Viimeinen päivä. Jepulis jee. Ylös 05.00, suihku, kirjoitus vieraskirjaan, loppu pakkaus, sukat jalkaan, sitä inhosin, pipo päähän ja talvi kamoja helposti saataville. Tuntuu että rinkka painaa ylikiloja. Taksin sain heti kämpän edestä. Suvarnabhum-lentokenttä on Bangkokin uudempi ja isompi kenttä. Matka kesti n. 30 minsaa. Taksikuski oli mukava nuori poika, joka ajoi varovasti kokoajan peileihin katsoen. 300 bathia ja kiitos. Finskin tiskillä ei ollut ruuhkaa, rinkka painoi 22,7 kiloa. Joten pääsin hyvin rinkasta eroon. The Pizza company tarjosi vallan mainion lihapizzan. Sain käytävä paikan 38J. Katotaan kuka vieressä istuu tämän matkan........Suomessa nähdään. !
Vieressä istui Thaimaalainen tyttö joka opiskeli Porissa Suomenkieltä. Hänellä oli pää kipeä koko matkan. Itsellä 11 tuntia meni nukkuessa, leffoja katsellessa, jännä homma oli se että finski tarjosi heti tunnin jälkeen yhden ruuan ja seuraava tuli tuntia ennen lasketumista eli 7-8 tuntia myöhemmin. Välillä alkoi jo olla pirun nälkä. Mutta mikä fiilis oli laskeutua Suomeen. Olin jo fiiliksissä kun lensimme Moskovan ylitse. Titille soitin ensimmäisenä että hengissä ollaan ja kohta nähdään. Hymyilin koko matkan kun kävelin koneelta hakemaan rinkkaa. Olin todella onnellinen. Yhtä hymyä koko ukko ! Matka oli huikea, ihmiset ketä tapasin olivat huikeita. Ihmiset tekevät matkan eivät paikat. Okei, on paikkoja mitkä pitää nähdä mutta se että tapaa samalla hienoja ihmisiä tekee siitä paikasta vielä ihmeellisemmän. Olen ollut onnekas kaikista niistä ihmisistä joiden kanssa olen saanut viettää aikaa, jauhaa saiberia, juhlia, nähdä paikkoja, tanssia, laulaa, mitä vaan että voihan sentään. Olen ollut onnekas. Ja saanut vielä paljon hyviä ystäviä ympäri maailmaa. Jtkus niistä toivottavasti tulee Suomeen saakka. Ja vaikka ei tule niin olen heihin yhteydessä. Kulkurit tykkää kulkureista. Alussa en itseäni lukenut yhtään siihen kategoriaan mutta nyt olen löytänyt itsestäni semmoisen Mikon. Oman polun kulkijan olen kyllä ollut mutta tämä oli jotain uutta. Matka kärpänen on iskenyt meikään ja kovasti. Nyt vaan pitää maksaa tämän reissun laskut että voipi alkaa säästää seuraavaa varten.
Mikä on ollut hienoa huomata on se että näitä tarinoita on luettu aikas monta kertaa. 1661 kertaa olu lukema kun eilen tarkistin. Olen otettu. Todella otettu. En ole kirjoittaja, tekstit ovat joko sen hetken, parin päivän tai viikon jälkeen kirjoitettuja muistoja. En lue niitä jälkikäteen oikeestaan ollenkaan. Joitakin juttuja on pitänyt lukea että muistaa mitä olikaan kirjoittanut tai miten jokin nimi kirjoitetaan. 1661. Hienoa rakkaat ystäväni hienoa. Voipi olla etten tunne edes kaikkia ketä näitä juttuja lukee. Mutta kiitos teillekkin. Halataan kun tavataan.
Nyt Turku. Linnankaru 19 a5. Kiva kaksio minkä Titi on vuokrannut meille 5 päivää. Nämä vuokra-asunnot voittaa aina hotellit. Ja nämä on todella edullisiakin. Alvar on onnensa kukkuloilla. Ei meinannut millään saada unenpäästä kiinni. 04.25 olisi jo tahtunut herätä mutta käski jatkaa unia. Itse sammuin kuin lyhty. Kroppa ei vielä tiedä missä mennään, onneksi on hyvää aikaa kääntää aivoissa. On hienoa olla täällä. Maailmalla on paljon hyviä ja samalla paljon huonojakin asioita verrattuna Suomeen. Isoja ja pieniä.
Vessapaperin ohuus. Vaikka Suomessa tuntuu välillä sitä että vessapaperi maksaa aivan tuhottoman paljon niin voi miten kestävää ja pehmeää se on. Jos paperi ei lähde irti rullasta, hajoaa käteen, repeää heti palasiksi, tekee enemmän sotkua kuin puhdistaa, se pitää laittaa roskin eikä pönttöön niin tärkeä hetki on pilalla. Minulla meni hetki ennenkuin tajusin ettei joissain Malesia, Thaimaan paikoissa käytetty paperi piti laitta roskiin. Onneksi mahani kesti matkan todella hyvin, etten joutunut istumaan tuntikausia pöntällä. Se kakka jutuista. Hienoa asia oli liikennevaloissa olleet isot laskuri taulut , jotka kertoivat kuinka kauan vihreä tai punainen kestää. Helpottaisi kiireisiä ja hermostuneita Suomalaiskuskeja kovasti. Paljon asioita. Paljon.
Nyt alkaa Joulu fiilis vähän tulla sydämeen. Öisin heräilen ja tarkistan missä sitä ollaan ja pitääkö kohta pakata ja lähteä seuraavaan paikkaan ja etten vaan ole myöhässä. Mutta kyllä tämä tästä.
Nyt Joulua viettämään. Kaikille teille rauhaisaa Joulua ja nauttikaa rakkaiden ihmisten yhdessä olosta ja kertokaa se myös heille.
Isot halit kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti