Päivä ohjelmaani kuuluu 0.50 Cucia maksavan pizzan oston San Rafeli kadun päässä olevasta seinäaukosta ja naarpuri kaupasta pullo vettä. Niitä menen nauttimaan lempipuistooni ennen lukuhetkeä. Ja kello on nopasti vähän vaille 17.00. Kamat kämpille ja kuuntelemaan hienoa musiikkia. Miguel tuli 17.30 ja kuikas ollaakkaan Consuelo vasta 18.00. Pääsimme sisään juuri kun keikka alkoi. Miguelilla/ kaikilla soittajilla jotka soittavast El Patiossa. Paikalla on sama viikottainen ohjelma aina jonkin aikaa joten muusikoilla on ainakin yksi keikka viikossa. Niin... soittajilla on diili, pullo rommia + kokis pullo = 6 Cucia. Semmonen mukaan ja naisille kaljaa. Oli hetkeä aikaisemmin tavannut Saksalaisen pariskunnan odotellesani ystävieni tuloa. Pariskunta oli juuri tullut Santiago De Cubasta ja kertoi mukavia kuulumisia. Arsenion bändi oli vielä parempi minun mielestä kuin Miguelin. Todella kovaa tykitystä. Pari biisiä ja tanssijalkaa alkoi vipattaa. Ei muuta kun Saksalainen rouva kainaloon ja yrittämään parhaansa. Onneksi kummankin tanssitaito oli yhtä huono joten homma luonnistu helposti. Ennen taukoa tanssilavalle tuli valkopukuinen mies joka otti yleisön haltuunsa näyttämällä kiinnostuneille kuuloille miten sitä mennään. Yleisö ryhtyi matkimaan hienoja liikkeitä. Liikkeet alkoivat olla jo aikas seksuaalisia, onneksi parinani oli kaunis nuori neito jolla sattui olemaan syntymäpäivä. Siitähän reimu alkoi. 15 minuutin tauko ja toinen setti. Tauolla koko Arsenion bändi tuli morjestamaan ja vaihdoimme parit Meno senkun kiintyi ja kello oli vasta 19.30. Sama meininki jatkui mikä oli ennen tauko. Hyvää videomateriaalia tulossa. Miguel kävi laulamassa pari biisiäKeikka loppui ja olimme lähdössä kun tanssiseuralaiseni sanoi Miguelille, että hän tahtoisi lähteä minun kämpille harrastamaan lähempää tuttavuutta. Nainen/tyttö/neito oli jotain 25v. kaunis, hymyilevä jne. Olin hämilläni, yllättynyt ja meni hetki ennen kun sain sanaa suusta. " Valitettavasti en voi tuoda ulkopuolisia kämpilleni", oli sukkela vastaus. " No, mennään sitten minun luokse." vastasi neito. Miguel nauroi vieressä ja lätyppi kädellä selkääni. Ehdotus oli kyllä huokutteleva.........1+1 = sotku, 1+1= mielenkiintoista, 1+1 = ööööööööööö, joten kieltäydyin kohteliaasti pyynnöstä. Halasin ja suukotin neidon ja poistuimme baarin puolelle. Pieni tuuletus oli paikallaan. 10 vuotta nuorempi Mikko ei olisi epäröinyt hetkeäkään. Ehdotus oli huokutteleva mutta järki käteen. Miguel vain nosti olkapäitään, hymyili, tilasi naposteltavaa ja rommit. Ilta oli todella mukava. Sovimme Miguelin kanssa että Launtaina 11-12 aikaa menisimme hänen kaverin luokseen ja Miguel opettaisi minulle percussioiden soitossa. Mahtavaa.
Perjantaina ohjelmaan kuului Bussi-lipun ostoreissu sunnuntaita varten, Montego baysta Jamaikasta yösijan hankintaa. Ja rahatilanteen tsekkaus. Liittohan maksaa jonnilaisen palkan kun olen vuorotteluvapaalla. Normaalisti palkkapäivä oli 13.2. perjantaina mutta liitto maksaa vasta 16.2. maanantaina. Joten oli pakko katsoa onko minulla varaa lähteä eteenpäin Havanasta. Täällä internetti löytyy ainoastaan isoista hotelleista. Ihmillä on mahdollisuus omaan sähköpostin käyttöön puhelinlinjaa pitkin mutta sillä ei pääse nettiin. Netti maksaa 6-7 Cucia per tunti. Joten kiire tulee. Olin sopinut Titin kanssa että laitan hänelle viestin kun pääsen koneelle. Löysin kohteen Jamaikalta (dormi) aivan mahtavaa päästä taas asumaan dormeihin. Oli kiva keskustella Titin kanssa. Tunti meni nopeesti. Bussilippu show. Lähden siis sunnuntain 15.2. Havannasta-Vinales-Maria La Gordalle sukeltamaan. Yövyn Vinalessa koska Maria La Gordassa on vain todella kalliita hotelleja.
17.2. Vinales- Playa Larga sukeltamaan
19.2. Playa Larga-Trinidad nauttimaan maisemista ja musiikista
22.2. Trinidad- Santiaco De Cuba nauttimaan musiikkista
27.2. Santiaco De Cuba- Havanna pitkä bussimatka 15h
1.3. Lento Jamaikalle
Siinä tuleva reitti. Hitosti kylmässä bussissa istumista mutta kerran kun täällä ollaan niin ollaan sitten kunnolla.
Asiaan.......bussi-lippu. Aseman 6.2 kilsan päässä, taksilla kallista, ei muuta kun juoksemaan. Onneksi hyvä ystäväni Riekin Matti, terkkuja Matille. Neuvoi lataamaan app:sin nimelta maps.me. Sen avulla pystyi lataamaan eri maitten karttoja puhelimeensa ilmaiseksi. Sen avulla pystyi suunnistamaan asemalle. Täällä matkalippu pitää ostaa viimeistään edellisenä päivänä lähdöstä. Juoksu matka oli mielenkiintoinen, mutta ei niin pitkä kun luulin. Kaunis aurinkoinen päivä, mikäs siinä juoksennellessa.........
Viazul on bussisysteemi mitä turisti käyttävät. Kun pääsit asemalle saakka edessäni odotti pitkä jonotus, kärsivällisyyttä tarvittiin. Koska toimistossa oli kaksi naista joiden tietokoneen käyttö ei ollut nopeinta mahdollista. Mutta jonossa on aina kiva tutustua uusiin ihmisiin. Takanani oli huseraamassa Amerikkais-rankalainen klaani joka välttämättä halusi koota 6 hengen ryhmän päästäkseen nopeammin Havannasta Trinidadiin. Tovi sitä sitten suunniteltiin, väänneltiin, kyseltiin ja muunneltiin. Siinä meni rattosasti 30 minsaa. Sitten toinen työntekijä lähti tauolle. Jonon eteneminen pysähtyi kokonaan, mitä se ei ollut kyllä tehnyt vähän aikaan ollenkaan. Vieressäni oli tumma kaveri, joka oli tullut Haitista. Kuulemma mielenkiintoinen maa, hänkin tykkäsi matkustaa yksin. Mutta viime reissuullaan oli majoittautunut yhden miehen kanssa samaan huoneeseen ja nyt he asuvat yhdessä.
Tauolla ollut virkailija palasi, tuhisi, pyörittelipäätään ja alkoi laskea rahojaan. Me nauroimme vieressä tätä tehokasta toimenpidettä. Pääsin toisen virkailijan luokse. Hän oli sympaattisesti hymyilevä ja oikein mukavan tuntuinen Rouva. Eikä siinä hänellä nyt niin kauaa mennyt kun sain lipun käteeni. Hän oli vain niin järjestelmällinen ja tarkka asioissaan. Vesipullo kaupasta, jossa muuten niiin.....täällä sitten nuoret lapset saavat ostaa kaljaa. Ihmettelin kun nuori jäbä haki Heineken oluen ja pistin sen tiskiin ja jäi siihen hengailee. Hänellä ei ollut tapana jonnotta niin kuin muilla. Hän odotteli vuoroaan tiskillä ja maksoi sitten oluen muina miehinä. Järjestyksen valvija päästi pojan ovesta ulos, jonka takana odotti vielä nuorempi poika. Näin täällä.
Lipun ostoon meni kokonaisuudessaan 2.5 tuntia. Hauska kokemus.
Illalla menin sovittuu kohtaamispaikkaan Hotel Inglaterrassa, jossa oli määrä tavata kirjojenmyyjä kaveri Darvis ja hänen uusi Meksikolainen tyttöystävänsä, nimeltään Melissa. Darviksella huomenna 14.2. syntymäpäivä joten lähdimme syömään erääseen Italialaiseen ravintolaan. Itse oli juuri ennen tapaamista syönyt perus Olutpizza yhdistelmän nautin hyvästä seurasta ja kylmästä oluesta. Kun kysyin miksi Havannan varsinkin nuoret pojat pukeutuvat tyylikkäisiin ja kalliin näköisiin vaateisiin ja kenkiin ja hiukset ovat viimeisen päälle. Vastaus oli pitkä ja karu. Todella lyhennetty versio. Heidät on opetettu tähtäämään huipulle, he samaistuvat lehdissä oleviin menestyjiin ja tahtovat olla parempia ja tyylikkäämpiä kun naapurin poika.Tapahtui se sitten varastamalla, huijaamalla, tai huumeista myymällä mutta varvoin rehellisellä työllä. Kaikki vaatteet tavarat ovat kopioita. Kävin hyvin vuoksi katsomassa Adidas liikeestä lenkkareiden hintoja, Ne ovat samat kuin Suomessa. Joten nuorten kunnianhimon ja todellisuuden yhtälä on tyly. Se ei kuitenkaan meidän meinkiä hillinnyt. Niiiin ja syntymäpäivän kunniaksi, Darvis joi ensimmäisen Coca-Colansa. Jälkiruuaksi pikku-kakku ja elämän ensimmäinen Sprite. Vertailimme juomia kovasti. Sprite voitti. Jotta pääsisimme lähemmäksi nuorten tätä hetkeä hyppäsimme taksiin ja lähdimme pahamaineiseen Salvador Allende puistoon. Jotta emme näyttäisi niin turistelta ostimme 12 pulloa kaljaa. Laitoimme ne pahvilaatikkoon. Ja ei muuta kun kantoon. Istuimme keskelle puistoa. Vieressä kaveri möi itsensä tekemään viinaa jossa oli kuulemma todella paljon piristeitä. Hyvin kävi kaupaksi. Darviksen kanssa kehittelimme poliisin varoitus äänen, siltä varalta että poliisit tulisivat kyselemään meidän meininkiä. Kuubassa normaali kansalainen ei saa näyttätyä turistin kanssa. Miguelilla oli ns. Artistipassi joten hänen kanssaan se oli ihan okei mutta ei Darvisin. Varoitus systeemi toimi täydellisesti. Melissa kertoi tarinoita edelllisestä poikaystävästään, jolla oli tapana hakata ja pahoin pidellä Melissaa. Darvis oli järkyttynyt tarinoista. Lupasi pitää hyvää huolta Melissasta. Ohitsemme käveli hevareita, tyylikkäitä hipstereita, rastalettejä, hiphoppareita, en tuntenut oloani turvattomaksi vaikka välillä Darvis lähti viemään Melissaa käymään vessassa. Istuin rauhassa penkillä ja mietin että jos tässä nyt turpaan tulee niin ompahan sekin yhdenlainen kokemus. Rauhallista porukkaa kaikki oli. Seuraavaksi seuraamme liittyi Strip-Mike. Strip-Mike sain nimensä kun kuulin että hän tekee vapaa-ajallaan naisten viihdytyskeikkoja. Mike oli oikein iloinen uudesta lempinimestään. Hänen oikea lempinimensä oli Metallica. Strip-Mike oli pienestä saakka ollut kova fanittamaan Metallicaa. Sain heti pientä katu uskottavuutta kun kerroin tavanneeni aikoinaan Metallican rumpalin Lars Ulrihin Tukholmassa. Kello oli siinä 23:10 kun lähdimme kohti päämäärää. Darviken mukaan discoa. Mutta paikka oli iso ulkoilma reivi mesta. G park, salon Rosado de la Tropical. Sisään mennessä meidät tarkastettiin metalliskannereilla ja ulkomaalaiset menivät omaa reittiään ja paikalliset omaa. 4:ssä eri kerroksessa ihmiset tanssivat ja alimmalla kerroksen keskellä oli iso lava valoinen , skeereineen ja laasereineen. Lämmitelijä Dj soitteli vielä jotain pompotus musaa.
Odottelimme pääesiintyjää jonka nimi oli Johnny-EX, edelliseltä taiteilija nimeltää Johnny. Kaveri oli pitänyt pienen tauon urallaan tullut takain vielä repäsevämmällä nimellä. Johhny-EX. Minun puolesti olisi vaan lopettanut kun vielä oli Johnny. Ryppy takkinen mies pumppi lavalla ja huuteli yleisölle tsemppi huutoja ja Dj hänen takanaan soitteli vähän re-miksattuja toisten artistien biiseistä. Homma kuulosti siltä että oli otettu hittibiisistä eka säkeistö ja eka kertsi ja sen jälkeen painettu noppulaa "Reivit" Reason-ohjelmassa annettu ohjelman hoitaa loput. Seuraavan biisin kohdalla nappia " vielä reivimpi". Kriittinen Mikko nosti korviaan. Ehkä suurinta närkästystä aiheitti paaluutaan tekevä Johnny-EX. Mies sometti selkä yleisöönpäin ainakin kolmessa biisissä ja poistui välillä lavalta kokonaan. Sitten huuteli lavan sivusta ansaitakseen keikka rahat pääesiintyjänä. Kriittisen Mikon teki mieli ampua kaveri, mutta kun katsoi miten vieressä Strip-Mike veteli parhaita break-dance muuvetajaan ja toisella puolella isot miehet antoivat parastaan, säästin Johnny-Ex:n tämän kerran. Loppujen lopuksi tanssin jopa pienen hetken. Muuten olin perus jazzpoliisi kädet kynkässä ja pyörittelin päätäni. Pisteitä annoin paikasta. Se oli todella hyvin suunniteltu paikka tälläisille tapahtumille ja se näytti todella hyvältä kun katselimme meininkiä ylimmältä tasolta. Johnny-EX lopetti kello 02:00. Jonka jälkeen alkoi henkien taitelu kotiin pääsyn kanssa. Jos joskus Ruis-rockissa on ollut hankalaa päästä änkeämään päivän lopuksi kaupunkiin meneviin busseihin, täällä se oli todella väkivaltaista. Kellään ei ollut mitään merkitystä. Isot miehet valloittivat ovet vielä sen ollessa liikkeellä. Siinä jonossa sain pienen kokemuksen siitä kun ihmismassa tunkee toisten päälle tallomalla heitä aleen. Milessa joutui todella koville. Hän poristui kahden miehen väliin. Yritimme Darviksen kanssa saada hänet pois siitä mutta ihmiset painoivat takaa kokoajan lujenpaa pientä oviaukkoa kohti. Joka suunnasta tuli painetta ja käsiä änkeemään oven suusta sisään. Pahin meistä kävi Strip-Mikelle jonka käsi jäi jumiin kahden kaverin väliin. Kun pääsimme jontekin sisään bussiin Miken vasen käsi oli mustana ja pahasti raavittuna juututtuaan rasvaisen oven ja kaverin väliin. Hengissä oltiin, se oli pääasia. Saimme Milessan istumaan penkille ja minut turvaan isolta rastaporukalta joka alkoi uhittelemaan miekän hiusponnaria. Kuulin Suomalaisia kirosanoja mutta en reagoinut niihin mitenkään. Tilanne rauhoittui ja kohta Darviksen kaverit kutsuivat minua David Getaksi, ja siitähän saatiin kovat naurut aikaiseksi. Hyppäsin bussista lähellä Concordia katua ja nopeasti hyvästelin Darviksen ja kaverit. Sovimme että olemme yhteydessä e-mailin välityksellä. Jälleen kerran ikimuistoinen ilta takana. Kivoja kavereita, todella kivoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti