RK-15-4

9.2.2015 Havana, Kuuba

Lento meni nukkuessa, kone oli paljon parempi mitä odotin Bahama airilta. Vierekkäin oli 5 penkkiä, odotin 2 penkkiä ja potkurikonetta. Havannan lentokenttä, ilma, kostea, lämmin, todella hyvät fiilikset. Hei, sitten niille jotka suunnittelevat tulla Kuubaan, Bahaman lentokentältä olisi saanut viisumin 15 dollariin, minä maksoin 22 euroa. Joten osta täältä. Toinen moka oli siinä että mulla olikin Bahaman dollareita taskussa ja niillä ei tee täällö mitään, Kanadan dollarit ja euro on kovassa huudossa. Alejandro oli minua vastassa kentältä. Hän Letician aviomies, Leticia pyörittää casa particularea jossa yövyn. Paikka on aivan mahtava. Yhteisessä käytössä on olohuone josta iso parveke suoraan kadulle, olemme  kerroksessa joten näkymät ovat hyvät. Minulla on oma huone jossa oma wc. Hinta 20-25 Cuc. Eli noin 20-25 ekee. Todella paljon halvempaa kuin Bahamassa.
Jos sulla on yhtään innostusta/ihailia vanhoihin amerikan rautoihin niin täällä niitä piisaa. Ihan missä väreissä vain. Harbour-saarella ei haissut bensiini, täällä se haisee. Ajoimme Lada 1600, vuosiluku varmaan 80. Jousitus kirskuen mutta se ei haitannut. Alejandrolla oli mukanaan heidän tytär, jonka nimeä en saanut  kiinni koska kumpikaan ei puhunut Engelskaa. Tullessamme asuntoon Leticia tarjosi juotavaa ja selitti mikä on meiniki. Kävimme kivasti piirretyn kartan lävitsen ja sain avaimet taloon. Oli pakko lähteä syömään ja vaihtaamaan rahaa. Parin korttelin päässä kämpästä joka on osoitteessa Concordia no. 457, centro Habana. Todella hyvillä mestoilla Havannan ja vanhan Havannan välissä. Ei ole pitkä matka kävellä mihinkään. Ruokapaikaksi valitsin Restaurante La Flor De Loto. Paikallisten suosima ja keskihintainen. Pankkiin mennessä sain tietää ettei Bahaman Dollareilla tee mitään. Ennen kun tämä tieto minulle paljastui seisoin pankin jonossa. Kaksi ukkelia vinkkasivat minulle että tulisin juttusille. He kysyivät olenko Saksasta. No en. Sitten kaveri veri esiin taskulaskimen. Näpytteli ensin luvun 87 (valuutanvaihto kurssi )  ja näytti pankkia ja sitten luvun 90 ja näytti itseään. Si Si. Kerroin kavereille että mulla oli Bahaman dollareita. He jatkoivat edeleen jotain saksasta. Si Si. Bahaman Dollareita. Sitten tuli No No. Ei Bahaman dollareita, niitä ei vaihdeta.  Selvä, Ukkelit hävisivät samantien. Nostin pankkiautomaatista paikallista valuuttaa ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Matkalla törmäsin kaveriin nimeltä Lasarus, joka oli paikallinen sikarin kääriä. Hän käpytteli tyttöystävänsä kanssa hakemaan lapsiaan hoidosta. Yht äkkiä huomasin naisen hävinneen ja Lasaruksen käveleväni minun kanssa ravintolaa kohti. Istuimme alas ja hän alkoi selittää töistään ja kyselemään Suomesta. Ravintollaan oli jono. Lasarus jutteli ja jutteli. Auttoi meidät sisään ravintolaan. Aloin epäillä  että mitä ukko oikein meinaa. Hän istui pöytään eikä tilannut mitään. Tilasin grillattua kanaa ja oluen. Oluen nimiin tullaan myöhemmin. Mutta sitten oli pakko kysyä että miksi olet noin mukava. Lasarus kertoi että he saavat sikaritehtaalta kaksi kertaa vuodessa 15 päivää vapaata. Niinä päivinä hän auttaa turisteja, näyttää heille oikeat paikat  ja myy halvemmalla sikareita. Sanoin heti etten aijo ostaa sikareita, säästän rahaa sukeltamiseen. Hymy hyytyi kaverin kasvoilta. Hmm hmm, juttelu muuttui vähän hitaammaksi. Söin loppuun maksoin ruuan ja kaljan, 7.5 Cucia. Annos oli todella iso ja bisse ihan jees. Lähdimme pois ravintolasta, Lasarus opasti minut vielä paikalliseen kirkkoon ja kertoi sen historiasta, sen jälkeen hänen piti mennä hoitamaan kotiaa. Annoin hänelle kolikot jotka sain takain ruuasta. Mielenkiintoinen alku Havannalle. Mutta tätä olin vähän odottanutkin. Lasarus oli ystävällinen, ei mikään tyrkky mutta kuitenkin outo tapa toimia. Oli aika hyvän muusiikin.  Yksi hyvistä Son/Salsa kuppiloista on El Patio. Bändit soittavat siellä klo. 17-20. Aivan mahtava paikka. Pieni, Jatta Joutsela olisi todella fiiliksissä tästä paikasta. Ilmapallot lentäisivät kattoon heti. Sisäänpääsy maksu oli 5 Cucia. Ja bisukka maksoi 1.5 Cucia. Illan esiintyjä oli Son Del Nene. Vanhahko mies mutta ääntä lähti niin pirusti. Videoo tulee kunhan saan editoitua. Ihmiset tanssi ja musa oli todella menevää. Orkka oli  basso, bongot, congat, akkarikitara, tress-kitara, laulu+perkat. Ihmiset sanovat että juuri El Patiossa soitetaan alkuperäis Sonia ja Casa de la musicassa soi populaarimpi salsa. Sinne joku ilta tässä menenkin. Liput ovat sinne 20 Cucia. Niiiin.....tapasin kaverin joka oli kotoisin Belgiasta. Hän oli mennyt naimisiin Kuubalaisen naisen kanssa ainoastaan sen takia että saa olla Kuubassa. Hänellä oli Hollantilainen tyttöystävä. Hauska veijari oli tämä mies.  Olin sen verran väsynyt päivä päättekksi että suoraan keikan jälkeen nukkumaan.

10.02.2015 Tiistai

Aamulla perinteisisti uni loppu 06:00. Ei muuta kun lenkkikamat päälle ja juoksee. Tämä kaupunki ja maa on uskomattoman kaunis. Kaikessa karuudessaan ja vanhanaikaisuudessa aivan uskomaton. Värit ja rakennuksien muodot, kaikkea on sekaisin, autot, uuuuuu, nämä autot, Vanhaa 50-luvun amerikanrautaa, tyylikkäänä tai sitten ihan romuna. Takseja on sitten ihan mihin lähtöön hyvänsä. On kuppimaisia, on laatikoita, on pyöriä, kuorma-autoja, hienoja länsi-maisia, venäläisiä, kaikki maailman värit löytyy. Päätiet ovat kunnossa mutta pikkukadut ovat kamalia. Jouksin aamulla merenrantaan joka rajouttuu isoon betonivalliin. Havanna sijoittuu kartalla keskelle maata ja pohjoiseen.  Kaupungin pohjoisreunaa ympäröi meri. Pohjoisinkaupungin osa on nimeltään vanha Havanna,  Sen jälkeen etelään päin mennessä tulee keskus Havanna, ja niin edelleen. Mun kämppä sijoittuu keskus Havannaan. Kävely matka Vanhaan kaupunkiin on noin 5 minuuttia, todella hyvällä paikalla tämä kaunis koti.
Vanha kaupunki päättyy myös rantavalliin. Kun lähtee kämpiltä Kaudulta Concordia, kävelee lähtee viisi korttelia tulee isolle kadulle nimeltä De Italia ( Galiano), heti edessä oikealla näkyy Casa de la Mucica Habana, eli se iso keikka mesta. Italian katua oikealle pari korttelia ja kurkkaus oikealle San Miguel kadulle niin löytyy El Patio. Matka jatkuu vielä korttelin eteenpäin Italia katua kunnes käännymme  vasemmalle San Rafael kadulle, jonka varrelta löytyy Havannalaista taidetta, ja kadun päässä hienoja hotelleja, katu päättyyn ns. bulvevardiin. Katu on täynnä busseja, autoja takseja, odottamassa ihmisiä kyytiin, kadun ylitettyä eteen tulee kaunis aukio/puisto, Pargue Cezirma. Kiva paikka katsoa maailman menoa. Siitä eteenpäin alkaa paikallinen rotuaari, kävelykatu Obispo. Heti oikealle jää kuuluisan ravintola Floridita, jossa Mister Hemingway vietti aikaansa. Sisältä löytyy ns. näköispatsas kirjailijasta nojatessan baaritiskiin. Patsaan kanssa ihmiset voivat ottaa kuvia yhdessä kirjailijan kanssa. Ja musiikki soi. Jokaisen hotellin ulkoterasilla tai baarissa  on oma bändi joka soittaa tunnettuja Salsa biisejä erikokoonpanoissa. Obispo kadulta löytää sitten kaikkea mitä ihminen tarttee. Mie ostan sieltä kirjanluku oluen ja esipullon. Iltapäivällä pizzapalan, pienestä seinänkolosta jonka havaitsin todella hyväksi paikaksi. Obisto katu loppuu hienoon puistoon, jonka ympärillä ihmiset myyvät vanhoja kirjoja, taidetta ja valokuvia. Tutustuin yhteen nuoreen poikaan joka ansaitseen tällä hetkellä elantonja myymällä Englantilaisia, Ranskalaisia, Espanlaisia ja Saksalaisia kirjoja. Lääketiedettä, novelleita, historiaa ja vaikkas mitä. Vanhoja kauniin kulahtaneita kirjoja. 10 Cucia ja ylös päin.  Kaveri kertoi isoista suunnitelmistaan elämässä oppiakseen kaikenlaisia kädentaitoja. Hän 21v, ja on jo toiminut lihanleikkaajana, leipurina, varastoapulaisena, palkanlaskijana, rakennusmiehenä, tahtoo myöhemmin opetella rakennushistoriaa ja ryhtyä arkkitehdiksi. Hän rakastui tyttöystäväänsä, joka on Meksikosta ja on hulluna Kuubalaisiin miehiin, samassa puistossa. Tyttö myi myös kirjoja. Näen tytön perjantaina kun lähdemme yhdessä ulos. Kello koitti keskiviikkona 17.00 ja oli aika Hyvän Son musiikkin. Siis El Patio baariin. Bändinä oli Conjunto Chappottiin. Lippu ja yksi Cerveza, 6.5 Cucia. Bändiin kuului 3 laulajaa, 4 trumpettia, congat, bongot, tress-kitara, basso ja kiipparit. Ja Mikkoa tultiin hakemaan tanssimaan. Toisena iltana Kuubassa Mikko tanssi. Kyllähän mä jotain osasin jo aikaisemmin mutta, olen näitä ujoja tanssi miehiä. Perus askeleet kerrattiin ja sitten antoi palaa vaan. Menosenkun kiihtyi ja kiihtyi. Välitauolla, ostin tanssi kumppanille oluen ja juttelimme hetken. Kun kerroin olevani Suomesta hän haki heti yhtyeen johtajan Miguel Cuni jr:n paikalle. Miguel oli ollut Helsingissä Savoy-teatterissa keikalla vuonna 2001. Ja siitä alkoi meidän ystävyys. Keikalla  Miguel esitteli kaukaa Suomesta tulleen ystävänsä. Ja sitten tanssittiin. Hyvää video matskua löytyy. Keikan jälkeen Miguel tarjosi rommit ja oluet. Istuimme alas pöytään.  Pöydän ympärillä istui Miguelin manageri Consuelo Martine, Miguelin kaveri ( en muista nimeä) mie ja tanssikumppanini ( vanhempi nainen ) joka möi Conjunto Chappotiin levyä.
Kun meininki on hyvä niin ei tarvita yhteistä kieltä. Minä todella huonolla Espanjalla ja muut yhtä huonolla Englannilla.  Juttelimme ummet ja lammet. Lopulta kerroin Ystävistäni Kuola Lumpurissa, joiden luona sain viettää 4 päivää. Kerroin että parhaiten maahan tutustuu paikallisten kautta. Miguel kysyi haluaisinko viettää aikaa huomenna hänen kanssaan. Ja todellakin halusin. Sovimme tapaamisen El Patioon klo.11.00. Se oli todella hieno ilta.  
Aamulenkki toiseen suuntaan. Vallia pitkin niin kaus kun eteeni tuli urheilukenttä. Siellä nuoria Kuuban tulevaisuuden nimiä oli treenaamassa. Pihitän sen Suomenkin pojan mennä vetää kierrosta näytöstyyliin. Perus leuanvedot ( yksi kappale ) etunojapunnerrukset ( 20) ja varsalihasliikkeet ( 20, oikeesti 17-19....oli niin hyvän näköisiä tyttöjä tekemässä punnerruksia että meni sekaisin laskuissa ) , homma oli purkissa, lihakset näyttää hyvälle, nopea kiihdytys ja poistuminen paikalta jotta en loukkaisi itsenäni enempää. Pieni eksyminen kämpälle menomatkalla mutta sopliikki mies kun olen ja olenhan jo melkein paikalline,  niin parilla täydellisellä Espanjankielen kysymyksellä selvitin missä sitä  mennään. Ja ei aikaakaan kun olin takaisin kotikadulla.

Päivän ihminen Miguel Cuni jr.
Kello 11:00 Miguel tulee taksilla El Pation eteen. Menemme naapuri rakennukseen jossa sijaitsee paikallinen Studio. Miguelilla on tulossa parin kuukauden sisällä hänen uusi cd ulos. Joten kävimme kysymässä mitä cd:lle kuulluu. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme n. 20 min. ..... tässä välissä taksi käyttäytymistä Havannasta. Täällä ihmiset näyttää etusormea takseille jossa on jo ihmisiä. Taksi pysähtyy jos on tilaa. Kaveri kertoo vänkärinpaikalla olevalla kaverille minne tahtoisi mennä, jos kyyti on saamaan suuntaa niin ei muuta kun kyytiin. Aivan mahtavan käytännöllistä. Suomi ota mallia miten hommat sujuu nopeesti ja todella käyttännöllisesti. Kaikki maksaa sen verran kun oma matka verottaa. Salsa soi ja bensa haisee. Jäimme bussista pois Miguelin kämpän lähellä, jossain en tiedä missä. Liikenne valoista Miguel huomasi että sähköt olivat poissa sillä hetkellä. Kävelimme kämpille. Hän asui kerrostalon toisessa kerroksessa. Asunto oli opiskelija kämpän kokoinen ja huomasi ettei  siellä paljoa oleskeltu. Sisällä odotti Miguelin kaveri lukemassa sanomalehteä. Tervehdimme ystävällisesti ja hän jatkoi lukemistaan. Istuin alas sohvalle ja katselin ympäriinsä. Seinillä oli paljon kuvia Miguelin isästä. Hän oli aikoinaan maankuulu laulaja Miguelito Cuni joka nähtii usein yhdessä todella kovan trumpetisti/laulaja Chappottiinin kanssa. Sieltä kantaa Miguelin bändin nimi Conjunto Chappotiin. Koska kämpässä ei ollut sähköjä, Miguel veti yhden tupakan ja sitten jatkettiin matkaa. Lähdimme käpöttelemään manageri Consuelon kämpille ihan siihen naapuriin.   Consuelon kotona oli paikalla hänen tytär ja tyttären pieni 1.7v poika. Pojan isä oli Italialainen joka oli tällä hetkellä Italiassa. Myöhemmin Consuelon toinen tytär, paikallinen hammaslääkärikin tuli kotiin ja hetken sen jälkeen 11v poika, joka piti mieli jalkapallo joukkuenaan Real Madrit ja parhaana pelaajana Ronaldoa. 21v, Hamppilääkäritytär oli ainoa joka osasi vähän englantia joten puhuminen tapahtui hänen kauttaa. Kaikille englannin pienikin puhuminen oli kova ponnistus mutta kun aika kului niin kaikki uskalsivat sanoa jotain englanniksi ja pidin pienen opetustuokionkin oikein lausumisesta. Miguelin kämppään verrattua Consuelon asunto oli paljon avarampi ja olohuoneesta pääsi kivalle terassille katsomaan kaunista ja samalla karua maisemaa. Olimme jo sen varran syrjässä ettei kaupungin hälinä ja meteli sinne saakka yltänyt. Tuli ruoka aika. Ei muuta kun ruokaa hakemaan. Lähdimme Consuelon ja Miguelin kanssa tarpomaan risteyskohtaa mihin olimme taksilla tulleet. Ruokana tuli olemaan pihviä ja riisiä. Pihvit saimme näppärästi kioskista. Pihvit olivat muovipusseissa olevia hampurilaisten pihvejä, niitä läjä. Naapurissa oli markkinapaikan näköinen alue, sieltä vihannekset ja sipuli. Vähän maustetta. Minä hain vielä loppujen lopuksi pihvikioskista  10 kaljaa ja pullon rommia. Naiset eivät juo rommia, naiset juovat kaljaa. Consuelo kuuluu niihin naisiin jolla pitää avata tölkki, koska hänen tekokynnet menisivät muuten rikki. Eikä niille avaaminen muutenkan onnistuisi. Naiset ryhtyivät tekemään ruokaa. Migueli ja minä ottimme oluet ja rommia. Lepposaa hommaan. Etupalaksi saimme pöytään öljyssä paahdettua banaania, suola kuorutuksella. Niitä siinä naposteltiin ja puhuttiin Miguelin viime vuoden kuukauden mittaisesta Amerikan kiertueesta. Sanoin että levitän sanaa Oulussa ja muuallakin jos vaikka keikkaa tulisi suomeenkin. Todella hyvä ja kova bändi ukolla. Ruoka näytti hyvälle ja maistui ok:lle. Söimme pitkään ja juttelimme Kuubalaisten elämän tilanteesta, muusikoiden asemasta ja kaikesta, jopa Miguelin seksielämä tuli kerrattua siinä ohimennen. Hänellä on keikkaruusu eli vaimo USA:ssa, ei siitä enempää. Vietimme ihanan illan. Kävimme vielä Miguelin kämpillä kuuntelemassa hänen musiikkiaan ja katsomassa hänestä tehtyjä dokumentteja. Hyppäsin bussiin ja tulin kämpille. Kiitin yläkertaa hienosta päivästä. Olin ollut Havannassa vain 3 päivää ja nyt jo istuin ihanien paikallisten ruokapöydässä porisemassa maailman menosta. Teimme treffit seuraavalle päivälle klo. 17.00  El Patioon. Miguelin ystävä,vanha hieno mies nimeltä Arsenio Rodriguez soitti siellä illalla yhtyeineen nimeltä Conjunto Arsenio Rodriguez.