RK-15-1

Huomasin että on helpompi avata uusi teksti kuin yrittää saada jatkettua edellistä tekstiä, ja näin on helpompi lukeakkin...

 ...... ja hyvinhän täältä pääsee pois. Laiva huomenaamuna klo 08:00 vie Mikon suoraan ....

4.2.2015 Keskiviikko

Nämä naiset ovat niin " Sugar " , " Honey ", Sugar Honey ", " Darling " , " Sugar baby" , My love " -osastolta että meikä DIKKAAA. Näissä on jotain semmoista pehmeyttä ja aitoa. Nyt siis puhutaan tavasta kohda uusi ihminen ja olla siinä hetkessä. Jopa pre paid-liittymän myyjän kanssa ehdittiin jutella miksi hän ei tykkää snorklata. Mutta sanonta " tumma mies ei osaa uida"  toimii nähtävästi vieläkin. Vaikka kyseessä oli kaunis tyttö. Ja meniniki on myös ukoissa. Ei niin pehmeytt mutta " my Brother" -osastoo. Ja tykkään siitä että aina immeiset kysyy " Mitä kuuluu ? . DIKKAAN.
Eilen tapasin miehen nimeltä Carlos Ryda, käyttää taiteilija nimeä RoboCop. Auttoi minua saamaan salasanan Wi-Fiin Pirates nimisessä baarissa. Ihmeteltyään tekstejä mitä känny luki  ja sadessaan selville että olen Suomesta, hän nosti kädet pystyn ja tuuletti että olen 5 Suomalainen kehen hän on tutustunut. Neljää ensimmäistä olivat Duudsonit. Käveri vähätteli lahopäisyyttää mutta paljasti lopulta että on räjäytellyt itseään vaikka missä tilanteissa. Robocop oli tutustunut Duudsoneihin Las Vegaissa, he olivat olleet samalla keikalla. Robo kertoi olevansa Bahamalla tuhotakseen elämänsä juomalla. Illan facepäivityksessä hän kiitteli mukavia ihmisiä Pirates-baarissa ja nautti elämästään . Kuvassa kauhia läjä kaljapulloja ja paukkulaseja.  Ironisti tässä on se että seuraavana aamuna hänen päivityksensä oli että " Uusi ihana elämä Karibian risteilijän ohjelmista vastaavassa ryhmässä ".  Oli nopea tuho ja uusi alku.
Nassaun keskusta ei iltaelämällään turisteja kosiskele. Lähdin syömään 18.00 jälkeen ei ihmisiä näkynyt missään. Keskusta mikä vilisi ihmisiä klo. 8.30-17.30 välillä oli tyhjennetty ihmistä. Menin mielipaikkaani Piratekseen jossa baarimikot, hi hi hi, yrittivät juottaa kahta naikkosta humalaan jollain kamalan makuisilla yrittijuomilla. Perus " Hey Brother" - meiniksellä yksi Kalik ( paikallinen vaalea olut) ja kysymys  " Missä kaikki ovat ?", kuulemma kotona. " No mihin kannattaa mennä syömään ?", vastaus oli ehdoton, " Fish ???, Junkanoo beachin jälkeen oleva alue." Siis sama paikka missä saa Swedish hierontaa. Oh Andros-niminen paikka oli baariMikon suosikki.  Mars sinne. Kävely matkaa oli semmonen 10 min. Taksi ukot huutelivat kyytiin mutta sanoin mielummin käveleväni. Vastaukseksi sain, että " Your Killing our economy".  Kävelemällä on kiva tuhota heidän talous. Pisteet siitä Mikolle.
Local drinks ja local food- meinis toimii ruuan valinnassa. Ihana " Mama, Sugar, Honey , baby"-tyyppien tarjoilija otti minut vastaan ja istutti ulos penkille. Hetken kuluttua hän tuli takaisin, kosketti olkapäähän ja kysyi, " What would it be Honey  ? ", uuuuu, miekä DIKKAA. PAikallinen bisse ja "mikä on paikallista kalaa ?" . " Sinä otat ....Macaronilla."
" Niinkö ?"
" Kyllä ! "
Ei siinä voinut vastaankaan väittää. SugarMama rulettaa. Paikan ohi käveli vaikka minkä näköistä Semi-räppäriganstaa, kävelytyyli paljasti kellä oli kovat luulot itsestään. Hupasan näköistä touhua. Mutta kaikki tervehtivät ystävällisesti kun menivät ohitse. Aurinkolasit syvällä päässä tietenkin. Naapuri ravintolass alkoi karaoke. Enkä tällä kertaa mennyt. Anteeksi vaikka mieli tekikin. Launtaina sitten kun tulen takas Saarilta. Paikan Dj- yritti kovasti huudella ihmisiä laulaman mutta päätyi itse laulamaan koska kaikki olivat kotonaan. Oh Androksen tarjoilijat kävivät yksi kerralaan laulamassa Lionel Richie, me you ja you me-biisiä, eiku say you, say me.  Sopivaa softia soulia mukavaan iltaan. Annos oli älytön. Sen takia ihmiset varmaan lähtivät ravintolasta ison rasian kanssa kotia. Kaksi kalaa, överiannos riisiä, jännään kaali-porkkana-salaattia ja makaroni-juusto kuutio. Kuutio oli se paikallinen osuus kalan kanssa annoksessa. Kovasti kyselin miksi makaroonia laitetaan kalan kanssa. Mutta SugarMaman ylistystä oli turha kyseenalaistaa.  Tovin siinä napostin ja hyväähän se oli. Todella hyvää. Kala oli kivan rapia ja maistettu vähän chilillä. Ruodotkaan eivät haitanneet.  Annos maksoi 20 dollaria. Otin vielä Kalikin kotimatkajuomaksi. Mulla ei vaan ollut paperipussia mihin juoma yleensä laitetaan, koska ulkona ei saa lain mukaan juoda pelkästä pullosta. Sen pitää olla pareripussissa jotta sitä voipi jouda. Ei nyt sattunut olemaan paperipussia joten lainrikkoja kun olen.....

Aamulla lähtö tutulla Larryn taksilla hotellin edestä klo. 07:00. Larry oli hyvissä ajoissa koputtelemassa hotelin oveen, joten meillä oli hyvin aikaa mennä satamaan josta lauttani lähti kohti Harbour saarta. Larry oli Saksankielisellä tuulella. Hän puhui kokoajan Saksaa jota oli oppinut käydessään pari kertaa tapaamassa tuttaviaan Saksassa. Itse vastailin ylä-aste Saksallani. Hyvin tulimme juttuun. Hoimme ja toistelimme paria lausetta, ihan niiku osaisimme paremminkin Saksaa. Lopulta kertasimme Suomen väkiluvun ja uutena asiana kävimme läpi mistä Suomi on tunnettu vientimarkkinoilla. Metsää, hissejä, angry birds,  plaa plaa plaa...Päädyimme Nokian surkeaan kohtaloon.
Satamaan ajettiin todella surkean näköisen satama-alueen lävitse. Toimiston luukulla odotti nuori ja ystävällinen virkailija, jonka kaveri oli hakemassa opiskelemaan ja pyyteli kovasti apua virkailija ystävältään. Pyysin heitä juttelemaan asiansa loppuu mutta siinä kuulemma menisi paljon enemmän aikaa kun minun lipun myynnissä. Virkailija ystävänsä kanssa kehuivat kovasti Harbour islantia. Ystävä neuvoi kokeilemaan jotain... en muista nyt sen paikallisen merestä saatavan salaatin lisukkeen nimeä..mutta se kuitenkin auttaa miehiä saamaan hyvän fiiliksen päälle ja se sisälsi paljon proteiinia. Kerron kun olen kokeillut ja kuulen se lisukkeen nimen uudestaan. Lautta on katamaraani-tyyppinen nopea yhteys pienille saarille. Ensin se pysähtyy Spanish Wellsillä-nimisellä saarella ja sitten Harbour-saarella. Matka kestää n. 3 tuntia. Harbour-saari on vain 4 kilsaa pitkä, joten se on hyvän mittainen aamulenkki. Saari on kuuluisa vaalenpunaisesta hiekastaan. Keli on nyt pilvinen, kostea mutta kyllä se aurinko vielä pilkistää tänäänkin. Majoidun Royal Palm Hotellissa, joka sijaitsee ihan sataman vieressä. Meri on ihanan sinisenvihreä.
Lissää kun pääsen kohteeseen.....
No niin... matkalla aluksella tapasin perheen Kaliforniasta. Nainen kotoisin Norjasta ja miehen jonka isoäiti oli kotoisin Tromsasta. He olivat vuokranneet talon Spanish Wellistä ihan meren rannalta. Kalifornialaisilla on kuulemma käsitys,että kaikki Suomalaiset ovat mäkihyppääjiä. Mielenkiintoista. Yritimme puhua ruotsia rouvan kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Nauroimme vain. Talar talar...... anteeksi Ara (ruotsinope madetojalla) , yritin parhaani. Men...men.....Allihuuppa. Kiva pariskunta. Rouvan vanhempi tytär musiikinopettajana ylä-asteella Kaliforniassa. Joten keskustelu siirtyi helposti siihen suuntaan.
Harbour Island. on pitempi kuin 4 kilsaa, se on leveä 4 kilsaa. Huomasin jo Spanish Wellissä ja täällä huomio vain vahvistui että nämä saaret ovat hyllättyjen ja jo parhaan päivänsä nähneiden golf-kärryjen saattohoitopaikka. Täällä he saavat viel'ä mahdollisuuden olla ihmisen kulkuväline. Jokainen ajaa semmoisella. Tytöt, pojat, Mamasugarit, golf-rouvat, isomahaiset papat, kauniit tummat naiset, isot perheet, ajetaan hiton lujaa, toiset taas pirun hiljaa. On pinkkiä, punaista, mustaa, valkoista, ilman aurinkosuojaa, renkaat levällään, kolinaa ja ilman. Tää onkun hemmetin iso golf-rata jota kukaan ei pelaa, ajetaan vain kenttää ympäriinsä. Tästä saisi idean seuraavaan animaatio elokuvaan jossa kerrotaan käytettyjen golf-kärryjen tarinaa. Aina löytyy se delux-malli jota kaikki kunnioittavat, ja se kärry joka on kuljettanut ennen vanhaa suuria golf-kuuluisuuksia ja se kärry joka on nähnyt kuinka Tiger Woods kävi kusella kesken pelin  ja sen jälkeen tyydytti nuoren caddynsä, joka suuresti ihannoi nousevaa superlupausta antaumuksella.  Semmoisen kärryn saa 40 dollaria päivä. Mahtavaa. Istun Bahamas Coffee Roasters- nimisen ravintolan terassilla. Ilma on pilvinen, edessäni kävelee pariskunta jonka rouva on tikunlaiha, päässään pinkin värinen stetsoni, päällä pinkin värinen urheilupaita, jalassaan liianpieni valkoinen hame ja iho ruskettunut kuin papu. Saman tyyppisen naisen jonka tapasin edellisellä reissulla Havajilla. Jos muistatte. Tällä ei varmaan kuitenkaan ole omaa kuntosalia niin kuin sillä naisella. Suurin osa kärryistä on muuten nimeltää Club car. Aurinko pilkistää pilven takaa. Kohta pääsen käymään pinkillä beachillä, siitä lisää myöhemmin.......