahvilaan nauttimaan hyvät kakut. Otin porkkanakakkua ja kaljan. Kun pääsen kotiin opettelen kyllä tekemään porkkanakakkua, hitto että oli hyvää. Seuraavaksi Billy Bopin jameihin. Billy Bop on paikallinen jami isäntä joka isännöi paikallisissa jameissa. Iso valkoinen stetsoni päässä hän hoitaa hommat. Hän laittoi nimeni ylös listalle rumpalina ja jos aikaa riittää niin ehkä pääsen soittamaan jotain joidenkin kanssa. Lavalla kävi vaikka minkälaista vipeltäjää bluesista funkkiin. Yksi todella hyvä kitaristi/laulaja veri Stevie ray Bluesia oikein kunnolla. Todella hyvä. Aika kuitenkin loppui kesken ja lähdin hostellille klo 01.45. Yläpunkkahan piti olla minun mutta siinä nukkui ukkeli. Kysyin että mitäs siinä nukut, hän mölisi unen pöpperössä jotain. Ei muuta kun alas kyselee että mitenkäs se mies minun sängyssä nukkuu. Alhaalla reespassa oli pitkä valkohiuksinen urpo, jolla oli todellakin asennevamma nuorisoa kohtaan. Kerroin hänelle että meidän huoneessa on nyt 5 tyyppiä. Neljä on paikalla ja yksi on töissä ja tulee yöllä takaisin. Olette ylibuukanneet huoneen. Urpo vain jankkasi että montako ihmistä huoneessa nyt on. Neljä ja yksi tulee yöllä töistä, vastasin. Mutta montako siellä nyt on, oli vastaus. Hermo meni. kolme. No mikä ongelma tässä sitten on hän vastasi. Mutta se yksi tulee yöllä töistä, etkö tajua. No, mitä haluat minun tekevän. En minä täällä ole töissä, olen vuokrannut itselleni yhden sängyn 33 dollarilla ja nyt joku muu nukkuu siinä, sinä olet täällä töissä. Älä minulta kysele mitä tehdä. Mitä se yksi tyyppi tekee minun sängyssä. Ei helevetti mikä urpo. Takas huoneeseen. Hollantilainen Rens oli herännyt ja tuli mukaani selvittämään tilannetta. Urpo oli juuri laittanut toimiston kiinni ja hiippaili jossain takahuoneessa. Saimme hän ulos sieltä ja Rens yritti vuorostaan selvittää tilanne. Urpo oli loukkaantunut minun tavasta puhua hänelle ja esitti loukaantunutta. Tuli mieleen että mitä tuommoinen iso pentu tekee täällä hoitamassa miehen töitä. Pyysin anteeksi tyyliäni. Urpo katsoi tietokoneelta että töissä oleva kaveri olisi kirjoittautunut ulos päivällä klo. 11.00 aikaan. Yritin selittää Urpolle että kaveri oli nukkumassa vielä sängyssään kun lähdin 19.00 aikaan Aldon kyytiin. Miten voi olla mahdollista että hän nukkuu siellä jos teidän kone väittää että hän on kirjoittautunut ulos jo klo. 11.00 aikaan. En minä aijo nukkua toisen sängyssä, toisen lakanoilla. No, no, no mutta tietokone kertoo näin. Arrkkkkk. V......n URPOOOO. Sain häneltä loputla uudet lakanat ja hän urhoollisesti lupasi että jos työkaveri tulee yöllä niin hänen tultava urpon ohi ennenkun pääsee ylös. Ihan niin kun uskoisin että Urpo mitään mahtaisi. Menimme huoneeseen. Vaihdoin lakanat ja yritin saada unenpäästä kiinni. Klo. 04.00 iphonen valo häikäisi silmäni ja työkaveri kysyi että miksi nukuin hänen sängyssään. Ei perkele, URPOOOO. Siinä on meillä sanojensa mittainen mies. Sanoin että tietokoneen mukaan olet kirjoittautunut ulos eilen klo. 11.00. mene alas ja selvitä asia siellä. Siihen loppui minun ja Rensin unet. Kaveri kävi alhaalla ja tuli takas, keräsi kamat ja haukkui Urpon ylimpää helvettiin. Kaveri oli maksanut olonsa Lauantaihin saakka ja Urpon kaverit olivat jostain syystä luulleet että hän oli kirjoittautunut ulos edellisenä päivänä. Nukuin todella huonosti yön. Aamulla Rens meni jututtaa toimistoa ja kertoi mitä oli tapahtunut. Minä en jaksanut enää vaivata aivojani. Onneksi aamulla paistoi aurinko ja päätin lähteä beachille nukkumaan. Päivä oli mahtavan kuuma ja ranta oli mukava uida. Vietin siellä 5 tuntia. Oli pakko tulla takas koska tuli näläkä. Beachille pääsi ratikalla 3c Kallion Kiiskeen. Eli kaupungissa oli yhden suunnan ratikka. Toinen meni sinne ja toinen tuli takas. Helppoa jopa väsyneelle Mikolle. 5 dollaria suuntaasa enkä maksanut kumpaakaan. Unet olivat kamoisat lämpimässä hiekassa. Takas hostellille ja pari porkkanaa namaan. Pepperiltä tuli viesti että on hänen vuoronsa perua tapaaminen, töissä kovasti hommaa ja ei jaksa. Käsin hänen ottaa iso lasillinen viiniä ja rauhoittua, näkisimme seuraavana päivänä. Pistin Domenicolle viestin että nähdäänkin tänään, hän tuli 15 minsan päästä hakemaan ja menimme hänen kotiinsa. Hänen kotonaan asui äiti, isä ja hän. Hänen tätinsä oli tehnyt perinteistä Italialaista pastaa ja se oli todella hyvää. Hyvää kotona tehtyä valkeaa leipää ja hyvää punkkua. Domenicon äiti ja isä tulivat loppu vaiheessa juttelmaan kanssamme ja oli mukava jutella maailman asioita heidän kanssaan. Kiitin tapamisesta vanhempien kanssa ja lähdimme Domenicon kanssa kuuntelemaan cover bändiä Hotel Oyk tai jotain paikkaan. Perus covershow oli menossa kun pääsimme sisälle. Kapakka oli kivan tuntuinen, avara, höystetty auki väännetyille trumpeteilla ja vanhoilla auton penkeillä. Bändi oli trio, kiippari hoiti basson vasemmalla, laulaja/kitaristi ja rummut. Ei ihmeitä. Perus matskua. Otimme parit oluet ja ihmettelimme seinällä olevista julisteista kuinka hyviä bändejä Adelaidessa kävi soittamassa. Muse soittaisi Adelaidessa 4. joulukuuta. Ei voi mittään. Olen sillon jo Thaimaassa. Olin aikas väsynyt, Domenico ajoi vielä ympäri kaupunkia ja näytti mestoja mutta huomasi että pikku Mikko pilkkii aikas hyvin joten heitti minut Hostellille ja sanoimme Moikka moi. Nähdään huomenna, terkkuja porukoille.
Nukuin pitkään, klo 9.00 hostelli tarjosi pannukakkuja joten sinne ekaksi ja sitten suihkuun. Rens jutteli kahden muun hollantilaisen tytön kanssa joten liityin seuraan. Ainiin... unohtu kertoa vielä eilisestä sen verran että kun olin tulossa takas hostellille niin törmäsin Renssiin ja neljään Adelaidelaiseen taiteilijaan. Heillä oli työverstas ihan hostellin nurkilla. Ensimmäiseksi he tarjosivat Teguila saippuavettä isosta saavista. Kate-nimisellä tytöllä oli ollut synttärit ja porukka oli tuonut sitten teguilaa monta pulloa. Hän ei juonut kyseistä juomaan vaan oli sitten ostanut kaupasta 2 dollarin lime-jotain juoma sekoituksen ja laittanut ne teguila pullot siihen. Vihreää Andyähän se oli. Kauhean makuista mutta sitä siinä sitten naukkailtiin. Yksi taiteilijoista oli mies muuta naisia. Kaikki piirsivät omalla tavallaan. Yksi portretteja, toinen maisemia, toinen modernia jne. Kivoja tyyppejä, nauroivat kovasti kun kerroin radio-episodin. Siitä sitten hostellille jne.
Pannukakkuja ja aamiaista Hollantilaisten kanssa. Siitä sitten...
Adelaiden kaupunki on siitä mukava että kaupunki vuokraa ilmaiseksi pyöriä, antaa ilmasta bussi kyytiä keskustassa ja ratikoilla. Ovat kuullemma matkineet idea Melbornesta jonka tylysti skippasin saamieni kommettien perusteella. Asiat monel ovat olleet erimiletä mutta päätös on tehty ja sillä siisti. Ensin kuitenkin täytyy mennä ostamaan lissää gredittiä kännyyn että se toimisi täällä. Hyvin se on jaksanutkin. 4. päivä ostin 30 dollarilla 450 minuuttia puheaikaa ja 1 KB dataa ja äärettömät viestit, nyt minuutit ja data on lopussa. 10 dollarilla saapi 100 minuuttia puheaikaa tai oikeastaan 100 dollaria gredittiä, sillä sadalla pystyn ostamaan 16 dillarin arvosta 350 Mb dataa. Joka tapauksessa nyt voi taasen vähän höpötellä Suomeenkin päin. Ajokortti pantiksi ja fillari käyttöön. Pyöräilin noin 3 tuntia ympäriinsä kaupunkia. Joenvartta pitkin, uuden stadionin luokse, jonne Rollarit tulee vetämään ensivuoden alussa, puistoihin jne. Täälä on hirveesti käyttämättömiä tennniskenttiä. Domenicon mukaan ennen vanhaan tennis oli kovinkin suosittu laji Ausseissa mutta ei nyukyään. Heillä on kuitenkiin oma gransläminsä tenniksessä.
Se mikän on kaunista täällä on talot. Niistä puhuinkin jo. Ne miellyttävät silmää kovasti.
Fillari takas ja hiukan murua masuun. Ruokasen Maija pyysi minua tuomaan Bangkokkiin teetä. T2 firman teetä. Sen kaupan etsimiseen menikin sitten iltapäivä. Netti näytti aivan muuta paikkaa kun missä liike oli. Kun sen löysin niin tietenkin se oli jo kiinni. Huomenna uusiksi. Kuljeskellessa paikallisella rotuaarilla näin paljon katu soittajia. Vakavissaan olevia ja sitten ei niin vakavissaan. Sopivan välimatkan päässä toisistaan etteivät häiritse musiikillaan toisten tulkintaa. Tulkintaa oli nääsen ilmassa kovasti, varsinkin yhdellä nuorella tytöllä. Titanicista Bodyguaardiin oli repertuaari tälle päivälle. Kaikki maaliman hitaat se tulkitsi omalla hennola äänellään. Jätkät taasen pidättäytyivät tämän hetken rallatuksissa. ......Lapissa -25.5 astetta pakkasta, juma stike on kylmä jo nyt, sanoo iltasanomat. Niin..... takas hopstellille ja odotetusti Pepperiltä viesti, väsynyt töistä, huomenna varmasti nähdään. Vastaus, joo joo, huomenna nähdään. Samantien viesti Domenicolle, missä mennään. Domenico oli 25 minsan päästä hakemassa minua syömään kotiinsa. Hyvät pöperöt olivat taasen pöydässä. Näillä on kyllä kumma tapa syödä dinneri vasta 21.30 aikaan. Mutta ei se minua haittaa. Domenicon iskä tuli myös juttelemaan ja keskustelimme kovasti ajoista jolloin hänen perheensä päätti lähteä Italiasta Ausseihin. Syitä siihen ja minkälaista siihen aikaan Ausseissa oli ollut. Mielenkiintoista matskua. Kyllä Kyllä. Syötiin hyvin ja juiotiin hyvää punkkua. Mainio ilta jälleen. Sitten autoon ja kohti Hotel Oakin, siellä oli soittamassa joku Jazz-yhtye. Valitettavasti he olivast juuri lopettaneet kun tulimme paikalle. Kaksi olutta kiitos. Vieressä istui nainen. Kysyin oliko bändi hyvä, oli itsekkin juuri tullut joten ei ollut nähnyt. Tykkäsi kuullemma kovasti Jazzista. Hienoa homma. Rupesimme Domenicon kanssa rupattelemaan siinä naikkoselle.....tähän väliin...istuin puiston penkillä ja naapuri penkillä istuu kaveri jolla on kovasti asiaa itselleen. Huutelee, että ole hiljaa ja kaikki mahdolliset kirosanat perään. Näitä puhelijaita kavereita en ole nähnyt sitten San Franciskon. Huumeet, Ei kiitos..... jatkuu. Niin jutskasimme naikkoselle ja saimme tietää että on hänen 27v. synttäripäivä. Paljon onneaa vaan ....paljon onnea vaan...paljon onnea... hetkinen, kuka olette, En halua kertoa... paljon onnea en halua kertoa vaan...paljon onnea vaan. No mitä en halua kertoa tekee täällä yksin synttäripäivänään. Tulin kuuntelemaan jazzia, olen toimittaja ( jostakin tv kanavaltahan se oli ), en kyllä ole töissä mutta kuitenkin. No mahtavaa. Ylävitonen sille. Läps läps. Otetaan toiset juomat. Mitä joit äsken, punkkua, okei. Pistettiin vähän charmia kehiin mutta ei. Juttelimme hetken ja sitten 27v tv-toimittaja lähti. Yritys hyvä 5+. Takas autolle ja kurvailemaan nähtävyyksiä. Domenico teitti mut takas hostellille ja nukkumaan.
Viimeinen päivä Adelaidessa. Aldo tuli aamulla hakemaan klo. 9 jälkeen. Ajoimme ensin aamupalalle yhteen todella kivaan kuppilaan. Musana reggae, vähän hippimainen, kivasti sisustettu, hyvällä fiiliksellä oleva arkkitehtien kuppila. Sämpylä kinkulla ja appelsiinimehua. Aldo otti kahvin joka näytti todella hyvältä. Jäbät osasivat tehdä kermaan niin hienot kuviot että. Aldolla oli keikka illalla ja hän esitteli sanoituksensa minulle. Hän tykkää väännellä ja leikkiä sanojen erilaisilla merkityksillä. Sanoista paistoi hyvin läpi se että Aldolla ei ole ollut onnea nais-asioissa. Pikkaisen katkeraa matskua mutta loppussa kuitenkin toivon pilkahdus. Keskustelimme asiasta ja siitä miten vaikeaa Aldolla on ollut mennä lavoille soittamaan näiden karille menneiden suhteiden jälkeen. Kyllähän ne syö aina miestä kun sydän särkyy. Baby steps, Baby steps my friend. Aldo on niitä ihmisiä joille hymy on luonnoton ilme. Kovin vakava kaveri jos häntä ei tunne. Mehut naamaan ja menoksi huutokauppaan. Aldolla on jokin ihme pinttymä Tanskalaisiin huonekaluihin. Kaikki mitä hän näkee on Tanskalaista. En päässyt millään perille mikä niistä tekee Tanskalaisia. Mutta kaikilla on juttunsa. Samalla kun niitä hyllyjä roudattiin alkoi SE MATSI mitä koko Australian kansa oli viimeiset kuukaudet hehkuttanut. Australia vs Englanti kriketti matsi. Ja ensimmäisen minuutin aikana tuli palo. Ensimmäisen lyöjän lyönti saatiin ilmasta kiinni ja hän paloi. Ja sitä sitten voivoteltiin että ei tästä tule paskaakaan jos noin nopeesti kaverit palaa. Minulle ei ollut hajuakaan mistä ne puhuivat. Tällä hetkellä tiedän seuraavaa:
Kummassakin juokkueessa on 11 pelaajaa. Kumpikin juokkue pelaa kymmeneen paloon saakka vuorollaan. Paloja voi tulla monella tavalla, tiedän vain yhden jos toinen joukkea saa pallon ilmasta kiinni lyönnin jälkeen. Lyöjät keräävät pisteitä, yrittäen lyödä pallon ulos kentältä, 6 pistettä, lyönti maatapitkin ulos kentältä 4 pistettä, perus lyönneillä niin monta juoksua kun ehtii juosta ennenkun pallo on koti pesässä. Lyöjät lyövät pareittain. Näin pitkälle olen päässyt. Eilen Australia pääsi 8 lyöjällä 278 pisteeseen. Peli jatkui siitä kohdasta tänään. Se on piiiiiitkä matsi. Välillä mennään syömään ja sitten taasen jatketaan. Tylsä peli. Näin noviisin silmin. Mutta hauskaa siinä se on että jos Australia häviää heidän on laitettava Sydney sillan yläosaan Englannin lippu liehumaan, Englannin hävitessä joutuu laittamaan Lontooseen Big Bennin lähelle Aussien lippu liehumaan. Mutta matsi kestää vielä monta päivää. Ja sitten tulee tauko ja parin viikon päästä pelataaan uudestaan Adelaidessa. Kohti seuraava huutokauppaa. Sieltä joku oli ehtinyt ostaa Aldon varaaman Tanskalaisen esineen. Aldo heitti mut super markettiin ja jatkoi matkaansa. Kattelin hetken vanhojen ukkeleiden kanssa krikettiä ja yritin päästä fiilikseen. Ei siitä mitään tullut, kyllä ne yritti selvittää pelin kulkua mutta ei. Sanasto oli turhan haastavaa. Lähdin kaupoille tsiikaa mestat ja takas hostelliin. Siellä istui alas ja keskityin katsomaan matsia. Se aukesi sen varran että jopa hektellisesti nautin siitä. Mitäänhän siinä ei tapahdu mutta kuitenkin. Pepperiltä viesti, 20 min + olen siinä. Mahtavaa. Pippa Sole eli Pepper ajoi kolme korttelia ohi ja soitti että kävele tänne olen parkissa tässä lähellä. Hän ei ollut niitä parhaita ajajia. Valkoisella tojotallaan hän teki kolme U-käännöstä ennenkun pääsimme paikkaan joka oli kiinni. Ei muutakin takas keskustaan. Päätimme syödä Möttö-ruokaa eli hammaria oluella. Oli todella mukava muistella sukellusreissua ja voivottelimme sitä että kummallakaan meistä eikä Andealla ollut Johnin kontakti tietoja. Johnilla oli meidän e-mailit mutta siitä James Bondista ei tiedä milloin hänellä' on aikaa lähettää kuvia taikka viestiä. Pepper kertoi haluavansa uran ensin ja sitten jos joku kiva ukkeli löytyy niin 30:senä sitten lapsia jos luoja suo. Pyysin häneltä ettei hänestä tule sitten katkeroutunutta paskamaista ämmää kun saa uransa tehtyä. Hän sanoi tekevänsä parhaansa. Pepperin ystävällä oli synttärit joten lähdimme O´brian nimiseen pubiin. siellähän niitä naikkosia oli umpikännissä iso joukko. Domenico tuli myös paikalle. Pepper lähti kuskaa kavereitaan seuraavan paikkaan, me jäimme Domenicon kanssa siihen. Oli kiva tavata Pepperiä. Lähdimme käymään yhdessä ravintolassa jossa oli live-musaa. Paikka oli kivan vanha mutta tila missä bändi soitti ei soveltunut musiikille ollenkaa. Korkeat kiviset katot ja seinät, vaimennusta ei missään ja rumpali hakkasi virveliään niin kovaa että se peitti koko musiikin. Hetken sitä hakkausta jaksettiin kuunnella mutta oli pakko lähteä pois. Seuraava paikka oli tv-toimittajan suositteleman hamppari paikka ihan lähellä. Menimme sinne ja siellähän se 27 vuotta ja yhden päivän vanha Nikola-niminen naikkonen istui. Yllätimme hänet ja hän oli kovin iloinen nähdessään meidät. Jäbät. Hän teki kotonaan omatekoista kaljaa. Reipas tyttö. Olisimme lähteneet maistamaan juomaa mutta hänellä oli töitä seuraavana päivänä. Jutskasimme hetken ja sitten alkoi jäbiä nukuttaa. Domenico heitti minut Hostellille. Kiitin häntä kaikesta mitä hän oli tehnyt minun vuoksi kaupungissa. Domenico on hieno mies. Oli todella mukava tutustua kaupunkiin ihmisen kanssa joka tietää paikat ja kujeet. Oli myös hienoa päästä käymään heidän Italialaisessa talossaan ja tavata hänen vanhemmat. Oli hienot 5 päivää Adelaidessa. Nyt paikka vaihtuu Perthiiin. Siellä nähdään!
Adelaiden lentokenttä. Aussit pääsivät 295 pisteeseen, nyt on Enkkujen huki. 1/29, yksi palu, 29 pistettä. Kentällä Qantasin virkailija huomasi että minulla ei ole lippua koneeseen. Ei paniikkia. Neitonen hoiti homman. Enkut 1/39. Hittolainen, varasin eilen Hostellin Perthistä enkä muista yhtään mikä sen nimi oli. Näkemisiin.....
Perth, klo 17.02. takaisin ymmärrettävään tasatunti järjestelmään. Universal bar, Olut+pizza 10 dollaria ja ihmiset sanovat Perhtiä kalliiksi paikaksi. North Bridge on kaupungin osa Perthissä missä kaikki musa tapahtuu. Tässä vieressä on neljä livemusaa tänään esittävää kapakkaa. Homma on siis hallussa. Hostelli mihin oli itseni buukannut on aivan hirveä. Paskainen, haisee, tyynyt nähnyt niin paljon rakkautta että en koske koko kapistukseen. Joskus hostellit on hyviä toisinaan taas ei. Mutta tulen viettämään siellä niin vähän aikaa että olkoot. Hyvä fiilis jne. Ilmainen hyvä netti joten saan välitettyä kuulumiset teille. Perth on pieni kaupunki Swan joen varrella. Perthistä katsottuna vasemmalla on pitkä siivu hyviä beachiä. Ja 250 kilsan päässä kaupungista on The Pinnacles kivi muodostelmat. Siinä tärkeimmät. Jatkuuu.....
Pullo punkkua mukaan kaupasta ja hostellille. Terassille oli joukko nuoria viettämässä iltaa. Sekaan vaan. Suurinosa porukasta oli Englantilaisia, joista osa työskenteli hostellissa yövahtina. Mukana oli myös Ranskalaisia, yksi Irlantilainen ja yksi Saksalainen. Porukka oli juhlinut edellisen illan joten jutut olivat sitä tasoa. Ranskalainen kaveri oli pöllinyt poliisin pöyräilykypärän ja sitä kaikki kokeili päässään. Saksalaisella tytöllä oli 27v-synttärit lauantaita eli parin tunnin päästä ja Englantilaisella tytöllä torstaina. Saksalainen haaveili pääsevänsä uimaan valkotäplähain kanssa, hänestä oli tulossa sukellusopettaja, vain kirjallinen osuus oli tekemättä. Englantilaiset jäbät kävivät töissä hedelmä pakkaamossa. Ja yhdellä heistä alkoi työvuoro 05.00 seuraavan aamuna. Kiltisti kaveri kaljaa kittas vaikka töihin pitäs kohta mennä. Aluksi kuuntelin pöydän päässä mitä he juttelivat, en osallistunut keskusteluihin. Kun he aloittivat puhumaan sukelluksesta niin siirryin lähemmäs kavereita. Isoja torakoita ravaili ympäriinsä mutta tyypit sanoivat naisille vain että se on ainoa eläin Australiassa joka ei ole vaarallinen. Iltaa jatkettiin ja tuli puheeksi live musa. Saksalainen oli ollut edellisenä iltana Universal baarissa kuuntelee musaa. Itsekkin halusin mennä tänään kuuntele heidän live tarjontaa. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla joiduin laittamaan siistit kengät jalkaan. Ravintoloihin ei kuulemma päässyt avokkaissa. JA passi piti olla mukana. Menimme Universaliin, yllätys oli todella positiivinen. Bändi soitti vanhaa hyvää disco musaa. Bändi groovasi hyvin mutta jännää oli ettei soittajat groovanneet ollenkaan, paitsi kaunis tumma laulajatar. Kaverit olivat Aasian mailta ja todella vakavasti vetivät. Jännä yhdistelmä. Yleisö koostui suurimmalta osalta vanhemmasta väestöstä, joka sekin oli miellyttävä nähdä. Siellä vanhemmat joras siinä missä nuoretkin. Olut 12 dollaria, jep jep. Kauheasti en niitä juonut. Tarjosin Saksalaiselle kuitenkin syntymäpäivä lahjaksi kierroksen. Kaunis laulajatar tuli setin jälkeen pyytämään kokeilla mun laseja. Hän tykkäsi silmälaiseista. Kokeili niitä päähänsä nauroi. Hyvät lasit, pidän laseita kovasti: Okei, hieno homma. Seuraavan setin eka biisin aikana hän pyysi minut lavalle ja otti taas lasit päähänsä. Lauleli hetken ja antoi lasit takasin. Jotkut tykkää silmälaseista enemmän kun toiset. Enhä se Alatalomainen sininen kiinnosti laseissa. Bändi veti todella hyvin nykyhittejä sekä vanhoja biisejä.Musa loppui siinä 00.45. Samaan aikaa Oulussa ystäväni Mikko Pohjala veti keikkaa Sport-in ravintolassa. Siellä olisin todellakin halunnut koska Mikon uudet biisit ovat todella hyviä. Sitten tuli hyyty ja oli pakko lähteä nukkumaan.
23.11. Launtaina, kaunis auringon paiste, hyvä aamupala, paikallinen lehti, Milk and Honey ravintola. Uutiset iltalehdestä. Tällä hetkellä tässä puiston nurtsilla toivoisin että olisin Turussa leikkimässä Alvarin kanssa. Paitsi että hän kyllä nukkuu vielä sikeästi mutta aamulla olisi kiva jutskailla Allun kanssa ja viettää mukava paivä jäbän kanssa. Omalla tavallaan tämä Australia on nähty. Onneksi Singabore on sen verran eriskummallinen kaupunki että sen näkemistä kyllä odotan. Eilen oli kiva Skypettää Titin-mummon kanssa. Päivittettiin miten asiat ovat kotosalla. Siellä asiat kunnossa. Laitoin viestin Alvarille että voisimme Skypettää, vähän ajan kuluttua Allu soittaa. Oli kaupungilla katsomassa joulumarkkinoita. Siellä oli Joulupukki tuntuineen, teki mieli sanoa että ota hyvä ystävä olut ja jätä nuo hommat. Ainoa yhtäläisyys sinun ja oikean joulupukin välillä on joulukuusi takanasi ja sekin huutaa häpeissään että ottakaa nämä vilkkuvat valot pois minusta.
Alanne kriittisenä. Allu soittaa joten äkkiä kirjastolle jossa ilmainen hyvä netti, tai no sitä piti etsiä 3-kerrokseen saakka että sain jutella Allun kanssa rauhassa. Suomalaiseen rap skeneen on tullut uusi nimi Musta Barbaari, enkä ole neekeri, sanoo kaveri yhdessä biisissä. Allu tykkää myös kovasti La-la-la teknosta. Saksalainen sukeltaja tyttö opetti minua eilen illalla tällä termillä. Kyse on siis David Guetta, Calvin Harris ja jne. jotka kaikki ovat keikalla Perthissä tulevana viikonloppuna. http://stereosonic.com.au/perth/. Kovat festarit, ainoa ongelma ettei kellään ole varaa noihin Aussien konsertteihin. Sen koimme jo Airlie Beachillä. Allu tykkää siis La-la-la-teknosta. Kirjaston netti-varaus kesti tunnin joten oli pakko lopettaa vaikka ei tahtonut. Lyhyet huikset miehellä ja kovasti oli ukko kasvanut. 10 oli saanut matematiikan kokeesta. HYvä Allu! Isin poika ! Ja äidinkielenkokeesta. Hyvästit Allulle ja takas Hostelliin. Terassilla istui Nick ja Saksalainen sukeltaja tyttö. Juttelimme siinä hetken ja tulimme siihen päätökseen että Saksalainen sukeltatyttö menee nukkumaan ja me näämme 16.30. Lähdemme katsomaa Kenguruita lähistöllä olevalle saarelle. Tyypit meni nukkumaan minä lähdi hakemaan ruokaa. Olimme Minna Bodyn kanssa sopineet treffit illalle kuppilaa. Minna Body on yksi aktiivisista Perthissä asuvista Suomalaisista. Pistin viestin että lähdemme kattelee kenguruita ja sen jälkeen tule tulen istumaan iltaa hänen kanssaan. Perthin kaupungissa toimii ilmainen bussikuljetus keskustan alueella. Otimme punaisella-koodilla menevän bussi pysäkille numero 2 saakka. Numero 2 pysälli sijaitis Waca-niminen aluee vieressä. Waca on kuuluisa isosta kriketti kentästään. Saari tai oikeastaan saareke jolla Kengurut hengailivat sijaisti 5 min kävelyn päässä stadionista. Kenguruilla oli oma aidattu suistomainen alue ja he olivat syömässä ruohoa ja kakkimassa. He olivat tottuneet ihmisiin joten he tulivat juttelemaan tai siis nuuhkimaan mielenkiinnosta. Kukaan meistä ti tiennyt mitä kieltä tai millaista ääntä kengurut pitää, nytkin ne vain puhisivat. Joten jos joku tietään niin kerro ihmeessä.
Erittäin outo ja erilainen eläin ruumiin rakenteeltaan ja liikkumatavoiltaan. Etutassut ovat todella heiveroisen näköiset ja ns. sormet avautuvat todella laajalle alalle joten niillä saa kiinni todella hyvin kohteesta. Häntä toimii istuma ja pienten askelten tukena. Siinä ne mussutti. Kengurut nähty. Lähdimme kävelemään poispäin saarekkeelta ja kävelimme Swan-joenvartta pitkin takaisin keskustaan. Minna oli odottamassa minua joulukuusen alla. Menimme yhdelle ensin koska minulla on varvas-sandaalit mukana ja 20.00 jälkeen niillä ei päässyt ravintoloihin. Minna Body, jumaliste, hänen äitinsä asui Hokassa. Siis Kangasniemellä. Kangasniemellä, miettikään omalle kohdalle. Raili Mäkinen os. Hokkanen asuu kuinka ollaakkaan Hokassa. Niemestä tovin päässä. Meillä synkkasi heti. Konna Vege, Elukka, Nevari, Romon muusikko veljekset, Työväentalon discot, joissa muuten tanssitin ex-pituushyppääjä Ringa Ropoa, piste Mikolle. Ringa tarjosi mulle limsan jos lähden tanssimaan hänen kanssa ja Mikkohan lähti teki mitä vaan ilmaisen limsan eteen. Minna oli naimisissa Enkku insinööri Ukkelin kanssa. Heillä ei ollut lapsia vaan heidän intohimo oli kaksi-paikkaiset urheiluautot. Niiden kuvia siinä sitten katseltiin. Mahtava nainen. Rempsakka, räväkkä, jalat maassa. Hienoa seuraa. Kävimme vaihatamassa mulle edustus asun ja takas kuppilaan. Puulan rannat, Jasson messi. Hienoa. 23.00 jälkeen Minnalla lähti viimeinen juna kotia joten tyhjensimme lasit ja sanoimme Moikat. Oli mukava mennä nukkumaan. Illan aikana sovimme Henri Metson kanssa että lähtisimme käymään katsomassa The Pinnacles kiviä kahden Suomalaisen tytön kanssa. Henri oli asunut tovin Pertissä ja vastasi ilmoitukseen facessa Suomalaiset Perthissä sivustolla kun kysyi että lähtisikö kukaan käymään kyseisillä kivillä. Oli mahtaa Hehriltä että hän vastasi.
Sunnuntai aamuna Henri tuli hakemaan 8.30 hostellin edestä ja Henri tutui heti todella mukavalta kaverilta. Haimme tytöt, Emmy Virtasen ja Tia Tiluksen Emmyn porukoiden luolta. Emmy asui Auseissa isänsä luona ja Tia oli Ausseissa Au-pairina. Huippu porukkaa. Emmy ei tykännyt mistään ja Tia hymyili kauniisti. Kohteena oli siis The Pinnacles kivet 250 kilsan päässä Perthistä. Kivet olivat jotain vanhoja muinais jäännöksiä meren pohjasta, oikeasti ne eivät olleet kiveä vaan jotain simpukan ja meren pohjamömmön sekoitusta. Ennenkun pääsimme kiville etsimme käsiimme tietysti ruoka joumaa. Henri oli tehnyt mukaan salaattia, pastaa, pari purkkia tonnikalaa, mustaa suklaata ja porkkanaa. Kävimme hakemassa läskiä, siideriä, olutta ja Emmylle Jim Beam kolaa. Smelie Tia otti jotain vodka vadelmaa. .......Singapore klo. 17.32 aurinko paistaa. 17.34 trooppinen ukonilma. Nopeita on nämä trooppisen ilmastonmuutokset....... Ennekun menimme katsomaan penniskiviä kävimme surffaamassa Lancelin nimisen kylän hienolla beachilla. Aurinko paistoi, tyttöt eivät olleet koskaan surffanneet joten ei muuta kun menoksi. Todella sopivat aallut meille aloittelijoille. Tunti siinä surffattiin ja sitten mentiin kattoo kiviä. Mittasuhteethan Ausseissa ovat mielettömät. Adelaidesta Perthiin oli 3000 kilometriä. Perthistä kiville oli siis 250 sataa mutta matkalla sinne ei ollut muuta kun aavaa ja laakeeta eli ei mitään. Kuolleita kenguruita ja muita tienylittäjiä riitti tienreunassa. Vähän ennen virallisia kylttejä tienposkessa oli viitta Penisrocks. Siitä lähtien kiviä kutsuttiin Penniskiviksi ja siltä kyllä osa niistä näyttikin. Hiekka oli todella keltaista, kivet nuosivat hiekasta eri muotoisina ja kokoisina. Kaunis paikka. 30 minsaa, 12 dollaria. Nyt syömään. Ausseissa on melkein joka pysähdysalueella julkiset kaasugrillit. Mahtava idea. Honk Honk Suomi........nyt räiskää ihan yläpuolella klo. 17.44. ja kovaa, samalla pamahtaa kun salama iskee. Ou jeeeee....... Asetimme ruokamme pöydälle valmiiksi ja tytöt käväsivät hyyskässä, me kävimme kurkkaa viereistä rantaa. Sillä aikaa Google Mapsit olivat valloittaneet koko grillin. Ei heillä tullut mieleen kysyä meiltä että onko ok jos he tässä aloittavat grillaamaan. Meidät kamat oli siinä grillin vieressä hyvinkin esillä. Emmyltä paloi käämi heti kun he tulivat hyyskästä. Kohteliaat tavat kuuluvat julkisille grillipaikoille. Ei siinä mitään mutta Googlet jäivät syömään ruokaansa grilliltä, he eivät ottaneet ruokaa siitä pois vaan popsivat puutikuillaan kanat ja pekonit napaansa. Sitä siinä hetki ihmeteltiin että ompa Googleilla pokkaa. Minä vaan nauroin. Henkka ryhdistäytyi ja otti yhden kulman itselleen grillistä. Lämäsi lihan palat grilliin ja alkoi kypsentää niitä. Googleilla oli hyvät ilmeet hetken. Varmaan kumpikin porukka haukkui toisiaa omilla kielillään. Söimme hyvät pöperöt ja nautimme kivasta pienestä sateesta ja lähdimme kohti Perthiä. Matkalla kuuntelimme Cheekiä, Jukka-Poikaa, Robinia, 90-luvun suomi discoa ja vaikka mitä. Päätimme tavata illalla Henrin kotona. Henkka asui Kiinalaisen pojan 3-hengen kampässä. Kivalla paikalla aivan kenguru-saarekkeen vieressä. Talossa oli iso uima-allas, SAUNA, kuntosali ja vapaa-ajan tila. Vietimme mukavan illaan Suomalaisessa meiniksessä. Lopuksi meninnä paikalliseen Casinoon katsastamaan mestat. Hurjaa hommaa. Mäkkäripöperöt naamaan ja nukkumaan. Mahtava ilta. Mahtava ilta. Tytöt veivät minut hostelliin Tian keltaisella pikku Hyundailla.
Maanantai aamu. 05.30, suihku, kamat kasaan, kävely bussipysäkille. Numero 37 piti mennä lentokentälle, niin se menikin mutta vain kotimaisten lentojen kentälle. Sieltä piti odottaa toinen bussi ulkomaan lennoille. Paikka 29e, eli keskellä. Onneksi olin niin väsynyt että nukuin suurimman osan matkasta. Ruuaki lammasta, cos cosia ja punkkua. Leffaksi joku Densel Washingtonin toiminta höpötys ja Brad Pitin zombie leffa. Ollaan Singaboressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti