Phuket, paljoa en Phukettia ehtinyt fiilistelee koska jatkolento Bangkokkiin lähti melkein heti. Sen verran ehdin kuitenkin tunaroida että jätin pankkikorttini pankkiautomaattiin. Hitto kun näille tyypeille kortti tulee viimeisenä. Ekaks rahat sitten kortti. Kun olin saanut rahat lähdin onnellisena menemään. Normaalisti kortti olisi jo taskussa mutta ei täällä. Joten se jäi koneeseen. Huomasin se vasta parin päivän päästä. Maija muistutti korttiasiasta edellisenä päivänä ja samantie mielessä kävi että noikohan Alanne on ryssinyt tuossa kohdassa ja seuraavana päivänä kun piti siirrellä valtion antamaa matka-asuvusta veronpalautuksina, asia paljastui. Kortti kuolletukseen ja toiselle kortille loput mitä pystyi siirtämään. Visa- tiliinhän ei pääse käsiksi vasta kun sulla on uusi kortti kädessä ja sehän tapahtuu vasta jouluna...... Tähän väliin. Nää paikalliset itikat syö kun lihansyöjät. Hirveät jäljet jaloissa. Mutta onnneksi Alanteen pienestä apteekista löytyy hydrokortisoonia ja muuta hyvää matskua puremille........No niin, tähän väliin olut-testin voittaja LEO-olut. Hyvää, edullista, jopa makua mukana.........Maija oli lähettänyt niin hyvät ohjeet kännyyn että niiden avulla ei voinut eksyä kuin huonon taksikuskis takia. Päästyäni Bangokin vanhalle kentälle vastassa oli piiitkäää jono ihmisiä odottamassa pääsyä julkiseen taksiin. Yksityiset kuullemma ryöväsivät monenkertaisen summan. Julkinen taksi eli mittaritaksi. Matka lentokentältä Maijan Penthouseen kesti n. 30 min. Matkalla oli 2 tullia joihin matkustaja maksoi 60 bathia/per tulli. 1 Thaimaan bathi on 0,023 e. Koko matka maksoi n. 800 bathia. Maijan kämppä sijaitsi Sukhumvitin alueella, Soi 8 kadulla Siam penthouse talossa, 10. kerros. Isoo, 2-kerroksinen, monta huonetta ja ison parvekkeen sisältävä unelma + 2.kerros uima-allas........ Saimme valituksen yhtenä iltanan kun ystävämme Finnin ja Andrewin kanssa menimme polskimaan keskellä yötä. Vartiointi kaveri oli hiukkasen vihainen.....Tumma parkettilattia, paljoooooon Marimekkoa tauluissa, verhoissa, mukeissa, lautasissa,vaikas missä, myös Iittala oli hyvin edustettuna. Pala Suomalaista matksua pitää aina olla vähän mukana. Asuin vierashuoneessa alakerrassa, maija omassa huoneessaa yläkerrassa. Mulla oma vessa ja suihku joten hommat oli todella hyvin pulkassa. Maija oli tehnyt tervetuloa drinkiksi kossu paukun ja ruisleipää. Mahtava vastaanotto. Kamat huoneeseen ja syömään. Söimme ihan siinä kämpän vieressä, muistaakseni, Dent 7 tai 5. Maijan koulun opettajien perusmesta. Hyvvää ruokaa, en muista millään mitä vedettiin. Hitto, nyt on semmonen tilanne etten ihan ole varma meneekö asiat tässä järjestyksessä mitä ne tapahtu. No kerron sitten mitä muistan. Muistikatkos ei johdu juhlimisesta. Olimme oikein kiltisti koko ajan. Maijan nukkumaan menoaika oli viimestään 23.00 aikaan. Itse katsoin öisin kaikki The Good Wife-sarjan tämän hetken tuotantokauden jaksot mitä en ollut nähnyt. Lomalla kun ollaan. Tapasin Maijan parhaan kaverin Katen joka asui ihan siinä naapurissa Paul-miehensä ja pienen poikansa kanssa. Paul-muusikko, Kate vähän niiku päiväkodin täti mutta täällä ne lapsoset ovat jo koulun yhteydessä. Toiset ystävät joihin sain tutustua olivat Finn ja Andrew. Todella mukava homo-pariskunta. Finn teki äänihommia erilaisiin videomatskuihin ja Andrew, hetkinen, oli hommissa jossain vaate/vaatetus tarvike firmassa jossa oli käynyt itse Beyonce halloweenin alla ostoksilla. Mukavaa sakkia. Paul oli kanssamme yhden illan mutta me 5 jatkoimme meininkiä seuraavat 5. Tokana iltana menimme katsomaan veneellä calypso-nimistä cabareeta. Ekaksi vähän syötiin ja sitten itse Show. Hienoja pukuja, ok valoilla, todella huonoilla soundeilla ja välttävällä tanssilla. Kaikki esiintyjät olivat poikia ja jotkut heistä oli todella kauniita poika-tyttöjä. Ällistyttävän kauniita, tissit ja ruumiin rakenne, Huh Huh. Huimaa matskua. He liikkuivat naisellisemmin kuin suurinosa Pieksämäen naisista. Kaikki kunnioitus Pieksämäen naisia kohtaan. Tanssi numerot oli suunnitellut joku Ranskalainen ukkeli. Välillä tuli meileen ylä-asteen poikien palettinumero vitsaus kevätjuhlissa. Mutta kansa piti ja sehän tärkeistä. Show jälkeen..... ei me menty drinksuille.....ei nyt muista.... mutta jengillä oli tapana mennä korkeiden talojen ylimpiin kerroksiin ottamaan drinksua ja nauttimaan maisemista. Ja kaunista siellä ylhäällä olikin. Muistiin painuvin päivä oli vene retki Chao Pharaya joelle ja sieltä pääsy Kuninkaan synttärijuhlille palatsin viereiseen temppeliin joka sijaisti palatsin vastaisella puolella jokea. Itse Chao Pharaya joki oli kaikkine nähtävyyksineen aivan mahtava. Ihmiset asuivat ihan joen varsilla. Näimme mitä ihmellisemmän näköisiä hökötyksiä ja hulppeita kartanoita joen varsilla. Kapakoita ja kauppoja, marketteja, veneellä kaljaa myyvän naisen. Kaupungin puoleinen joki oli n. 1 metrin alempana muuta suihtoa joten matkalle oli rankennettu kanaali. Vai oliko se toistepäin. Kuitenkin kahdesti menimme kanaalin lävitse. Takaisin tulomatkalla vastaan tuli todella iso ja kaunis Hindu temppeli. Sinne päädyimme juhlistamaan Kuninkaan synttäreitä. You tubessa hyvä linkki haulla: Thailand, Bangkok, King´s birthday. Ennen kello 19.19 kaikki jotka ehtivät saivat keltaisen muovisen kukkaa muistuttavan kynttilän joka sytyttettiin tasan klo. 19.19. En tiedä mistä tarkka kellon aika tulee mutta samalla kun hiljennyimme kuuntelemaan Kuninkaan synttäri biidejä takanamme olevasta palatsista lähettiin taivaalle seuraavan 2 tunnin ajan paperi/kynttilä/lennokkeja niillä on nimikin mutta en muista. Taivas oli kuitenkin täynnä niitä. Todella kaunis näky. Ilotulituskin siinä nähtiin. Itse temppelihän ja sen lähellä olevat rakennukset ovat jotain mitä ei pysty käsittämään. Kaikki on niin pienistä ja kauniista yksityiskohdista tehty. Paikka jossa suosittelen todellakin käymään. Eri uskonnoissa on todellakin rakennuksellisia eroja. Lopuksi nousimme veneeseen joka vei meidät joen toiselle puolella. Siellä otimme yhdet driksut hienon päivä kunniaksi 69:n portaan jälkeen paikassa nimeltä Kotkan pesä. Sieltä oli hyvä näkymä temppeliin ja palatsiin. Veneella tai no laivalla koti satamaan ihailimme paperi/kynttilä systeemien nousuja ja tuhoja kun ne tekivät syöksyjä alas jokeen ja kaupunkiin. Taksilla kämpille ja nukkumaan. 5 päivään kuului myös karaoke laulantaa. Idea oli sama kuin KL:ssäkin. Oma huone mutta eroavaisuutena oli se että sai valita haluamansa teeman huoneen sisutukseksi. Kate oli valinnut teemaksi oliko se nyt Kiina/Japani vai Thaimaa. Ei, kyllä siellä oli semmonen Bollywood tyyppinen pahvi kapistus minkä kahteen reikään pystyi tunkemaan naamansa ja sai hienon kuvan itsestään tanssiana. Biisit kehiin ja discovalot pyörimään. Kate tilas pullon vodkaa ja siitä se sitten lähti. Hienoja tulkintoja, tyylikästä tanssia. Videoita tulee youtubeen. Maija lauloi äänensä kadoksiin niin että pihinä vaan enää kuului kun pääsimme ulos talosta. Päivisin kun Maija oli töissä tutustui metro juna verkoston avulla lähi alueisiin. Oikeastaan isoihin kauppakeskuksiin. Yhtenäaamuna kävin pitkällä lenkillä Maijan Soi 8 kadulta oikealle jonnekkin Soi 32 saakka. Matkalla kyllä näki monenlaista kohtaloa ja paljon hyvien mausteiden ja ruuan tuoksua ja seuraavassa sekunnissa hurjaa viemärin ja virtsan löyhkää. Voisi sanoa kaupunki on yhdistelmä kaikkea ihmisen tekemää hajua. Päivisin vietin paljon aikaa myös Maijan asunnon parvekkeella. Siellä oli todella hyvä ottaa paiväunet ja sen jälkeen uimaan altaaseen. Mitäs muuta sitä ehti tapahtua. Niin kävin Maijan kansainvälisellä koululla Suomen itsenäisyyspäivänä. Samana päivänä jona Maija sai uuden Director virkansa kyseisestä koulusta. Koulu oli yksityinen koulu. Suuri kun mikä. 1500 oppilastakohan se oli. Maija opettaa 2. luokkalaisia. Itsenäisyyspäivän kunniaksi oppilaat saivat Maijan tekemiä korvapuusteja. Oli todella mukava oleskella rauhassa Maijan kotona.
Lauantaina 07.12.2013 lento takas Phukettiin. Lentoasemalta mittari taksi 56 kilomertin päähän Rawai beachille. Phuketin etelä-osaan. Ihana aika uusi hotelli nimelta Sandy resort. Oma huone, iso sänky, töllö, ilmastointi ja iso wc/suihku tila. Todella näppärä. 950 yö. Ei paha. Verrattuna
hostelleihin, joita muuten ei hirveesti Phuketissa ole. Seuraavana aamuna 06.30 Andy´s Dive Centeristä Sally tuli hakemaan minua 3 sukelluksen reissulle. Sally ja Andy omistavat kyseisen sukellus liikkeen. Andy kuuluu kategoriaan puhutaan paljon välillä vähän liikaakin eikä aina ajatella mitä, miten kautta kelle puhutaan. Mutta erittäin sydämellinen varsin asiakkaitaan kohtaan. Ja sen ymmärtää. Phuketissa on tsiljoona sukellusfirmaa. Sally heitti minut Phuketin toiseen satamaan jossa odotti spiljoona sukeltajaa pääsyä merelle. Meidän veneeseen tuli noin 20 tyyppiä. Dan oli minun sukellus maisteri tällä kertaa. UK:sta oleva veijari joka asustelee Phuketissa 21v Thai-tytön kanssa. Oikein mukava ja se helpottaa aina tilannetta jos pääse heti hyviin puheväleihin masterinsa kanssa. Dan sukelsi akressiivisesti ja näytti hyvin kaikki mitä pitikin. Emme jarrutelleet vain menimme kaikista onkaloista ja kokoista mitä vaan löytyi. Ensimmäinen kohde on Kings Gruiser. Hylky, aina nuori semmoinen. Katamaraani jonka väli katto oli jo sortunut mutta hyviä reittejä sisälle oli vielä vaikka kuinka. Risteilijän/laivan tarina oli kuullemma semmoinen, että kysyisellä yhtiöllä oli hallussaan jo todella vanha laiva eikä sen korjaukseen ollut niin paljoa rahaa kuin oltaisiin tarvittu. Mitäpä tehdä. Laivan kapteeni oli seilannut samaa reittiä 40 vuotta joten hän tunsi reitin hyvin. Kuinka ollaakkaa sinä päivä hän ei ollut töissä. Sijainen ajeli laivaa. Ja PUM. Laiva osui kivikkoon. Tapaturma paikan lähistöllä oli kuin sattumalta kymmeniä pieniä aluksia seilailemassa ja kuinka ollaakkaan kaikilla kyydissä olijoilla oli sattumalta pelastusliivit jo päällä kun kohtalokas törmäys sattui. Ja kuin onnen kantoisesta kaikki pelastautuivat. Olipa onnellinen tarina. Nyt yhtiö seilaa hienolla uudella laivalla. Näin Thaimaassa. Seuraava paikka oli Shark Point, nykyään Fish Point, ei sillä mitää haita ollut. Jonnin verran kaloja. Viimeisen paikan nimeä en muista mutta siinä sukelleltiin kalloin seinämään edestakas. Se oli kivaa. Meillä oli Danin kanssa oikein mukavaa. Andy oli Sallyn kanssa meitä vastassa ja he heittivät minut hotellille. Sovimme siinä että lähden heidän kauttaa Similaneille sukeltamaan joko tiistaina tai keskiviikkona. Sally laittoi minulle matksua nettiin josta pystyi valitsemaan pahaimman vaihtoehdon. Sovimme myös että Andy tulee noutamaan minut seuraavana aamuna hotelelilta jotta menemme etsimään minulle oma maskin ja sukellus tietokoneen. Näin tapahtui aamulla. Löysimme sopivan maskin ja Suunto Vyper tietokoneen. Ihan perusmalli, en sen ihmeellisempää tartte. Kävimme hakemassa minulle myös lisää muistia Goprohon koska USA:sta ostamani ulkoinen kovalevy ei suostu toimimaan. Matkalla Andy ihastui LG:n uusimpaan 55`tuumaiseen 3D-töllöön, jonka hän hakikin jo seuraavana päivänä 44.000 bathia. Törkeän halpa. Ostin myöhemmin vielä uudet sukellus kengät. Paljon mukavaa joululahjaa Pikku Mikolle. Andy heitti lopuksi minut hotellille. Sovimme että maksan Similanin reissun seuraavana päivänä.
Skootteri, se pieni lahja ihmiskunnalle. Aivan mahtavaa painella pienellä Hondalla ympäriinsä täällä niin vilkkaassa ja mitä ihmeellisimpien kulkuvälineiden seassa. Matkalla katsomaan Big Buddhaa. 23 kilsaa, mutkaisia teitä, norsuja, apinoita, pupukaijoja, ja yksi pienempi kultainen Buddha ja yksi aivan käsittämättömän iso Buddha. Rakennettu lasikoidusta jonka jälkeen päälle valettu pienistä keramiikka paljoista vaalea suojus koko patsaalle. Paikka ollut remontin alla jo 3 vuotta, määrärahat loppu kuullemma. Hienolla paikalla, kaikki näkee sen alhaalta kaupungista. Meno matka oli jo todella hauska mutta alasmeno oli vielä hauskempi. Yllättävän paljon mutkaisempi kuin ylösmeno vaikka oli sama reitti. Huippua.
Similans, voi kun se oliskin ollut niin helppoo, raha-asiat mutkistuu vaan entisestään, nyt vastaan tuli Nordea. Se ihana Nordea. Enhän minä sieltä tililta saanut nostettua rahaa vaikka siellä oli Spiljoona. Soitta sitten Suomeen Nordean asiakaspalveluun. Eka puhelu, sain kerrottua ongelmani, vastaus, emme voi auttaa koska teillä ei ole pankkitunnuksia meidän pankkiin. En tarvitse kuin nostatte sitä luottorajaa niin saatte rahat heti kun ne siirtyy Op:sta sinne nordean titlille. Plaa plaa plaa, mutta kun plaa plaa plaaa. Käyn kysymässä esimieheltä. No, onnistuuhan se. Tarkkailen henkilökohtaisesti tiliänne. Hieno homma, kiitos hei! Menen nostamaan rahoja. Tarvitsin 20.100 Bathia. Sain nostettua 10.000 bathia. Sitten loppu rahan saanti. Soitto Nordeaan, eka puhelu, kerroin ongelmani, kesti 3 minuuttia puhelu lakkasi. Toinen puhelu, eri henkilö, kerroin ongelmani, 3 minuuttia puhelu katkesi. Kolmas puhelu, eri henkilö, anteeksi meillä on tietokone ongelma ja se katkaisee puheluja. Ai niikö! ensimmäinen henkilö olisi voinut mainita jo asiasta. Tässä minun numero soita siihen jos puhelu katkeaa, tämä on pirunn kallista soitella teille täältä Phuketista. Kerroin ongelmani, vastaus, mene nordean sivuille e-palveluun ja nosta käyttörajaasi, se on vain 500e. Mikä ihmeen käyttöraja. Saat nostaa päivässä vain 500e, nosta sitä niin saat rahaa. Ai jaa, kiitos teille hei! Sieltä todellakin löyty paikka jossa kerrottiin käyttöraja. Nostin sen 1000 ja johan alko rahaa tulla. Eli opetus. Pidä mukanasi kaksi saman pankin pankkikorttia. Muuten olet puhelinvastaajien armoilla ja kahden päivän rahansiirto ajan armoilla.
Kaikki hyvin Pikku MIkko sukelsi 11 hienoa sukellusta Similans saarilla ja sen lähistöllä. Seuranaan kaksi naista. Aivan oikein. Toinen vanhempi nainen Japanista ja toinen nuorempi Singaporesta. Kate oli liikunnanopettaja Singaporesta ja Japanilainen oli farmaseutti, apteekkari Japanista. Nimeä en oppinut millään, en edes kirjoittamaan. Mukava hissukka nainen. Tämä oli meidän kolmikko. Sukelluksen vetäjiä meillä oli 4. Thaimaalainen Pui, mies joka oli koditon teki välillä sukellushommia jotta sai katon päänsä päälle. Grek tai jotain, Amerikkalainen vapaa-ajattelija joko joutui sukelluksemme jälkeen uusimaan työviisumiaan jonnekkin hornaan. Borin, ranskalainen kikkaratukka joka tuuras Greckiä. Josh, Thaimaan suuri pieni mies. Omalla hörhällä lapsen innolla johti koko alusta ja oli meidän 7 sukelluksen kuningas. Tunsi kaikki sukellus paremmin kuin kukaan toinen vetäjä koko laivalla. Joi olutta kun sieni ja jakoi suurta rakkauttaan Thaimaalaiselle todella kauniille ja suloiselle sukellus vetäjälle Sunille. Sun oli aluksemme aurinko. Heiveröinen tyttöllä oli vedettävänään korealainen pariskunta joka oli tullut viettämään häämatkaansa sukelluksen pariin. Vaimo yltiöpainen diiva, mies mielisteli Sunia niin että meinas hukkua. Kaikkeen ukko vastasi Yes/ok/Hmm/yes/ok/Hmm. Sukelluksista niiden kanssa Sunilla ei tullut mitään. Ukko seisoi pystysuorassa koko sukelluksien ajan. Hän ei saanut itseään vaaka-asentoon, Sunin piti vetää sitä niskasta ja asetella se vaaka-asentoo, mutta ei. Katselin heidän touhujaan välillä sukelluksien aikana. Ukko tuli pintaan ja oli maailman onnellisin kun oli nähnyt niin paljon kaloja. He tekivät samalla sukelluksen peruskurssia. NAinen oli Korean lahja diivojen maailmaan. Mikään ei ollut hyvin. Aluksella oli likaista, palja oli tahrainen, ruoka haisi pahalle, vessoissa ei voinut käydä. Valita nyt sitten häämatkaksi 3 päivän sukellusreissu laivalla joka ei ole mikään risteilijä. Laiva oli minun mittapuitteissa todella hyvä. Oma huone ilmastoinnilla, hyvää ruokaa, juotavaa kokoajan ilmaiseksi, hyvät aluksen tyypit, kiva kapteeni joka ui yhdenpäivän meidän jengissä ja ihastu Japanilaiseen. Alus oli mitä mainioin. Siellä oli yks mies joka näytti ihan Boney M:n kitaristi, mikä sen nimi nyt on Hululta. Aivan sama meinis. Hyvää sakkia. Josh piti komentoa ja oli helppo olla. Jos Phukettiin joskus olette tulossa sukeltamaan niin 3 päivää Similans reissu on se juttu. Ei mitään päivän vetoja siellä. Kunnon reissu. Parraat sukelluspaikat tulee sillon nähtyä. Richelie rock (numero 1), Deep six (numero 2), Anita´s reef (numero 3) jne. kaikki on hyviä. Kruununa tai sulkana hattuu miten se nyt meni niin oli Whale Shark. Nyt se on nähty ! Sitä lähdin hakee ja sen sain.
Pe illalla takas hotellille, aivan poikki. Silmäpussit mustana, selkä, olkapäät, vasenkäsi jumissa. Pää heiluu suihkussa, nukkumista ei tule mittään. Koko korppa vaan heiluu. Buranaa naamaan että olo helpottus. Vähän unta. Seuraavana aamuna kertomaa Andylle kokemukset ja fiilistelemään Whale Sharkilla. Moni ei sitä ole vielä nähnyt mutta minä pääsin siihen joukkoon. Iso homma täällä päin nääsen. Sitten hierontaa. Kim´s massage ja spa oli paikan nimi. Kerroin ongelmani, tytöt nyökkäili kohteliaasti, eivät varmaan ymmärtäneet mittään muutakun strong ja please sanat, koska sain hierojaksi hentoisen pikku tytön. Nii luulin. Tilasin tunnin perinteisellä Thai-tyylillä ja tunnin sport oil tyylillä. Mitkä voimat sillä tytöllä oli, eikä mitään armoa. Oli ajatellut nukkuvani kaksi tuntia mutta paskat. Kyynerpäillä painettiin niin lujaa lihaksiin, niitä hakattiin, muljutettiin ja väännettiin, ei siinä voinut kuin ulista ja vastailla että ok, ok, sattuu sattuu mutta anna mennä. Ei Suomainen mies anna periksi. Välillä teki mieli vetää sitä turpaan. Eka erä 60-0 tytölle. Ajattelin että sport oil massage olisi ollut nautinnollinen verrattuna äskeiseen mutta erona edelliseen oli vain OIL. Sama kidutus jatkoi, nyt vain helpommin liukuen. Kyynelpäällä, käsivarsilla, jalkapohjilla. Sattuu, sattuu. Mutta hommasta oli maksettu niin piti se myös kärsiä. Ei muuta kun kahden päivän päästä uudestaan. Jos se sattuu niin sillon se tekee hyvää. Meissä kaikissa asuu masukismiä tykkäävä lehmä.
Oli juhlan aika Anna-Riikka Kaurtola on täällä Finnmatkojen hommissa. Olimme jo kauan sitten jutelleet että sitten nähdään kun mie tulen cityyn. Tänään oli se päivä. Anna-Riikka ja hänen kolleegansa olivat olleet edellisenä päivänä eli perjantaina myös viihteellä mutta ei se haitannut. Starttasimme O2 nimiseltä clubilta. Mukana oli myös Ruottalaisia ja muita Suomalaisia. Muiden nimiä en muista, paisti yhden Ruottalaisen pojan nimi oli Emil. Muistan sen koska hän soitti kitaraa ja omisti Gopro 3+:n. Clubilla uitiin ja kerrottiin kivoja juttuja. Sitten syömään. Ja sitten Saunaan ja paljuun. Sauna oli Turkkis/höyrymäinen versio mutta sopivan kuuma että se edes tuntui joltain. Palju oli taasen iso teollisuusämpäri joka oli täynnä isoja jääkuutioita. Varsin erikoinen palju mutta teki tehtävänsä. Firmassa oli tyyli juo niin paljon kun haluat jat maksat niin monesta kun kertot meille. Joten maksoin saunasta n. 3 oluesta ja yhdestä vedesta. 300 bathia. Ei paha. Kivaa oli. Saimme jokainen kietaisuvaatteen jonka kanssa pyyhälsimme ympäriinsä. Suosittelen saunahulluille kokeilla tätä saunaa. Sijaitsee rawai beachin liikenneympyrästä merelle päin ihan O2 clubin vieressä. Vaatteiden vaihto ja suomi ravintolaan. Otimme parit ginitonikit ja Anna tilas ruisleipää ja voita. Oli mielenkiintoista leipää. Seuraava paikka. 150 bathia, kunnullinen listalta valinan mukaan yksi viina + 2 lantrinkia. Otin vodka+sprite+fanta. Laimeeta litkua. Vähän tanssia ja toinen samanlainen ja menoksi seuraavan paikkaa. Jossa sitten oli jo eri meinis. Musiikkina soi perus La la la-tekno eli ( Avisii jne kumppanit). Ruottalainen tyttö sanoi etten tilaa mitään ilman häntä. VIP-tyypit sai 50% pois juomista, sopi mulle. Ginitonikki kiitos. 150 Bathia. Ei paha. Tanssittiin ja tanssittiin. Vielä toinen ja tanssittiin. Lopulta Johannan kanssa samaan taksiin, Johanna kämpilleen ja minä nukkumaan hotellille. Aamulla pienehkö kankkunen. Ansaittu sellainen ja olkapäät ihan jumissa edellispäivän painista hierojan kanssa. Nyt kamat kasaan ja hotellin vaihto edessä. Kohta jatkuuuu.....
Hotelli B&B resort on tyypillinen 80 luvun kyhäelmä. Säästösyistä naapurin kanssa yhteinen vessa, jonka suihkusta tuli vettä hitaammin kuin normaalisti pissatessa. Patja oli niin rakkautta nähnyt että jouset tuntuivat selässä kovina pistoina. Jouduin nukkumaan makuupusissa että olisi jotain pehmeää selän alla. Se on jännää että täällä tv:stä ei sa mitään kunnon kanavaa toimimaan. Piuhat on paikallaan mutta nähtävästi puihohin ei tule minkäänlaista signaalia. Joten tv:t yrittävät toimia ominensa. Eipä kyllä ei täällä mitään katottavaa olekkaan. Kaikki on dubattu paitsi CNN uutiset. Olen katellut lähiaikoina paljon Pasilaa. Sen ekat jaksot ovat putkessa Arenan sivuilla. Nyt alan ymmärrää sarjan todella moniulotteista huumoria. Hyvä sarja. Ilmastointi näissä kaikissa huoneissa on. Siis Sandy oli täynnä ja sen vieressä oleva Good9 hotelli myös. Sandy ja Good9 ovat aivan uusia ja erittäin viihtyisiä hotelleja. Suosittelen lämpimästi. Sandy 950 bathia ja Good9 850 bahtia.
En kyllä paljoa viettänyt aikaa B&B:ssä, oli taasen vuokrannut skootterin ja painelin sillä menemään. Nyt kohteena Phuket city ja Central Festival kauppakeskus. Matkaa 15 kilsaa, alla uuden karhee Honda. 7 kilsaa ajettu. Paljon helpompi ajaa kun edellinen Skoobie 1, Honda sekin. Tämä lähti valoista kun tykki. Ajaminen Thaimaassa on niin palkitsevaa. Skooterit ja autot ovat tasavertaisia kulkuneuvoja. Varsinkin ruuhka aikana, mikä on täällä aina skooterilla pojoittelinen auton välissä on mahtavaa. 15 kilsaa skootterilla menee ainakin puolet nopeemmin kuin autolla. Tämä teidän pitää kokea. En ole uskaltanut ajaa kuin 85 km/h, mutta kyllä silläkin kerkeää. Liikenne on todella sujuvaa skoottereilla. Ajoin sitten harhaan mutta ei haitannut. Ohitse meni paikka jonka edessä oli paljon autoja ja skootteira. Pakko olla hyvä paikka. Ympäri ja takas. Pyötä puhdistettiin edestäni ja pääsin istumaan. Vapaita paikkoja oli todella vähissä. Näytti että olen ainoa ei Thaimaalainen. Ruokalistassa 4 vaihtoehtoa nuudeleille. Otin muna nuudelit. 3 vaihtoehtoa nuudelin kaveriksi jotain, otin numero 2:n, jotain lihaa se oli ja kiitos ei tulista (yksi chili). Juomiseksi teetä jäillä. Kesti hetken. Ruoka tuli pöytään joka näytti aivan erilaiselta kun mitä siinä kuvassa oli ja se oli vielä tulistakin. En ryhtynyt valittamaan koska ei tiennyt miten tulista 1 Chili oli ja oliko se kuva vaan ollut huono josta valitsin ruuan. Ei valiteta. Kohta neito ryntää luokseni ja sanoo ettei tuo ole se mitä tilasit. Sanoin että ei niin, mutta kaikki on ok. Onko se tulista? On se. Onko Ok? On se. Tilataanko se toinen ruoka? Ei tilata. Hikihän siinä tuli mutta söin mitä syötävissä oli. Pyysi ohjeistusta keskustaa ja ystävällinen päällikkö ohjeisti minut oikeaan suuntaan. Lähellähän se kauppakeskus lopulta oli. Tien nimiä ei risteyksissä eikä hotellien kartat ole tämän päivän päivityksissä.
Phuket Central Festival-kauppakeskus. Täynnä skoottereita. Ne ympäröivät koko paikan .Tyhjän tilan etsimiseen meni tovi. Päivän suunnitelma, kiertelyä ja yksi leffa. Leffa alkoikin sopivasti 30 minuutin kuluttua. Hobitti 2. Tarjolla olisi ollut First Class seats, pehmeä löhölinna ruualla ja popkornilla. Ajattelin että siinä penkissä 3 tunnin leffasta nukkui varmaan puolet. Ei kiitos, menen rahvaiden luokse. Lipun hinta 190 bathia. 3D englanniksi. Leffa oli ihan ok. Se alkoi 15.20 ja loppu 18 ja jotain. En ollut varma miten ajetaan takas Rawai beachille, joten lähdin takas vielä kun oli aurinkoista. Matkalla aurinko laski kauniisti vuorten taakse kun huristelin Hondalla. Nyt ymmärrän jotain motoristien vapaudentunteesta. Yö jousien seassa meni hikoilessa. Onneksi Rami soitti mulle puoli 3 aikaa yöllä. Oli kiva jutella rakkaan veljeni ja hänen ihanan kihlattunsa TT:n kanssa. Juttelimme n. tunnin ja sen jälkeen vielä rupattelin Titin kanssa hetken. Aamulla nukuin 9.30 saakka. Kamat kasaan ja takas hyvää hotelliin. Päivä oli pilvinen joten päätin lähteä heti takas sinne kauppakeskukseen. Hunger cames 2. Oli päivän leffa. Käykää katsomassa. Sitten Pikku Mikon naisellinen puoli sai otteen ja menin manikyyriin ja pedikyyriin. Tuntui aikas mukavalle kun kaksi naista hyöri ympärillä. Otin pienet nokoset siinä samalla. 400 bathia. Ei paha. Sitten ostoksille. Löysin Chiefille ja itselleni hyvät keikka paidat Chief and Arvi-orkesteria varten. Paidoissa vilkkuu valot musiikin tahtiin. Alvarillekkin yksi. Alkoi tulla pimeä joten takas Hotellille, pizza mukaan naapurin baarista. Pasilaa ja pizzaa, uni tuli hyvin. N. 02.30 ajatukset herätti, vähän pasilaa niin uni tuli hyvin takas. Aamulla aurinko paistoi kauniisti joten ei muuta kun beachille. Matkaa oli sinne n. 5 kilsaa.
Yanoi Beach on pieni paikka, hieman kivisellä valkoisella rannalla. Ihmisiä ei onnekki ole paljoa joten aika rauhassa saapi olla. Ravintola on rannan yläpuolella ja aurinkotuolit maksaa 100 bathia. Rannalla paljon muistomerkkejä tsunamin jäljiltä. Yanoi ei kuitenkaan ollut pahimpia alueita joita tsunami tuhosi. Esim. Similans jossa olin sukeltamassa joutuivat pahimman aallon kohteeksi. Paljon Venäläisiä täällä. Pari kaunista naikkosta. Perheelle todella hyvä paikka. Ranta matala ja pitkä, puhdasta hiekkaa paljon missä tehdä hiekkakakkuja. Eikä rannalta pääse karkuun. Thaimaan aurinko ja todella petollinen jos ei ole tarkka aurinkorasvan kanssa. Itte vähän kärtsäsin. Harmitti kun jätin sukelluslasit kämpille, olisi ollut tarvetta. Ravintolaan syömään riisiä ja kanaa. Salatteja varon koska varsinkin tämmöisessä syrjäisessä mestassa ei aina tiedä mitä kavereita salaateissa on mukana. Ihmeen hyvin mun pötsi on pärjännyt täällä. Tai koko matkalla. Kamat kasaan ja hotellille. Maksoin loputkin yöt raspaan. Good9hotellin tytöt on kyllä todella ystävällisiä samoin kun Sandy hotellin. Hienoa sakkia. Good9:ssa minua odotti uusi puhdas huone. He olivat siirtäneet minut parempaan huoneeseen ja sehän sopi minulle. Suihku, paljon rasvaa kroppaan, semipuhtaat vaatteet päälle ja Skootterilla ajelamaan. Siitä kyllä nautin kovasti. Nyt 80:ä on ihan normaali vauhti. Käväsin kurkkaa yhtä temppeli aluetta mutta ei se säväyttänyt niin paljoa kun Bangokin temppeli Kuninkaan palatsia vastapäätä. Näillä on joku vimma ampua papaatteja. Takas Hondan selkään. Nopea ajo kauppakeskukseen ja takas. Huomenna aikainen herätys. Pasilaa ja iltalehti. Aamulla bussi tuli hakemaan 07.50. Kyydissä oli jo valmiina yksi tuttu mies Californiasta, jonka oli tavannut Andyn kanssa temmeltäessä. Mark oli myös menossa sukeltamaan Phi Phi-saarille. Tulimme satamaan. Mietimme kuinka ihmeessä Thaimaalaiset saavat siitä kaaoksesta organisoitua heidän omalla kaaos-tekniikallaan jotain järkevää. Kaikki kuitenkin pääsivät oikeaan laivaan. Meidän sukellus kamat menivät kuitenkin jonnekkin muualle, se ei olut laivan vika vaan meidän sukellus vetäjien. Minun nimeksi sukelluksen vetäjä Crem luuli Nikitaa. Markin vetäjä Vincent oli yhtä pihalla asioista. Saimme laivalta vara kamat joten ei ongelmia sen suhteen. Crem ja Vincent olivat perus " kenellä on paras peppu"- tyyppejä. He ottivat kuvan parhaasta pepusta ja lähettivät se kaveriryhmälleen faceen johon kuului toisissa laivoissa olevia sukelluksen vetäjiä. Hi hi hi. Ei jaksanut kauaa sitä meininkiä. Mutta heidän elämässään ei ole hirveesti mutta. Joka päivä he vetävät eri ihmisten kanssa samoissa sukelluspaikoissa 2-4 sukellusta päivässä. Suurin osa vetäjistä on miehiä niin kyllähän sen tietää mistä ukot puhuu. Ja näillä ukoilla käy flaksi. Siinä jää muusikko toiseksi. 3 sukellus paikkaa, joista Shark point oli jo tuttu ekalta sukelluskerraltani. Näkyvyys 15-20 metriä joten ei kovinkaan hyvä. Crem oli vetäjänä rauhallinen, näytti mitä löysi ja antoi minun tutkiskella omiani. Välillä näytti vain suuntaa minne mennään. Sukelsimme aivan eri reittejä kun muut. Pidin siitä kovasti. Menimme pois päin itse kohteesta tutkimaan uusia alueita joten saimme olla rauhassa siltä ihmismassalta mikä joka sukelluspaikkassa velloi menemään. En nähnyt oikeestaan mitään uutta sitten Similansin. Ei haita, ei oikeestaan mittään mutta se ei haitannut, nautin olla merenpinnan alla. Sukellus pitää lopetta kun on 50 baaria jäljellä tai sukellus on kestänyt 50 min. Meillä kävi kaikilla sukelluksilla viimeinen vaihtoehto. Sukelsimme rauhassa, emmekä käyneet 27 metriä syvemmällä joten tankeissa oli yli 70 baaria jäljellä kun lopetimme sukellukset. Uuden maksin kanssa oli vielä vaikeuksia. Similaneillä poltin maskin sisäkalvoa kahteen kertaan sytkärillä koska silikooni kalvo aiheutti huurtumista. Ensimmäinen veto maskin kanssa meni ihan munilleen. Olin valmis heittämään sen menemään. Mutta nyt se toimi jo aikas hyvin. Maski on kuitenkin sukelluksen kannalta tärkein elementti. Jos et näe mitään niin eihän siellä ole mitään järkeä räpiköidä. Otin parit nokoset aurinkokannella matkan aikana. Tulimme takaisin hotellille siinä 20.30 aikaan. Ongelma tietillä aluksilla on se että ne kulkevat vain 8 solmua. Siis todella hitaasti. Meillä meni 3 tuntia ennenkuin olimme ensimmäisellä sukelluspaikalla. Ja kapteenit ovat hyvinkin tarkkoja siitä ettei veneellä päästellä menemään ja ei niillä kyllä pääsekkään kovempaa. Hotelilla suihku ja hakemaan jotain syömistä. Matkalla otin tunnin pää ja niska hieronnan. Kävin samalla Kim´s nimisessä paikkassa. Se hieno,rauhallinen ja halpa. Pää ja niska hieronta 360 Bathia. Hieronnan jälkeen oli valmis petiin. Pasilaa hetki ja uni tuli vallan hyvin.
Oli viimeisen päivän vuoro Phuketissa. Aurinko paistoin aamulla kauniisti. Skootteri alle ja beachille. Nyt oli mukana uudet räpylät ja sukellus lasit. Valitettavasti meressä ei ollut mitään nähtävää ja oli kyllä jo kyllästynyt puljaamaan. Kuuntelin mielummin musaa ja katselin ihmisiä. Jonna Tervomaa, Mew, Sami Saari, The Carpark North viihdyttivät oloani. Rannalla oli tällä kertaa myös tissejä ja sehän oli mukavaa vaikka niitä nyt ei hirveesti tuijotellutkaan. Tissimiehille terkkuja. Parisen tuntia siinä makoilin. Sitten kamat kasaan ja kasvohierontaan. Naama oli päässyt sen varran hurjaan kuntoon matkan aikana että kunnon kuorinta, puhdistus ja hieronta oli paikallaan. 75 minuuttia hoitoa teki kutaa, maksoi 800 bathia. Puhtaalla naamalla hakemaan äitille vielä jokin tuliainen kauppakeskustasta. Viimeinen huristus meni nopeasti. 100 km/h:ssa tuntui hyvälle. Kello 14.00 aikaan ei liikennettä ollut miksikään joten oli tyhjää tilaa kokeilla miten Honda kulkee. Edelleen mahtava laite. Hotellilla tytöt olivat jo odottamassa, otimme ryhmä kuvia sekä Sandyn porukan että Good9:n porukan kanssa. He olivat pitäneeet minusta oikein hyvää huolta. Ystävällistä ja iloista porukkaa. Taksi oli yksityinen veijari nimeltä Simon. Kun tulin Phukettiin ja kun lähdin Phuketista kuuntelimme The Scorpionsseja. Holidayn, Wind of changen stemmat alkaa olla jo hallussa. Kysyin Simonilta että onko tämä joku taksi kuskien oma juttu että kuunnellaan Scorppareita mutta ei se kuullemma ollut. Toisen jutun minkä huomasi ajellessa skootterilla sekä takseilla on se että autokanta Thaimassa on todella uutta. Harvemmin vastaan tulee vanhoja autoja. Nuorilla tyypeillä on uuden karheet autot ja vaihtavat niitä vuoden välein. Skoottereissa taasen näkee vaikka minkälaista vipottajaa ja vekotusta. Kunhan siinä on moottori jossain niin se kelpaa ajettavaksi.
Lento Phuketista Bangkokkiin kesti 1,5 tuntia. Bangkokin taksi kaveri oli ystävällinen ja ajoi reittiä joka säästi minulta monta sataa bathia. Yleensä mennään moottoritielle mut nyt kaasuttelimme laitakaupungin kautta. Reitti oli nopeampi ja halvempi. Samalla harjoittelimme Englannin kieltä. Kaveri oli juuri aloittanut Englannin opinnot joten valoissa hän luki oppikirjastaan lauseen ja minä vastasin siihen. Matka meni ylävitosia antaessa. Maijan kämpän avaimet sain Katelta. Paul oli myös kotona. Oli ollut Mersu-auton järjestämässä juhlassa soittamassa omalla Triollaan. 3 tuntia olivat sopineet soittoajaksi mutta ukot istuivat suurimman osan ajasta. Soittoaikaa tuli vain n. 30 min. Hyvän liksan kuullemma nostivat. Paul esitteli minulle myös omaa studiotaan. Hän oli juuri miksannut ja nauhottanut siellä artistin nimeltä Will Corbinin uuden levyn. Teemaltaan levy on Ukulele-musaa mutta mitä kuulin niin taiteellista, rauhallista kivan kuullosta poppia se oli. Takas kämpille pakkaamaan. Kaikki tavarat oli saatava mahtumaan rinkkaan. Hommaa riitti. Onneksi olin antanut Piritalle osan tavaroista jo etukäteen. Pari olutta ja juttelu Titin kanssa. Kello oli 03 ja jotain. Herätä piti 05.30 ja taksiin hypätä viimeistään 06.00. Uusi kappale ..........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti