RK-03-5

Tiistaina 26.11. 2013 klo. 19.08  Singapore Hotelli Fairmonten uima-altaan vieressä. Altaassa nuori Google Maps-tyttö näyttää parhaan taitonsa vapaantyylin uimataidostaan. Uinti kesti n. 20 metriä, räpiköinti ja pärske oli kovempaa kuin itse vauhti. Allas on ympyränmuotoinen ja syvimmällä kohdalla on 1.8 metriä syvää, vesi hyvin klooripitoista. Aurinko laski juuri. Altaan vieressä baari jossa myydään kaljaa happy-tunneilla puoleen hintaan 10 dollaria. Pirita nukkuu huoneessaan, hänellä lähtee lehto 22.00 aikaan takaisin Suomeen. Itse siirryn River side in-hostelliin seuraavaksi yöksi. Kertaus vähän edellisestä päivästä. Saavuin klo. 15.25 shuffle bussilla suoraan hotelli Fairmonttiin. Rinkka säilöön respaan ja oluelle Saksalaiseen ravintolaan. Tilannehan oli seuraava Piritan kone laskeutui kaupunkiin 17.30 ja sieltä kesti hotellille yli tunti. Yövyin siis Piritan hotellissa joten meininki on hivenen hostelleita parempaa. Olut Saksalaisessa paikassa maksoi 10 dollaria paikallista valuuttaa eli noin 7 euroa. Lämpötila oli lähellä 30 astetta ja ilman suhteellinen kosteus varmaan yli 120 %. Odottelin rauhassa Piritan tuloa. Sitten alkoi jo mainitsemani jumalaton ukonilma. Se ei sitten loppunutkaan ihan heti. Kun Pirita saapui parin tunnin kuluttua satoi edelleen. Oli kiva nähdä Piritaa. Hänen huone oli 9 kerroksessa ja sain nukkua toiselle todella hyvällä sängyllä verrattuna edellisillan sänkyyn Perthissä. Pirita tunsi Kaupungin joten kamat huoneeseen, syömään ja tutustumaan kaupunkiin. Taksi alle kohti Chinatownia ja sen kauppakeskusta.Keskus oli  täynnä eri kansallisuuksien ruokaa. Todella erilaisia tuoksuja ajautui nenuun. Mahdollisuuksia oli miljuuna. Piritan huomio kiintyi kuitenkin yhden puodin mustan väriseen munaan, Century Egg, kuullemma 100 vuotta kypsynyt muna. Lautaselle tuli paljon muutakin paikallista muonaa. Nimiä en muista. Naapuri kaverilta hain Kiinalaista olutta meno juomaksi. Pirita toi vielä jotain vihreää lisäksi. Ruoka oli todella hyvää ja täynnä erilaisia makuja. Sadan vuoden munan normaalissa munassa oleva valkuainen oli mustaa ja keltuainen myös. Munaa ei oltu keitettu kovaksi tai ei varmaan keitetty ollenkaan koska se lohkesi helposti sitä kiinni ottaessa. Keltuainen/mustuainen oli vielä kosteampaa kuin valkuianen/mustuainen. Muna oli maustettu inkiväärin palasilla. Valitettavasti kuvaan en muistanut ottaa munasta.  HYvää. Söimme mielenkiinnolla ja lähdimme Clarke Quayih katsomaan paikallista ilta-elämää. Lähes joka ravintolassa oli bändit ja lähes kaikki soitti U2:sta. Luulimme että kaikki bändit vetäisi sama settilistaa. Sisälle ravintoloihin ei tarvinnut mennä koska ikkunassa oli tv:t, joista näki millainen yhtye lavalla luuhasi. Bändejä oli moneen lähtöön, vähän rockimmasta nykypäivän hittejä vetäviin bändeihin. Monissa bändeissä oli monta solistia, näytti hassulle kun ei vuorossa olevat solistit hengasivat lavalla. Hyvillä saundeilla ja isoilla valoilla mentiin. Istuimme alas ottamaan yhdet drinksut ja sitten nukkumaan. Singapore on kaunis kaupunki yöllä. Valojen käyttö on hienoa. JA miten puhdasta on julkisissa vessoissakin, voi voi. Hyydyin hyvin nopeasti kun pääsin vällyjen alle. Pirita ei ollut saanut unta niin helposti. Finnarilta oli tullut infoa Bangkogin levottomuuksista.
Aamulla pikku Mikon kroppa antoi miehne nukkua klo. 08.00 saakka. Ylös sängystä ja uimaan altaalle. Altaan vieressä oli myös aamiais mahdollisuus mutta olimme sopineet mennä syömään kunnon aamiaisen sisälle. Pirita heräsi siinä 10.00 aikaan. Hotelli huone oli todella viilea, yhdellä truertilla oli ollut huoneessa yöllä 12 astetta. Aamupala oli paras mitä olen ikänä vetänyt. Mahdollisuuksientori oikein. Kaikille kaikkee. Munaa paistettiin livenä sadalla eri tavalla. Otin perinteisen kummaltakin puolelta paistetun munan, kanan koiven, pekoonin, skippasin aasian aamiaiset. Turhan tuhteja. Maistoin yhtä valkoiseen hentoon taikinaan piilotettua aika mautonta jotain. Siihen olisi luulut kuuluvan jokin kastike mutta ei siinä vieressä ollut. Ai niiiin, vastapuristetut mehut nousivat aivan uudelle tasolle. Oli vaikka minkälaista sekoitetta, värin perusteella en olisi  maistanut mitään mutta kun luki mistä ne koostu niin  uskalsi maistaa. Kiwi-pohjainen vihreä, fairin värinen oli miun suokkari. Jugurtteja, miljoonalla eri murolla. Juustoja, erilaisia valkoisia leipiä.........Niin ja Pirita toi minulle ruisleipää ja salmiakkia tuliaisiksi Suomesta, voin kera. Juma että oli hyväääääää......pullia tuhansia, erilaisia melooneja, kahvia tsiljoonalla tavalla ja teetä, nähtävästi vain yhden makuista koska eivät kysyneet millaista herra olisi mahdollisesti halunnut. Ja.ööööööö, pikku suolakurkkuja. Pikkuisia banaani vohveleita marjoilla ja vanilja kermavaahdolla. Kaneli pullaa. Raikasta ananasta. Olihan siinä syömistä. Kävimme tulevan joulun ja uudenvuoden kuviot lävitse ja söimme 11.00 saakka. Sitten katsastamaan Piritan löytämää hostellia seuraavaksi yöksi. Käpöttelimme tovin hotellilta vasemmalle  Beach streettiä. Nimi tulee siitä aikoinaan alue oli ollut meren rantaa. Matkalla hostellille, joka oli muuten Uusi Seelanti fiiliksinen hostelli, näimme jonkin musiikkivideon tanssiosuus kuvaus session. Tyttöt tanssivat yhden kameran edessä ja aikas hyvin näytti menevän. Hostelli sijaisti kivalla alueella. Paljon puoteja ja pikku kuppiloita, moskeija ja aikas kotoisa fiilis. Tilaa oli ja edullinenkin. Mutta tahdoin vielä tarkastaa mitä siellä käyneet olivat mieltä paikasta netissä. Lähdimme takas keskustaa/hotellia päin. Matkalla takaisin tuli jälleen vastaan Raffles Hotel, josta saa kuulemma kuuluisaa Raffles-jotain drinksua, kaikki kuuluisat ukkelit ja akkelit asuvat tässä hotellissa. Kaunis valkoinen vanhan ajan monesta isosta huoneistosta muodostuva hotelli. Seuvaaksi etsimään lipputoimistoa kaupungin ympärikulkeviin busseihin. Kävelimme jollekkin moolille sitä etsimään. Duck & Hippo- niminen turisti kiertoajelu. Tietyllä summalla sai 24 tuntia ajella 4 eri reittiä ympäri kaupunkia. Sitä ennen piti Piritalle saada apua niille päiville normaalista kaupasta. Täytyy myöntää että vaatteet alkavat jo tuoksua matkalle. Yksi puhdas t-paita, kahdet puhtaat alkkarit. Mutta maassa maan tavalla. Toivon kun pääsen Kuola Lumpuriin ystäväni Rodin kotia niin voin pestä vaatteet. Annoin Piritalle mukaan ison osan vaatteista mitä en enää käytä. Jätin talvitakin ja villapaidan Suomeen tuloa varten mukaan. Hop-on and hop-off systeemillä toimivat bussi sightseeingi. Lähdimme punaiseen linjaan joka meni Marina Bayta kohti. Siellä sijaitee kuuluisat Kolme-tornia jonka päällä makaa iso matkustaja-alus ja art science museo ja maailmanpyörä. Lahden ympäriltä näkee lähes kaikki isot nähtävyydet. Matkustaja-alushotellin takana oli Garden of Wonder, jota emme valitettavasti jaksaneet mennä katsomaa, mutta suosittelen sitä varsinkin illalla katsottavaksi. Kun saavuimme alushotellin kohdalle aurinko alkoi pilkistää pilvien seasta ja kuumuu iski päin naamaa. Kosteus+kuumuus. Hiki lensi. Vastaan tuli valkoisia ilmapalloja joihin ihmiset pystyivät kirjoittamaan terveisiä tutuilleen. Tietenkin kirjoitimme matskua palloihin. Alkoi tulla nälkä. Kipitimme hotlan alakerrassa olevaan Mooliin. Sieltä löytyi Thaimaalainen ruokapaikka. Alkukeitto, kookosmaitoa, herkkusieniä ja kanaa. Sitten BBC:n ykköseksi tai jonkin tv-kanavan ykköseksi valitsema kana, pikkuvohveli juttu ja vihreää. Juomaski vettä. Pirita vessaan ja keitto pöytään. Keitossa kellui iso rapu. Katselin sitä hetken, en ollut varma että oltiinko me tilattu vahingossa tuota. Odotin Piritan paikalle. Hän ihmetteli miksi en ollut aloittanut. Kysyin, että eihän me tommosta tilattu. No ei. Tarjoilija paikalle ja uusi keitto hakuseen. Kaikki oli hyvääää. ..........Juuri Perthin Emmyltä tuli viesti että suunnittelevat Suomalaisten Roadtrippi 2, Perthissä. Mutta ei kuullemma ole sama lähteä matkaan ilman minua. Hmmmmm, olen siis korvaamaton. Meillä oli kivaa Penniskivillä......Hyvää siis oli ruoka. Piritaa harmitti kun hänen mieli mehukioski oli lopettanut. Niin ja eilen illalla oli kapakoiden luona oli ennen ollut paikka jossa jotenkin juomat olisi saanut suoraan suoneen. Hotellille. Pirita nukkumaan, minä uimaan ja kirjoittaamaan blogia.
Ennen uintia olin varannut itselleni Transtar-nimiseltä yhtiöltä istumapaikan hienossa bussista jolla pääsen huomenna Singaporesta Kuola Lumpuriin. Maksoi 58 dollaria, matka kestäisi 5 tuntia. Ja hostellin ihan Clarke Quay:n vieressä, hotellilta 5 korttelia.
21.30 hyvästit Piritalle ja käpöttely hostellille.  River side in-hostelli sijaitsi talon 4:ssä kerroksessa. Ei hissiä.  Vastaan ottopisteessä oli Cyndy. Hän selitti huonolla englannilla miten hostellli toimii. Läpyskät piti jättää ulkopuolelle, Ikeasta ostettuihin mustiin ja punaisiin kenkälaatikoihin. Ruokaa eikä juomaa saanut tuoda hostelliin. Ilta 28 dollaria+20 pantti. Paikallista raahaahan mulla ei ollut tarpeeksi joten annoin Maleisia valuuttaa satasen pantiksi. Keittiö oli pieni samoin oleskelutila. Yhteiset vessat ja suihkut olivat toimistotiskin takana samoin vaateiden pesukoneet. Kaksi netti koneetta. Huoneet eivät olleet lukossa. Jokaisella oma hitosti nariseva peltikooppi tavaroille. Matkalaukuille/rinkoille punainen matto jonka kanssa ne saatiin helposti sängyn alle piiloon. Astuessani huoneen vasemalla yläsängyllä makoili 21v. Korealainen tyttö, joka opiskeli Maleisiassa ja oli 3:n päivän lomalla Singaporessa. Purin kamoja ja annoin hänelle salmiakkia. Tyttö piti joten annoin lissää. Kysyin että mitä aijot tehdä illalla. Tyttö katsoi juuri jotain höpöhöpöö uudesta Iphone 5 c:stä. Kysyin uudestaan että  aijotko katsoa tuota mitä ikinä katsotkaan vai lähdetkö minun mukaan käymään ulkona yhdellä. En tiedä, olen ensimmäistä kertaa Hostellista. Selitin että siksi hostelli on hyvä paikka että täällä tutustuu uusiin ihmisiin jotka pyytävät lähtemään heidän kanssaan käymään yhdellä, joten toistin edellisen kysymyksen uudestaan. Hän suostui, vaihtoi vaatteensa ja lähdimme ulos. Vaihto ehtoja oli kaksi, joko Clarke Quay tai Garden of Wonders. Tytön, jonka nimestä en saanut selvää, mielestä Garden oli liian kaukana. Menimme siis kuuntelemaan musaa Clarkeen. Alueen vieressä oli katapulttiheitin systeemi, katsoimme Piritan kanssa sen jo edellisenä iltana joten halusin näyttää sen tytölle. Istuimme alas katsomaa valmistautumisosiota. Ellipsin muotoisessa kapselissa ihmiset istuivat turvapenkeissä kiinnitettynä turvavöillä penkkiin. Kapselin vaijeri kiinnitettiin kiinnittimeen ja nostettiin peräedellä 40 metrin korkeuteen. Ihmiset olivat naamat alaspäin ruikkumassa kurkeuksissa ennenkun vaijeri irroitettiin kiinnittimestä. Kuului naps ja alkoi huuto kun kapseli kiisi 120 Km/h ohitsemme. Kapseli heilui toivin edestakaissin ennen kun vaihtiloppui. Vieressä oli samalla idealla toimiva kapseli mutta nyt suunta oli suoraan ylöspäin. Se vaikutti pahemmalta kuin heiluri versio. Kiertelimme ympäri aluetta ja istuimme ottamaan yhdet. Tyttö kertoi että tahtoo lentoemännäksi pariksi vuodeksi ennenkuin aloittaa opiskelut Koreassa uudestaan. Kuuntelin hänen englantia ja välillä oli  todella vaikea ymmärtää mitä hän sanoi. Joten ehdotin häntä parantamaan englantiaan. Tyttö oli menossa katsomaan nähtävyyksiä huomenna joten ehdotin että annan hänelle meiltä jääneet hop-on hop-off liput koska ne olivat voimassa huomenna vielä 12.45 saakka. Tyttö oli kiitollinen ideasta. Hän oli vain kuulemma pirun hyvä uninen ja nukkui  yleensä kello 10.00:neen. Niiiiin.... NIIIN,  puhuimme musiikista ja kuulimme Aviciin biisin. Tyttö kertoi että hänen ystävänsä ovat menossa katsomaan Aviciitä Kuola Lumpuriin 30. päivä. Mitä, Avicii KL:ssä Launtaina, minä olen siellä Lauantaina. Hostellille ja äkkiä. Katsoimme netistä Avicii keikka 30. lokakuuta KL:ssä, liput 34 euroa, ei paha. Allu tykkäisi jos saisin kuvia Aviciistä. Hän nääsen tykkää kovasti kaverista. Katsoimme myös samalla tytölle moneltako ja mistä lähtee hänellä kiertoajelu busseja. Klo. 10.00 lähti punainen bussi ihan hostellin vierestä. Okei homma. Laiton ystävälleni Rodille viestin konsertista, vastaus oli  Ei. Hän ei enää käy tuommoisissa konserteissa, liikaa huumeita ja känniläisiä nuoria. Ihmettelinen että missähän kirkossa hän sitten käy. Sanoin että asiasta jutellaan kun nähdään. Tapasin Rodin Wrangareissa Uudessa Seelannissa jossa sovimme grillin ja oluen yhteydessä että tapaamme kun tulen KL:ään. Rod on myös sukeltaja. Saan nukkua hänen huoneessaan ne  4 yötä  mitä olen KL:ssä. Takas hostelliin. Siellä mentiin nukkumaan hienon päivän päätteeksi. Paljon mukaavaa oli tapahtunut.

27.11.2013 Aamulla oli laittanut kellon soimaan 08.00 mutta oli hereillä jo 07.15. Ylös, suihkuun ja aamupalalle. Hostellin aamupalalla oli paahtoleipää hillolla, lipton teetä ja banaani, takaisin siis arkeen. Kiitos vielä Piritalle edellisen aamun nautinnosta. Pöperöt naamaan, pakkaamaan ja taksilla bussin lähtöpaikalle. Taksin sain todella nopeasti, kuski tiesi heti minne mennään ja kysyi miksi bussilla. Kuulin että se on mukava ja nopea tapa matkusta. Juna olisi ollut kuulemma parempi. Minulle luksus bussi, jossa oli hierova penkki, oma tv elokuville, luonas, teetä ja omarauha kuulosti paremmalta. Ja sitä se olikin. Oma rauha, ketään ei edessä, ei takana, ei vieressä. Ainoa ongelma tuli kun kytkimiä ja nappuloita riitti muillekkin niin pikku Mikko innostui vetelemään ja painelemaan kaikkea mahdollista. Yksi vetimistä oli sitten hätävarauloskäynnin (miten toi sana kirjoitetaan) avaaja. Vieressäni oleva ovi avautui. Yritin saada sitä kiinni. Ei mitään mahdollisuutta. Bussi meni eteenpäin kovaa vauhtia ja ovi aukesi kokoajan enemmän. Äkkiä alas. Bussissa oli tarjoilija jotka tarjosi meille ruuat ja juomat.  Kerroin hänelle että penkkini vieressä oleva ovi oli auki. Ei hän ymmärtänyt, pyysi mukaan. Näytin että ovi on auki eikä tässä penkissä voi istua, sain uuden penkin ja päätin etten enää koske mihinkään ylimääräiseen. Leffoja saimme katsella vasta olimme päässeet Singaporesta Kuola Lumpurin puolelle. Ensin passin tarkastus Singaporen rajalla ja hetken kuluttua sama Kuola Lumpurin rajalla. Sitten alkoi töllökin toimia. Mutta kun pääsimme rajan yli maisemat vaihtuivat todella paljon.......Niin vielä Singaporesta. Kun lähdimme matkaan kaupungista ajoimme sataman ohi. Yhdestä kohdasta näkyi merelle ja se oli täynnä rahtilaivoja. Pirita oli edellisenä päivänä kertonut näkymiä koneesta kun se laskeutuu kaupunkiin. Merellä kuullemma miljuunia laivoja odottamassa satamaan pääsyä. Nyt uskon sen koska niiden rahtilaatikoiden jono/alue jatkui kymmeniä kilometrejä. Niitä oli loppuu määreeet tältä ukolta......niin maisemat. Nyt alkoi palmujen valtakunta. Ei mitään muuta kun palmuja silmän kantamattomiin. Toinen havainto että nyt ollaan ihan eri mestoilla oli kun tuli ensimmäinen pissa pydähdys. Uuuuu, ääääää, eiiiii. Olin niin fiiliksissä Singaporen vessoita, jos ne olivat 10, nämä olivat 2. Ihanat ruuan tuoksut vaihtuivat kusen kitkerään  hajuun jo eteisessä, lattiassa posliinireikä ja vieressä letku jolla suihkuttaa isommat kokkareet jos meni pahasti ohi. Tämä siis pöntöllä. Kusilaari oli toisaalla erikseen.  Mutta ei tietoakaan siisteydestä. Maassa maan tavalla.  Takas bussiin piiloon likaa. Leffa jatkoi. Vuorossa on Ted, komedia nallekarhusta ja miehestä. Unta välillä. Aloimme saapua KL:ään. Bussi pysähtyi jonnekkin, ei tietoa mihin. Kiitos kyydistä, missä lähin prepayd. Tuolla 7 eleven. Kiitos. Rinkan asettelua selkää. Tuoksut olivat uskommattomat. Ainakin heräsin. 7 eleven, hei onko prepayd-korttia iphoneen. Ei ole. Mene tuonne päin. Selvä, tuonne päin. Lähdin kävelemään, hajuakaan missä ollaan. Pelkkä Rodin numero kännyssä jota ei voinut käyttää. Alkoi sataa, tuli semmoinen rauhallinen olo että nyt ollaan jossain hormassa mutta ei ollut mittään hätää. Edessäni paljastui todella iso Berjaya Times Square mooli. Siellähän niitä puhelinkortteja myydään. Jumalattomat joulukoristeet katossa, ihmisiä spiljoona. Puhelinkauppa edessä. Ei hättää. Prepayd kiitos. Millainen. Millaisia teillä on. Pla pla plaaaaa.Otan tuon. Paljonko. 28. Okei semmonen. Poika laittoi uuden sim-kortin ja soitto heti Rodille. Moroooooo, mitä Rod. Hei, olin jo huolissani millon soitat. Missä olet. Times Squerilla, Ei tässä hätää. Millon nähdään. Meillä on kaksi mahdollisuutta. Yksi, otat kaksi eri junaa ja tulet meille kotia. Kaksi, tulen hakemaan sinut 20.30. Kello on nyt 16.30. Otetaan vaihtoehto kaksi. Odotan täällä moolilla. Soitan kun tulen. Hienoa. Aikaan siis hakemiseen 4 tuntia. Nyt syömään ja kirjottamaan blogia. Moikka moi.

2-kerros Peppes pizza, hyvä, viihtyisä ja sopiva tyhjä. Meet lover-pizza, keitto ja vettä. Pyöreä pöytä, ipod eteen ja kirjoittamaan. Kun jutut oli loppu lähdin kiertelemään. Aasian maissa Moolit ovat kiva sana. Siellä on kaikkea.Time Squer oli kuullemma vielä pieni semmoinen. Kerros 3. Edessäni lattialla  n. 20 värisevää laitetta joiden idea on antaa ihmiselle vaihtoehto ulos menemiselle. Laite tärisi puolelta toiselle kovalla nopeudella. Jalkojen välisen etäisyyden avaulla määriteltiin olitko kävelyllä, hölkkäsitkö vaiko juoksitko. Sitten vaan seisomaan valitsemalleeen kohdalla lautaa ja laite alkoi hölskyttää kroppaa. Kokeilin juoksu vaihtoehtoa. Kysyin myyjältä että eikös tämä laite laiskistuta ihmisiä, kun ei tarvitse mennä ulos. Ei, olet siinä vaan 2 viikkoa niin kaikki okei. 2 viikkoa ?. Ei kun anteeksi, 20 minuuttia. Hi hi hi hi, myyjä kikatti. Eli 20 minuuttia tässä niin päivän ulkoilut on hoidettu. Kyllä, okei. Jaksoin seistä siinä 5 minuuttia. Laite kyllä laittoi lihakset liikkeelle, sen tunsi kropassa. Sitten myyjät kysyi perus jutut, mistä olet, missä olet käynyt, minne menet. Myyjät olivat kivoja poikia. Kiertelyä, katselua. Paikallinen rahayksikkö on Ringit. Yksi ringit on 0,23 euroa, joten ei paha. Kaupoissa ei kuitenkaan ollut niin halpaa kuin olin ajatellut. Klo. 20.45 Rod soitti. Missä olet?. Moolilla. Tulen sinne 15 min. Selvä.  Malesia auto maailmasta vähän. Rodin auto oli Perodua Myvi, pieni näppärä auto joka maksoi 24.000  ringit ( n. 5000e), maan suosituin auto. Seuraavaksi suosituin auto merkki on Proton. .Proton valmistaa ( kopio)  kaikkia malleja mitä maailmasta vaan löytyy. Jos ei tietäisi niin äkkiä voisi luulla niitä oikeiksi merkeiksi. Hinta 38.000 ringit ( n. 8.600 e) ylöspäin. Sitten tietenkin on Saksalaisten perus merkit mutta ne ovat niin kalliita ettei normaaleilla pulliaisilla ole niihin varaa. Rodin Myvillä mentiin helposti 140 kilsaa motarilla. Ja pikkuinen jaksoi mallikkaasti.

Rod. 27v. Minun mittainen, vähn pullukka, todella hymyileva, hyvä sydäminen, ehkä liiankin kiltti varsinkin ex-tyttöystävälleen ja ystävistään huoltapitävä kaveri. Paikallinen radio ja tv- urheilijuontaja/toimittaja. Paikallinen kuuluisuus siis. Oma radio-ohjelma jossa käydään päivän urheilut lävitse ja tv-ohjelma jossa keskitytään Rogbyyn kaikkissa sen muodoissa. Maleisian Rogbyä kutsutaan nimellä Rogby Onion ja se on vähän erilaista kun normaali Rogby Liiga. Rogby Onion ei ole niin väkivaltaista kun normaali Rogby.  Pelaajat eivät mene siihen ihmeelliseen ryhmämuodostelmaan kuin Rogbyssä normaalisti mennään. Se oli suurin huomio mitä minä, joka en tiedä mitään koko pelistä huomasin. Hänen perhe koostuu kahdesta veljestä, Rahim-nimisestä isästä, äidistä ( en muista nimeä) ja kissasta. Rod on veljeksistä keskimmäinen.Nuorin veljeksistä  opiskelee Englannissa ja vanhin työskentelee asuntomarkkinoilla. Rod ja vanhin veli asuu porukoilla. Rodilla on omakin asunto mutta se on nyt vuorkalla. Säästää rahaa seuraavaan sukellusreissuun.  Rodin isä palveli n. 20 vuotta armeijassa Majurina ja pääsi eläkkeelle hyvin nuorena. Toimii nyt osakemarkkinoilla. Äiti opettaa Yliopistossa elektroniikka insiinööri juttuja. He asuvat n. 20:nen minuutin päässä KLCC:stä.  ( Kuola Lumpur City Center).  Kiva 2-kerrossa, 4h-k asunto. Sain olla vierashuoneessa. Ajoimme samantien siis Rodin kotia. Matkan varrella oli 3 tullia, joista saaduilla rahoilla pidetään yllä maanteiden kuntoa. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ja fiilistellessä. Aamulla Rod lähti töihin 6.30, en edes yrittänyt siihen kyytiin.  Rahim ja minä nousimme siinä 7.30 ja söimme aamupalaa. Piritan ruisleipää ja mehua. Ystävyimme Rahimin kanssa näiden 4 päivän aikana hyvin. Kyselin häneltä Maleisian yhteiskunnallisista asioita paljon ja Rahim kyseli puolestaan Suomen asioita.Yksi iso puheen aihe oli Maleisia monien kulttuurien yhdessä elosta tulevat vaikeudet. Huumeet, maahanmuuttajien välinpitämättömyys luonnosta ja puhtaudesta, yleensäkkin maahanmuuttajien ongelmista. Uskonnoista. Mistä tunnistaa erikulttuurin edustajat. Se oli hauska leikki. Rahim antoi tyypilliset tunnusmerkit eri kansallisuuksista ja minä yritin niiden perusteella arvioida kauppakeskuksissa ihmisten alkuperää. Japanilaiset tunnistin. Rahim jätti minut turisti-inffoon josta sain kertat ja vähän tietoa minne mennä, sovimme treffit KLCC:n  isoimman joulukuusen viereen klo 12.30.  Jokaisessa moolissa on aina jumalaton joulukuusi ja niin oli myös  KLCC:ssä. Se sijaitsi kuuluisan Twin-Towerin alakerrassa.  Ennen treffejä hoisin asioitani Ouluun. Hässäkkää. Harmillista Hässäkkää on aina noissa koulu kuvioissa. Mutta ei anneta sen häiritä meininkiä. Söimme Rahimin kanssa hyvät Fajitakset yhdessä ravintolassa. Rahim kertoi pitävänsä Egyptistä kertovista tarinoista, varsinkin Wilbur Smithin kirjoitamana. Pikku Mikon aivot alkoivat raksuttaa, hmmmmm. Suomi. Kirjallisuus, ei sitä meikän parasta tietämystä, stemppiä. Egypti.Mika Waltari. Sinuhe. Siinä vastaus. Ostin hänelle ehkäpä yhden Suomalaisittain tunnetuimman kirjan. Itsekkin se lukeneena. NO, jos rehellisiä ollaan niin luin noin 40% ja kuuntelin sujuvasti kun Pirita luki loput. Mutta kuitenkin tunnen teoksen. Vastalahjaksi sain häneltä Smithin River God ja The Quest nimiset kirjat. John Grishamin kirjoista kummatkin tykkäsimme. Kirjallisuus osio hallussa. Lounaan jälkeen lähdin käymään Hindujen pyhässäpaikassa Batu Caves. Luolat sijaitsivat pienessä kylässä  aivan rautatien vieressä. Isoimman luolan sisällä sijaisi yksi Hindujen temppeleistä. Erittäin suosittu varsin yhtenä Hindujen juhlapäivänä jolloin paikalle kertyy n. miljoona Hindua. Nyt numeraalinen suurre on todenmukainen. Suomen Olympiastadion täyttyy ensi kesänä Cheekin keikasta n. 70.000 ihmistä, tuonne menee 1 miljoona. En ymmärrä miten se on mahdollista mutta näin se vaan on. Luolan edessää seisoo todella korkea kultainen patsas, ja itse luonaan täytyy nuosta todella jyrkässä  kulmassa olevia portaita. Jaa niitä riittää. Luolan suulta avautuu todella korkea tila jonka katosta on pieniä reikiä josta tippuu isoja vesi pisaroita. Katossa on myös tippukivin näköistä muodostelmaa.  Haju on aikas karmaiseva. Ensimmäisen luolan sivuilla on myyntikojuja joista voipi ostaa jätkiä ja virvokkeita. Sivuilla on myös pienempiä temppeleitä. Sitten laskeudumme alas varmaankin yleisölle varattuun tilaan kun juhlat ovat meneillään. Tila on Oulussa olevan keikkapaikka Teatrian kokoinen. Sen jälkeen rappuset ylös ja toiseen tilaan jossa on katossa iso aukko taivaalle. Nyt vasta ymmärtä miten korkea luola oikeastaan on. Tilan päädyssä on monta erilaista temppeliä. Puita kasvaa luolan seinämillä. Ihmiset ovat pienen pieniä seisoessaan keskellä luolaa. Hiki valuu kovan uurastuksen tuloksena valtoimenaan. Ei muuta kun takas alas. Alaspäin kävellessä kaiteita pitkin ylöspäin kiipeää pari banaania kantavaa apinaa. Ne mutustaa banaaniaan aina hetkisen jokaisella tolpalla joita on tasanteeen kohdilla rappusissa. Alaspäin mennessä vasta huomaa kuinka korkealla sitä on ja kuinka älyttämön suuri se patsas on siinä rappusten edustalla. Alas rauhassa ja ostamaan juotavaa. Rod soittaa juuri sopivasti kun olen päässyt alas. Sain ohjeet mennä Bangsar nimiseen kaupunginosaan. Batu caves sijaitsee yhden juna linjan toisessa päässä, joten jouduin menenään takaisin junalla KLCC:hin ja siitä toinen juna Bangsariin. Rod odotti asemalla ja menimme syömään Curry-ruokaa yhteen pieneen paikalliseen ravintojaa. Rod tilasi meille ruuat. Banaaninlehdelle tuli riisiä, jäännää munaa, kanaa curryleimessä, jugurttia, virhreää. Söimme käsin. Rod opetti oikeanlaisen teen ensin pallo ja sitten työnnä se peukalolla suuhun- taktiikan. Hyvväää oli. Juomaksi vettä ja lämmintä teetä.  Siinä hetki napostelimme ja jutskailimme päivän tapahtumia. Rod ei ollut itse ikinä käynyt Batu Cavesille joten kerroin millaista siellä oli.  Koko homma maksoi 36 Ringit. Söimme ja lähdimme käymään yhdellä isoimmista kauppakeskuksista. Ja se oli iso. Kauhean iso. Erikseen oli halpapuoli ja sitten erikseen kalliimpien puotien puoli. Noissa paikoissa ihmiset sitten hengailee ja syövät vapaa-ajallaan. Pieni Yamaha-flyygeli maksoi 17.000 ringit eli ( 3700 e). Se oli halpaa. Kiertelimme ja takas kotia. Meidän ajomatkojen aikana käydyt keskustelut sekä Rodin että Rahimin kanssa olivat ehkä suurinta herkkua koska etäisyydet paikkojen välillä olivat pitkiä. Ja siitä olen todella kiitollinen heille. Itse keskustahan on noin kilsan levyinen. Normaalilla turistilla olisi todella vaikea päästä kaikkiin paikkohin missä kävimme. Saatakka edes saada kuulla että semmoisia paikkoja on olemassa KL:ssä.
Seuraava aamu sama kuvio, Rahim otti minut kyytiin. Rahimin vei minut työpaikkansa vieressä olevaan taiteilijoiden työpaja keskukseen. Hän tunsi sieltä kaikki taitelijat. Kävimme työpaja kerrallaan läpi ja kättelimme taiteilijat. Yksi taiteilijoista oli Zorollah Bin Silin. Hän oli erikoistunut neniin ja pöllöihin. Hän veisteli erilaisista puista erikansallisuuksien muotoisia neniä ja erikokoisia pöllöjä joilla oli pimeässä kiiluvat silmät. Kiinnostuin nenistä. Zorollah selitti kuinka ihmisen nenän muodoista voi päätellä ihmisen luonnetta, agressivisuutta, älykkyyttä. Jotkin nenän muodot olivat vahvoja johtajien neniä. Jokaisella nenällä omat juurensa aikojen alussa olleisiin kulttuureihin.  Hän selitti skandinaavien nenän historian mutta en muista, enkä aina saanut selvää mitä hän yritti sanoa. Mutta kiinnostui kovasti. Sitten tuli luento erilaisista puista ja niiden mystisistä terveydellisistä voimista. Jokin niissä viehätti ja päädyin ostamaan itselleni erittäin kovasta Kemuning Hitam-nimisestä puusta tehdyn terävän muotoisen nenän  joka on puu tyypiltään Muraya Paniculata Black. Kemuning Hitam puusta Maleisialaiset tekivät aikoinaan lyömäaseita. Terveyspuolella puun uskotaan parantavan pistokset ja puremat, kuumaan veteen liuotettuna sen uskotaan parantavat ripulit ja mahakivut. Sain kaupan päälle kaulakoruksi ison teräväkärkisen palan puuta sekä kahden pallon sekä yhden neliön muodostaman korun. Eikä siinä vielä kaikki. Zoro, häntä kutsuttiin sillä nimellä, antoi mukaan pienempiä palasia puuta, joista voin tehdä kotona Alvarille oman korun. Kokohoito 250 ringit (56 e). Satsaa aina taiteeseen.  Yhdessä pajassa Male eli Maleisialainen taiteilija oli kinnostunut maalaamaan kuvia meren eläimistä. Hän oli sukeltaja ja oli piirtänyt kauneimman kilpikonnan mitä olen ikinä nähnyt. Meren sinisyys oli  juuri semmoinen kun se aurinkoisella säällä on ja kilpikonnan muoto ja sen erivärit olivat kuin oikeasta valokuvasta. Hinta 800 ringit (180 e).Siitä taiteesta ei siis mitään. Seuraavalla kerralla haen juurikin sellaisen. Ostin myös kivalta naiselta juuri edellinä päivä valmistuneen kuvan kivolla väreillä tehdyn muotokuvan Twin-Towerista 15 ringit. Olin todella kiitollinen Rahimille että hän vei minut tutustumaan siihen paikkaan.  Lähdimme siitä syömäään nuudelia. Syötyämme kipitimme KLCC:n moskeijaan koska oli perjantai ja rukouspäivä. Miehiä käveli jonossa moskeijaa kohti joka sijaitsi 5 minuutin kävelymatkan päästä KLCC:stä. Moskeijan edessä kaikki pesivät jalkansa ja kätensä ennen moskeijaan menoa.  Otimme sandaalit pois ennen sisään astumista. Rahim jäi alas ja minä kiipesin toiseen kerrokseen. Menin sisälle huoneeseen ja jättäydyin istumaan ulkoseinää vasten niin etten ollut kenenkään tiellä. Miehet asettuivat järjestelmällisesti suoriin riveihin istumaan. Puhuja/pappi nimitykseltään Imam puhui miehille tulevasta Koraanin aiheesta n. 20 minuuttia. Välillä miehet hyrähtelivät hyvän jutun merkiksi. Itse ruokous hetki alkoi 13.15. Arabian kielinen laulu kuulosti todella vaikealta. Duurit, mollit, arabian moodit kaikki samassa fraasissa. Länsimaisella laulajalla intervallien opettelussa kestäisi tovi ennekun se kuulostaisi luontevalta. Samoin Arabian lausuminen kuulosti räpiltä ilma komppia. Todella rytmikästä ulosantia. Välillä luettiin ja välillä kaveri lauloi. Nykyaika oli tullut myös moskeijoihin. Pojilla oli face bookit ja nettipelit auki viimeiseen hetkeen saakka ennen rukouksen alkua. Jalat ristissa-istuma asento tuotti minulle todella vaikeuksia koska suurimman osan ruokouksesta tapahtui istuen. Välillä noustiin pystyyn ja rukoiltiin. Yksi liikkeistä oli käsien heilauttaminen  pystyasennossa korvien kohdalle. Sillä liikkeellä pyydettiin armoa jumalalta. Rod kertoi minulle lyhykäisyydessään Islamin-uskonnon ABC:n mutta ei sitä tässä ryhdy muistelemaan. Googlettakaa. Kaikki liikesarjat/rukous aihiot tehtiin kahteen kertaan. Joten pääsin kahdesti laulamaan Aaaaaaaaa-meeeeeen. Rukouksen aikana käsiä tuli pitää päällekkäin sydämen kohdalla niin että vasenkäsi oli oikean alapuolella. Rukoustilaisuus kesti n. tunnin. Sitten pihalle. Jalkojen ja käsien pesu. Mielenkiintoinen kokemus.
Rod laittoi vistin että alahan tulla Sri Petalingiin lähelle hänen työpaikkaansa. Ensin junalla pitimennä Masjid Jameksin kohdalle ja vaihtaa sieltä juna Sri Petalingiin. Ei muutakun matkaan. Matkalla juttelin Alvarille Viperillä enkä huomannut että minun olisi pitänyt vaihtaa vielä yhden kerran junaa. Menin väärän linjan loppuun ja matkustin samalla junalla takaisin. Matkalla takaisin kyytiin hyppäsi joukko poikia kouluvihkoineen, aurinkolaiseineen ja jotenkin semmoinen Jou Jou asenne kehissä. He istuivat vastapäätä minua. Yksi heistä kovimman oloinen Davis jr. , pääaineenaan turismi, lähestyi minua ja alkoi kysellä minulta syytä yhden Ranskalaisen naisen  rasistisiin reaktioon heidän keskustellessaan. Davis Jr. oli kovasti loukkaantunut naisen kommenteista. Davis Jr. oli kysynyt naiselta olisiko nainen  valmis ottamaan hänen vertaan jos se olisi viimeinen jäljellä oleva mahdollisuus. Nainen oli puhissut ja lopuksi sanonut kyllä. En tiedä mitä kamaa Davis Jr. oli ottanut mutta kovasti hän oli luokkaantunut keskustelusta. Sitten hän kysyi minulta mitä mieltä minä olen naisesta. Sanoin että itse tule paikkakunnalta jossa arvostamme ja kunnioitamme ihmisen sielua riippumatta siitä mihin kulttuuriin tai kansakuntaan hän kuuluu. Ehkä olin vielä vähän moskeijan tunnelmissa. Davis Jr. kuitenkin arvosti mielipidettä ja sitten alkoi jumalaton valokuvaus show. Joka jäbä halusi olla kuvassa minun kanssa. Siinä vaiheessa vartioin todella rappuani ja olin varuillaan aettä mitähän tässä tapahtuu. Davis Jr. antoi minulle puhelin numeronsa ja halasimme vielä ennekun hän lähti pois ennen minua. Kaikki lähellä istuneet kaverit nukkuttivät päätään kun oli minun vuoro lähteä junasta. Outoa settiä. Vaihdoin oikeassa paikassa junaa ja tapasin Rodin Sri Petalingin pysäkillä. Siitä lähdimme ostamaan Scuba matskua läheisestä liikkeestä. Nyt olimme todellakin syvällä lähiön kaduilla. Kauppa oli 4. kerroksessa ja ainoa vihje liikeestä oli sukeltajan kuva rappukäytävässä. Liikeen hinnat olivat alhaiset joten sain hyvään hintaan jatkettavan kuvauskepin, punaisen linssin, voimakkaan valon Gopro-kameraa varten. Sitten kotia nokosille. Olimme sopineet treffit Rodin kaverin Isakin ja hänen vaimonsa Mirjan kanssa. Ajoimme satamaa kohti jossa kalaravintola oli. Ravintolan vieressä oli 4 isoa kalojen syöttöallasta jossa ihmiset kävivät kalassa. Sieltä pystyi ostaamaan tunnin vuoron, jonka aikana saadut kalat sai viedä kotiinsa. Miehiä joilla ei ollut omaa venettä kalastivat siellä ja niitä ukkeleita oli paljon. Itse ravintola oli todella täynnä Isak ja Mirja istuivat jo paikallaan. Söimme vaikas mitä. Pöytä oli täynnä matskua. Kova facessa. Isakilla ja Mirjalla oli 7 kuinen tyttö-lapsi. Isak oli töissä liiketilojen vuokraus mailmassa ja Mirja oli kotosalla lapsen kanssa. Isak oli Rodin ystävä jo alaluokilta saakka. Hyviä tyyppejä......Nyt pitää mennä suihkuun ja lähteä katsomaan Bangkokkia. Lissääää myöhemmin.....

Syönnin jälkeen kämpille vaihtaa parempaa päälle. Ensi otettiin kyytiin Farah, 24v urheilutoimittaja tyttö. Farah työskentelee saalla radio-asemalla Rodin kanssa. Aloitti sisustus/vaate/auto/markkinointi-osastolta,kyllästyi pintaliitomeininkiin ja toimittaa nyt live lähetyksiä urheilutapahtumista. Oikein pirtsakka tapaus. Suuntana oli baari-alue jossain, en muista nimeä mutta ensimmäinen baari oli nimeltään Havana. Perus tanssimesta, jossa tapasin ensimmäiset Saksalaiset pojat. Kalja maksoin 20 ringit. Heineken on Malesion suosituin ulkomaan tuontiolut. Pikku tanssahtelua, muuvit haltuun ja sitten lähdetiinkin jo isommille vesille. Providence-niminen yökerho on KL:n kuuluisista mestoista. Vippi listalla sisään, johtaja tarjosi ensimmäiset juomat. Johtaja Rodin entinen luokkatoveri. Aloittivat kummatkin tarjoilemalla ravintoloissa. Paikka oli aikas pieni, mutta musa soi todella lujaa. Tärkeät henkilöt lymyilivät heti edessä, vasemmalla alkoi baaritiski. Sen jälkeen pyötiä ja sohvia jonka takana oli tanssilattia ja Dj:n koppi. Vipin ja tanssilattian välissä oli lasikannellinen pöytä jonka alapuolelta lasia valaistiin erivärisillä valoilla. Se olisi minun mielestä ollut meidän tanssi paikka. Kukaan muu ei innostunut ideasta. Tanssimme ja juttelimme. Joimme vettä. Musa tuli niin lujaa etten pystynyt olemaan pitkään tanssimassa. 03.00 tuli valomerkki ja lähdimme poijes. Rodin ex-tyttöystävä kaverinsa kanssa tuli meidän kyytiin. Ja siitä alkoi piitkä ajoreissu. Ex:n kaveri jätettiin omalle autolleen ja viemme Ex:n omalleen. Hänpä oli jättänyt omat autonsa avaimet kaverin autoon. Joten ajoimme sinne missä kaveri asui ja takas ex:n autolle. Välimatkat olivat pitkiä. Olimme kotona vasta 06.00. Joten aamulla emme edes yrittäneet herätä aikaisin. Rahim nauroi aamulla kun heräsin 9.30 aikaan. Rahim tarjosi jotain hedelmiä jossa oli pieniä mustia kovia karvoja, sen sisällä oli vaalean värinen pienen munan muotinen makea pallukka. Hyvvää, sitä tuli vedettyä monta. Olimme sopineet edellisenä iltana että seuraavana päivänä on karaoke-laulua luvassa. Autoon ja ensin Rod kävi morjestamassa omaa radio-talon jalkapallojoukkuettaan jota osallistui eri firmojen väliseen turnaukseen. Rod ei kipeän jalkansa takia pystynyt osallistumaan. Myöhemmin illalla kuulimme että jengi oli voittanut koko turnauksen. Ennen karaokee otimme Rodin vanhan koulu kaverin mukaan. En muista tytön nimeä. Karaoke paikkassa jokainen sai valita itselleen sopivan kokoisen huoneen. Muita ei siihen huoneeseen saanut tulla. Joten yleisön viihdyttäminen ei tullut kuulloonkaan. Yleisön mukana olo on yksi mukavimmista osista karaokea. Denis ja Farah tulivat myöhemmin. Rod veti heti My Way:n tyylillä ja äänipois asenteella samantien. Itse aloitin Manic Street Preachersin " A desing for life"-biisillä. Paljon siinä biisejä raiskattiin menemään. Teemaksi tuli lopulta mitä imelämpi sitä parempi. Karaoken jälkeen.......hitto nyt pätkii. Jossain vaiheessa päivää me mentiin ruoka-festivaaleille. Jossa ihmiset saivat grillata vaikkas mitä ja esitellä pienten panimoiden juoma-osastoo. Semmosella siis käytiin joko ennen karaokee tai sen jälkeen. Ei voi aina muistaa. Se oli ennen koska Karaokesta mentiin syömään jonnekkin kauppakeskukseen. Ja Siellä tapasin Rodin tyttö-ystävän.  Mukava tyttö. Söimme ja lähdimme katsomaan Rogby-union matsia töllöstä. Jaksoin kattoo 30 min. sitten tuli uni. Pieni pakkaus ja nukkumaan. Aamulla herätys 05.30. Rahim oli jo aamulla hereillä ja Rod tuli myös alas, hyvästelimme, halasimme, kiitti kaikesta vieraanvaraisuudesta Rahimia ja hänen vaimoaan. Kohti lentokenttää. Ajomatka oli haikea. Oli todella mahtavaa olla Rodin mukana tutustumassa KL:ään !
Seuraava maa.