RK-15-6

Yksi päivä vielä edessä, on Lauantai 14.2. Ystävänpäivä. Hyvää Ystävänpäivää jengi.
Olin jo jotenkin kyllästynyt Havannaan, en halunnut mennä oikeestaan mihinkään museoihin, käpyttelin vain kaduilla katselmassa ihmisiä. Ystävänpäivä saa Havannalaiset perheineen ulos syömään. Oli kiva huomata kun suurimmalla osalla naisista oli kaljatölkit kädessä kun he käpöttelivät vastaan. Kävin kuuntelemassa mies riitelyä puistossa, on se hupaisan näköistä ja kuuloista puuhaa. Viikonloppuu osui kerran vuodessa tapahtuva suuri kirja kirppis jota odotetaan USA:ssa saakka. Linnaan/ sen raunoille joka siejaitsee merivallin toisella puolella kerääntyy ihmset ostamaan kirjallisuutta jota tuodaan sinne älyttömiä vääriä. Englantilaista, Espanjalaista, Saksalaista vanhaa kirjallisuutta, harvainaisuuksia jne. Kirjat ovat halpoja ja niitä tulee ostamaan suuri määrä ihmisiä.
Itse en jaksanut lähteä meren/joen toiselle puolelle. Katselin meininkiä monien muiden kanssa kaupungin puolelta. Hain perus pizza+olut setin ja menin lukemaan kirjaa taasen lempipuistooni. Viereen istui sokea mies haitarin kanssa. MIes ei huomannut minua ennenkuin annoin hänelle aploodit ja ryhdyimme juttelemaan. Hänellä on monta tuttavaa Suomesta. Miehen haitarissa oli yhtäpaljon korjattuja kohtia kuin alkuperäisiäkin.Kun hän soitti siinä vieressä tuli jotenkin turvallinen olo. Välillä juttelimme ja välillä hän soitti ja minä luin. Lopuksi hän pyysi apuani että saisimme hänen haitarinsa koottua. Annoin pienen keikkapalkkion mieleenpainuvasta ja hyvästä keikasta ja seurasta. Hyvästelimme toisemme.  Sillä aikaa kun olin ollut kaupungilla Miguel oli tuonut huoneeseni viestin missä luki hänen osoite ja puhelin numero. Menin naapuri asuntoon ja soitin Miguelille, hän lähetteli kovasti terveisiä ja sanoin pistävänsä minun mailiin dokumenttien osoiteet ja muutakin matskua vietäväksi Suomeen. Oli kiva kuulla hänen ääntään.
Loppu ilta meni kirjoittaessa edellisten päivien tapahtumia ja Brucen seurassa. Uni oli todella vaikeassa. Ystävänpäivä juhlijat piti sen verran kovaa että unen kanssa oli omat hankaluutensa. Ensimmäistä kertaa käytin korvatulppia. Huonojen unien jälkeen pystyyn klo. 05:00 ja kamat kasaan. Leticia lupasi tehdä vielä aamupalan ennenkun lähden, söin sen lähdin kipittämään kohti bussi-asemaa. Kävelin pari korttelia ja sitten rupesin kyttäämään takseja. Kukaan ei ottanut kyytiin. Päätin odottaa bussia. Emme olisi saaneet käyttää niitä mutta entäs sitten, odotin seuraavan bussin ja kysyin menekö sen asemalle päin. Menihän se ja kuski käski hypätä kyytiin, yritin tarjota rahaa mutta hän hylkäsi ehdotukseni. Kun sopiva bysäkki tuli, kuski käski minun jäädä pois. Pääsin kahden korttelin päähän asemasta. Mahtavan ystävällistä toimintaa.
Matka Havannasta-Vinalesiin kesti 3 tuntia. Mylläkkä oli jo käynnissä asemalla kun pääsi sinne. Aseman virkailijoilla oli omat methodinsa saada oikeat ihmiset oikeisiin busseihin. Piti olla vaan kärsivällisyyttä ja malttia niin kyllä se oikea kaupungin nimi sieltä loppujen lopuksi tuli. Saimme liput jossa luki hienosti istumapaikat ja kaikkea. Mutta kun menimme sisään bussiin niin merkityillä paikoilla ei ollut mitään merkitystä. Viereeni istui vanhempi naishenkilö jonka puhelin soi kokoajan. " Shine like a diamond, Shine like diamond...."  biisi soi kokoajan. Rouvalla meni aina tovi ennenkun hän tajusi että soiva puhelin oli hänen. Melkein teki meili ruveta laulamaan kappaletta että hän tajuaisi tilanteen. Käytävän toisella puolella istui kaunis Ranskalaisnainen joka hymyili ystävällisesti kun häneen päin katsoin. Polonen oli vähän paniikissa koska hän ei ollut saanut varattua asuinpaikkaa Vinaleksista. Rauhoittelin tilannetta semi ranskalaisella aksentilla, hän rauhoittui ja nukahti.
Ohitsemme ajeli monesti kuorma-auto lava täynnä seisovia ihmisiä. Tuli mieleen Intia ja heidän tapa kulkea. Sama efekti alkoi tapahtua meidän bussissa, vaikka se oli täynnä yhä enemmän porukkaa lappasi sisään. Lopulta monet seisoivat koko loppumatkan Vinalesiin.
Vastassa minua oli William, Casa partikulaarin omistaja. Halasimme nopeasti. William tuntui heti oikein ystävälliseltä mieheltä. Sanoin äkkiä Ranskalais-kaunottarelle että toivottavasti  hän löytää asunnon ja toivottavasti näkisimme illalla keskustassa.  Hän toivoi samoin. Olimme tulleet todellakin keskelle ihanaa vuoristoa ja metsää, kansallispuistoa. Willamin asunnon katolta oli ihanat näkymät takana siintävään vuoristoon. Willamin perheeseen kuului ihana Salet 8v. tyttö, Fabian 11v. poika sekä vaimo Anyi. Anyi puhui  vähän Englantia joten tulimme toimee varsin mainiosti. Heti kättelyssä ilmeni että sunnittelemani sukellusreissu tulisi maksamaan todella paljon. Ei itse sukeltaminen vaan sinne pääseminen. Matkaa Vinalesista Maria De la Gordaan oli 155 kilsaa. Tämä unohtui Leticialta Havannassa kertoa. Pettymys oli kuitenkin aikas pieni. Koska heti vaihtoehdoksi minulle tarjottiin Semi-Automatic hepalla retkeä luonnonpuistoon. Otin tarjouksen vastaan mielelläni koska viimeksi olen ratsastanut hepalla oli lukiossa Unkarissa. Silloinkin heppa oli kiinni nuoralla puussa, joten vaaratilannetta ei päässyt käymään. Heppa mestari Will tulikin aikas pian kertomaan minkälaista matskua olisi luvassa huomiselle. Will oli huotanut valtion heppoja 29 vuotta, joten tunti hyvin maastot ja hevosta. Settiin kuuluisi käväisyä ekologisella sikari viljelmillä, tehtäällä ja sekä saisi polttaa yhden sikarin, käväisy kahvitehtaalla, jossain luolissa ja järvellä. Otin paketin ilomielin vastaan. Vaellus alkaisi hati 09:00 aamulla. Semi-Automatic heppa. Huippua. Kävin nopeasti kurkkaa kaupungin mestat ja jos vaikka tapaisin Ranskalais kaunottaren. Matkalla tapasin Saksalais pariskunnan joka oli tullut samalla bussilla kuin minä, istuimme ravintolassa tovin kertomassa omat maailman kuulumiset ja kokemukset. Hekään eivät olleet nähneet Ranskalais kaunotarta. Kaikilla alkoi kohta lounas joten päätimme tavata klo. 21:00 keskustan aukiolla. Kun pääsin Willamin kotia, nopea suihku ja ruoka olikin jo pöydässä. Aivan järjetön määrä ruokaa, pyysin että perhe tulisi kanssani syömään että se ei kuulemma käynyt. Huomenna sitten. Edessäni oli paistettu iso fisu, riisiä koko kaupungille, salaattia montaa erisorttia, 2 kastiketta isot kuupat, hedelmiä. Liian paljon yhdelle miehelle.   Hinta 10 Cucia.Oli vähän epätodellinen fiilis. Onneksi ei mennyt kauaa kun Salet alkoi jo kiinnostuneesti juoksennella keittiössä edestakaisin. Fabian liittyi seuraan ja ryhdyimme tutustumaan toisiimme. Salet oli niin suloinen tyttö , että. Ei hetkeekään ujo. Kävimme läpi mitä pöydässä oli Espanjaksi. Sanoin sitten saman Suomeksi. Siinä meillä menikin rattosasti 1,5 tuntia. Loppujen lopuksi koko perhe istui  kanssani ruokapöydän ympärillä ja opettelimme ymmärtämään toistemme kieltä. Willam kysyin olenko menossa Mamboamaan, vastasin ehkäpä sitä joutuu. Oli tullut todella pimeää , kadulla varsilla oli kivoja liiketunnistin katuvaloja. Se syttivät kun discovalot kun koiria juoksi kokoajan edestakaisin katua. Dominic ja ( en muista tytön niemeä) istuivat jo aukealla. Olimme kuulleet että pääkadun varrella olevassa kauniin sinisessä ravintolassa oli musiikkia, kävin katsomassa. Se oli koko kylän kaunien talo. Hyvin hoidettu piha jossa pieni vesiallas todella huonosti huodetuille kilpikonnille. Kilpikonnat altaas oli yhtä mutaisia kuin vesikin. Pelkäsimme että ravintolan menussa olisi tarjolla tuoretta kilpikonnaa. Eipä ollut. Eipä ollut ravintolassa ketään ihmistäkään. Kiipesimme ylä terassille ja kuvittelimme miten täydellinen paikka olisi jos vähän mainostaisi ja uudistaisi paikkaa. Kävin juttelemassa päätarjoilijan kanssa ja hän kertoi tietävänsä ongelmat. Syy oli vain siinä että ravintolan omisti valtio joten se siitä unelma ravintolasta sitten se. Dominic sanoi valloittavansta Kuubasta vain tämän talon ja laittaisi sen toimimaan. Sisälle pääsisi vain Saksalaisen passi näköisillä papereilla. Kyllä harmitti sen talon puolesta. Kyllä siitä huolta pidettiin mutta sen käyttö oli vaan niin pienellä. Orkesteriakaan ei ollut. Mutta keskusta aukiolla sitä oli yllin kyllin. Illan Show koostui salsa orkesterista, mies- ja naislaulajasta, arfikkalaisista tanssijoista, Intialaisista tanssijoista, Kuubalaisista tanssijoista, petroolin hönkäilyistä, tulella jokapaikan polttamisesta, mutta parasta antia oli pieni todella kirppuinen koiran pentu joka koko show ajan pureskeli itseään keskellä esiintymis areenaa. Veikkasimme että se ehtisi kuolla kirpunpuremiin ennen show loppua. Jestas mitä shaissea. Aivan kuraa. Mitään tekemistä minkään kanssa. Ei minkään. Parasta oli kun joka ohjelma numeron jälkeen esiintyjät tulivat muovimukiin pyytämässä rahaa hienoille esiintymisille. Kysyimme kerääkö kukaan rahaa tuolle koiralle. Jos ei niin ei meiltä rahaa heru. Rankalais kaunotar ei ollut katsomassa showta. Show jälkeen joimme oluet loppuun ja sovimme että tapaamme huomenna sama paikka sama aika. Ensin en huomannut taivaalla loistavaa tähtitaivasta mutta kun tajusin miten kauan on siitä kun viimeksi olen nähnyt tähdet niin kirkkaana oli pakko pysähtyä paikalleen. Otava oli heti vasemmalla puolella ylhäälläni ja pohjantähti siinä vieressä. Paljon muitakin kuvioita oli nähtävillä en vaan muista nimiä. Siitä on kauan kun olen nähnyt taivaan niin kauniina. Pieni kyynel valahti Mikon silmään. Kipittelin pää taivastakohden vältellen kadun discovaloja. Kaunista ja hiljaista.
Aamulla haulikolla olisi taas ollut tekemistä. Kukot aloitti 05:00 huutamisen. Sen jälkeen on rurha saada unenpäästä kiinni. Pöyrimistä 2 tuntia, ylös, pitkä suihku. Aamu pala on valmis niinkuin olimme sopineet klo 08:00. Älytön mättö aamupala. Ei tämmöiseen luikkuun kroppaan mahdu millään semmoista määrää ruokaa. Ei muutakun kimppuun vaan. Munaa,  teetä, mehua, hedeltää viipaleina, siivuina, raasteena, hyytelöö ( en tiedä oliko se hyytelöö mutta koostumus oli samalainen, en maistanut )  jne. Salet oli mennyt eskariin ja Fabian kouluun, Anyi ilmestyi juttelemaan kanssani. Pyysin häntä pesemään pyykkini sillä aikaa kun olisin heppailemassa. Keskustelimme työstäni suomessa jne. Will-heppo hemmo tuli jo 08:30 intopiukassa keittiöön. Kysellen onko kaikki kunnossa, sainko naista illalla ja muuta perus-settiä. Kiitin aamupalasta ja Willin kanssa matkaan. Kävelimme tupakka pellon poikki kohti isoa varastoa, jonka sisällä tervehdimme varaston omistajaa. Varasto oli täynnä kuivuvaa sikarin ja tupakan lehtiä. Nopee kurssi siitä mitä eroa lehdillä oli ja mikä ero tupakkakasvista katkastavien lehtien korkeudella oli. Si Si Si... juuu aivan niin. Onneksi Will osasi tulkata vähän. Kättelimme omistajan ja kohti Semi-Automatic heppoja. Minun hepan nimi oli Bongie Bongie. Ei siinä kyselty onko ennen ratsastanut vai ei. Ohjeet oli Oikealle, vasemmalle, eteen ja taakse. Bongie Bongie oli todellakin Semi-Automatic. Olipa helppo ratsastaa. Ja mitkä maisemat edessämme avautui. Oikeastaan olin todella onnellinen että sukellus reissu ei onnistunut. Tämä voitti sen 10-0. Kapusimme ylemmäs kokoajan ohittaen härillä peltoaan kääntävän työmiehen. Perunapeltoja, maissipeltoja, mangopuita, muita ratsastajia, Sikari tehtaan. Sinne pysähdyimme. Heti eteen napsahti Mojitos ja tuhti sikari. Rommia sai lisää niin paljon kun halusi. Paikalle tuli toinen ryhmä, yllätys 3 Saksalaista ja yksi Sveitsiläinen. Sveitsiläinen osasi Espanjaa joten hän toimi tulkkina kun hehtaan päämies kertoi ja näytti miten ekologinen sikari tehtiin. Siinä meni 5 minuuttia kun sikari oli jo ukkelin suussa. Hän polttaa kuulemma 10-12 sikaria päivässä, yhden polttamiseen menee 20-35 minuuttia. Hän ei tee muuta teekkään päivisin. Tupruttelimme omia sikareitamme ja juttelimme ja arvioimme sikarin makua. Omani oli keksi vahva, niin vahna kun Cohibat olivat. Sikarit kestivät muovipussissa 3-4 vuotta. Joten ei mittään humidoreja tarvittu. 15 vahvaa maksoi 50 Cucia ja keskivahvaa 40 Cucia. Mietin aisiaa kovasti. Matka jatkui järvelle, jonka rannassa näin pariskunnan joka känyt juuri uimassa. Kysyin oliko kylmää, ei kuulemma ollut. He olivat uineet pikkuhoususillaan. Itse en aikonut kastella pikkuhousuja vaan otin kaikki pois pulahdin veteen. Vesi oli sopivan viileää, makeaa vettä. Näin kuinka Will rupesi juttelemaan toisen oppaan kanssa ja osoittamaan sormella. Myöhemmin hän kertoi ettei Kuubalaiset miehet saa esiintyä julkisilla paikoilla alasti ja vieläpä naisen olessa vieressä. Kerroin Suomalaisesta alastomuuskulttuurista ja Will senkun nauroi. Alaston uintini oli hänen päivän tarina muille kavereille. Kävimme vielä kahviplantaasilla kurkkaamassa miten he kasvattavat vaikkas mitä kasveja ja kuinka he tekevät todella makealta tuoksuvaa kahvia. Sain maistaa myös heidän markkeeraamaa vahvaa ligööriä. Oli todella hyvän makoinen ja soppii hyvin jälkiruoka juomaksi. Takaisin Bongien selkään. Heppa osasi hommansa. Se parkkasi itsensä tyylikkäästi aloituspaikkalensa Power off-tilaan. Matka loppui siihen. Kävimme myös luolassa, mutta se oli luola mikä luola. Matkalla jopa luulin että osasin ohjastaa Bongiee mutta Will kertoi että se kuunteli vain hänen ohjeitaan. Se siitä länkkäri hengestä.
Kämpilla Fabian ja Salet tulivat heti kyselemään miten meni, William kyseli miten pakarani voivat, oli kiva tulla takas kämpille. Heittelimme lasten kanssa tovin tennispalloa. Fabianilla oli todella kova heittokäsi. Oli vielä ehdittävä pankkiin ennen 15:00. Kipaisin sitä ennen juttelee hetken Titin kanssa netissä. Pankkissa meininki oli saman kuin Bussiasemalla. Hitaasti mutta varmasti. Sain kuitenkin tehtyä asiani ennen 15:00.  Pallon heittely jatkoi vielä tovin ennen luonasta. Nyt söimme kaikki yhdessä pöydän ympärillä kanaa ja lisukkeitä. Kun katsoin kuinka paljon William syö, ymmärsin omat eilisen päivän annokset. Ukko syö kun ( mikä nyt syö paljon) hevonen, sika, iso ihminen. Meillä oli todella mukava luonas. Huomasin että Kuubalaiset tykkäät hulluna sipseistä, he syövät niitä joka ruuan kanssa. Suolattuja pottu/potun sukulais sipsejä. Ja Kuubalaiset tykkää kiikkustuolista. Niitä on jokaisen terassilla ja kotona sisällä. Oli aika keskustan ja huippu show. Olimme sopineet sen Saksalais pariskunnan kanssa jonka tapasin järvellä että näemme aukiolla 21:00 sekä Dominikin kanssa myös. Olimme myös sopineet uuden parin kanssa että lähden heidän kanssa taksilla kohti Playa Largaa huomenna. Asiat olivat muuttuneet kuljetuksen kanssa kun tapasimme ja sain kuulla että minua tullaan hakemaan taksi-collektivo kello 08.30 kämpän edestä.  Asia selvä. Lähdimme porukalla kuuntelmaan aukion show toivoen että se olisi yhtään parempi kuin eilinen. Ja olihan se. Ranskais kaunotar, joka olikin Italaista oli paikalla ystävänsä kanssa. Pyysin heidät heti mukaan seurueemme. Guilie ja Anna-Liisa olivat heidän nimet. Istuimme alas kuuntelemaan illan orkesteria. Juttelimme suunnitelmista ja he olivat menossa myös trinidadiin joten sovimme ettö näemme siellä  seuraavaksi. Giulie ei ollut vielä tanssinut yhtää tanssia Kuubassa joten ehdotin hänelle että tänään hoidetaan se pois listalta, mutta hän oli todella epäileväinen asian kanssa. Samoin oli Anna-Liisa. Kun huomasin ettei siitä tullut mitään rupesin keräämään rohkeutta mennä lavalle soittamaan vähän Salsaa. Giulie ja Anna-Liisa lähtivät ajoissa nukkumaan koska heidä  bussi lähti jo 06:45 kohti Trinidadia. Hyvästelimme ja vaihdoimme maili osoitteita että tapaisimme Tridadissa. Yksi olut ja sitten lavalle. Menin lavan viereen ja näytin timbales-miehelle että voinko tulla soittamaan mukaan.  Kaveri näytti heti että mukaan vaan. Ja soitimme ( en tiedä mikä biisi se oli )  kivan biisin fiilistellen menemään. Halasimme basistin ja perkkamiehen kanssa biisin jälkeen tunnelma oli todella hyvä. Sanoin Saksalaiselle pariskunnnalle että harmitti kovasti kun muistanut kuvata soittoa. Sanoin että menen vetää vielä toisen koska en saanut sitä nauhalle. He olivat kuvanneet sen salaa ja meinasivat lähettää sen mulle maililla, tyttö kuitenkin paljasti suunnitelman. En olisi muutenkaan ehtinyt enää soittamaan koska he soittivat viimeisen biisinsä. Hieno ilta. Hieno ilta. Tähtiä seuraten taasen kämpille ja nukkumaan.