RK-15

RakkaudenKesä 2015

RakkaudenKesä RK-15 alkaa nyt jo hyvissä ajoin Helmikuussa, mutta ei ajankohdalla ole niin väliä kun on kyseessä rakkaus asiat. Ehkä tänä kesänä pääsemme maaliin saakka, viime vuonna ei sitä oikeaa rakkautta löytynyt. Kuka tietää, ei kukaan. Mutta tästä tämä lähtee. Koittakaa saada selvää...

2.2. 2015

Maanantai, klo 05:30,  TOM-TOM, mä ja Titi-mummo. Jotkut osaa ajaa Helsingissä, minä en. Joten turvauduimme jo eläkeelle pääseeseen navigaatioon. Matka taittui nätisti Itä-pasilan,Töölön lammen vierestä, bussivarikon kautta lentokentälle. Titiä alkoi jo jännittää,että näiköhän sitä päästään perille. Mutta kyllä TOM-TOM tietää. Turha on epäillä.  Siksi ne on keksitty, että keskisuomen suunnistaja lahjakkuudetkin osaavat ajaa Snadissa. Matka alkoi jännittää kun kolme lentolippua tyrkättiin käteen ja toivotettiin hyvää matkaa. Ja toivottavasti rinkkasi ei huku Heathrowlla.
Paikka 6D Helsinki-Lontoo unta, ei muuta. En sanonut sanaakaa naapureille. Pöllin ykösluokan rouvalta Ilta-Sanomat, siinä oli lennon huippuhetki. Matka fiilis nousi suuresti kun sain Stellan tuoppiin ja katselin terminaali 3:n baarista ihmisten vilinää ohiste. Turkulainen navigaattori osasi ohjastaa minut paremmin baariin kuin paikallinen Info- heebo.
" Paikka 21 C, group 2, odota niin kauan kun kutsumme sinut group 2:n mukana sisään ", sanoi mahtavaa Intialais-aksenttia puhuva pieni mies, lentokenttävirkailija. Kävelin samantien vessan suu isossa hymyssä, koska mieleeni sopukuista astui esiin Maikki Maikin esittämä Intialainen Lääkäri-hahmo jonka Maikki loi pari vuotta sitten Jyväskylässä Kuokkalassa. Täydellinen hahmo.  Kiitos Maikille. Jäin odottamaan group 2 kutsua. Valittavasti kutsun antoi kimeä ääninen naishenkilö. Ei ollut kotoisin Indiasta.
Paikka 21 C, käytävä paikka, vieressä Itävaltalainen Stefan Lehofer. 22-vuotias, lakia ja bisnestä opiskeleva juuri liuhuletin katkaissut, ryhmä latinatanssia harrastanut, entinen cokis riippuvainen rippipää. Mainio kaveri. Nukuimme sykleissä suurimman osan matkasta. Loppussa katsoimme yhtä aikaa Gone Girl-elokuvan. Oli ihan ok. Vaikka pääosassa oli toi toi.......ööö. Tullee kohta.  Ei ollut Matt Damon..... Toisella puolella vierekkäisillä istuimmilla istui, en päässyt varmuutten oliko kysseessä vaimo ja mies vai sisko ja veli, mutta lähempänä minua istui siis ihanasti valkoisesta langasta virkattua pitsikuvioista lakkia pitävä vanha Islamin uskoinen pappa. Pappa istui niin kyyryssä että jos ei paremmin tiennyt niin olisi voinut luulla että hän teki kuolemaa. Mikään ruumiin osa ei liikkunut, hän vain kyyhötti siinä. Lennon alussa laitoin Papan voihin koska huomasin ettei siitä muuten mitään tullut. Aika ajoin Pappa lähti risteilylle ja autoin hänet ylös penkistä. Pappa viippotteli ympäri koneetta ja lopulta aina käveli ryhdikkäästi paikan ohitse jolloin otin häntä hihasta kiinni ja ohjasin omalle paikalleen. Nainen hänen vieressään hymyili kiitollisena koska ei itse ehtinyt reakoida Papan nopeisiin liikeisiin. En tiedä näkikö pappa mitään koska hänen katseensa oli hyytävän sumea. Toinen käsi hänellä oli jo kovasti koukussa joten takin pois ottamiseen tarvittiin kummankin apua. Ihana Pappa. Varmasti kuitenkin joku suuren liigan mafia pomo. Peite hommissa. Hyvin veti roolinsa loppuun saakka.
10 tuntia meni nopeasti, vitsailimme loppu matkan Stefanin kanssa hänen tulevasta New Jorkin matkasta Diplomaatti passilla. Näyttelijä elokuvassa oli muuten  Ben Aflekki. Juu se se oli.
Niin Diplomaatti passin hän saapi jossain firmasta/yliopistonvaihtoshowsta tai jostain. Mutta naureskilimme asialle kun jouduimme Miamissa jonottamaan todella kauan ennenkuin pääsimme tarkastuksen läpi hakemaan rinkkojamme. Diplomaatit menisivät samasta raosta kuin kapteenit ja muutta lentohenkilökunnan tyypit. Eli nopeesti.
Miami + 28 astetta, Lontoo -1 astetta. Heineken 6.50 dollaria, kanakori 9.65 dollaria ja toinen Heineken kylkeen. Islander bar and grill, terminaali 4:ssä, portti 49 vieressä, suosittelen. Hyvää musaa ja kiva menis.  Skytrain, hieno tapa mennä edestakaisin eri terminaaleja. Kannattaa kokeilla jos on aikaa. Mulla aikaa seuraavaan lenttoon on vielä 4 tuntia. Täällä ei muuten ole ilmaista Wi-fiä. Miinusta Miami.  Lontoossa sitä oli sentään 4 tuntia.  Mutta ompahan aikaa kirjoittaa. Nyt vessaan. Heinekenillä on asiaa.
Heathrow, miesten vessa, kondoomi-automaatti, laitteessa oli päällekkäin vaihtoehtoja monenlaisista kondoomeista mutta alimmaisena oli " Ihmeellinen vipraattori", joku sormuksen näköinen sormeen pujoitettava laite. Laite näytti siltä kuin sormuksen yläosassa olisi kuoppa ja kuopalla huulet. Kuvasta ei pystynyt päättelemään värisikö huulet vaiko koko sormus. Mutta Ihmeellinen se oli. 6.5 puntaa. Joten kyllä sillä hinnalla jo tyydyttyy naapurikin.
Nyt odotellaan seuraavaan lentoa Nassauhan, kaupunkiin joska kaikki on sanonut että lähde heti pois sieltä. Yritän parhaani mukaan noudattaa saamiani ohjeita. Nyt Brucen seikkailuja lukemaan.
Miami-Nassau 21:30 paikallista aikaa. Pieni kiva Bahamas Air kone. Paikka 8A, vieressä istui hetken bisnes-ukkeli joka liukeni samantien kaverinsa luo kehuskelemaan golf saavutuksistaan. Penkkeinä oli todella mukavat nahka istuimet, jalkatilaa hyvin. Lämmin vilttipäälle ja unten maille. Ennen unia katselin kuitenkin kuinka kauniina Miamin yövalot loistivat taivaalta katsottuna. Lento oli todella nopea. Taksi, ja menoksi. Larry oli kuskin nimi. Iso valkoinen kaapupäällä, taksi tuoksuu halvalle dödölle. Muutenkin allergialiiton jäsenenä huomasin tässä että täällä käytetään parfyymia oikein kunnolla. Miehet sekä naiset. Miesten tuoksut ovat olleet aikas epäilyttäviä. Mutta maassa maan tavalla. Siiis....Autot ajavat vasenta puolta oikean puolen autoilla. Aluksi en tajunnut yhtälöä mutta kun autoja alkoi tulla vastaan niin oli pakko kysyä että hetkinen, mitenkäs täällä oikein ajellaan. Brittien vanhoja jäänteitä.
Larry oli kovin kiinnostunut Suomen tilanteesta suhteessa Venäjään. Hän oli seurannut Putinin meininkiä jonkin aikaa. Opettelimme matkan aikana lausumaa suomalaiset aakkoset, keskustelimme pienten kielien ja kulttuurien tärkeydestä, Suomen itsenäisyydestä. Haastavia aineita heti maahan tultua. 27 dollaria taksi maksoi. Larry yritti kalastaa kunnon extrat mutta eipö Alanteelta noin vain ylimääräistä tipu.
Grand Central Hotel, charlotte street. Ihan keskellä kovinta turisti aluetta. 4 kerrosta. Huone 41, viimeisessä nurkassa oleva kämppä. Ei kettään muuta koko kerroksessa. Ei huono. Huonoa oli että olin unohtanut että tämäkin maa laittaa kaikkeen iso verot. Joten 55 dollaria olikin yhtä äkkiä 74 dollaria. Ei siinä ollut paljoa mahiksia valitaa. JOs on yhtää hienohelmaa luonteessa tämä ei ole sinun hotelli. Mulle kelpaa. Brucee ja Unta.

3.2. 2015  Tiistai

Lenkille 07:30. Ottaa kaupunki haltuun. Pari ihmistä talsi vastaan. Ihanna iso peppuinen pieni rouva, kauniisti kiharretut hiukset, huusi onnesta keskellä katua kun kaksi tuttavaa tööttäsi autoja samanaikaisesti erisuunnista. Perus OuMyGod osaston huutoa ja kädet ilmaan pyörien keskellä tietä. Nämä tyypit osaa sen homman. Nassaun kaupungin vasemman puoleinen ranta bulevardi on aikas kauhea. Isot risteilijät ja öljytankkeri valuvat hitaasti satamaan. Lastaus alue on ihan vieressä ja homma näyttää siltä kun se oli jäänyt puoleen tiehen. Hyvät tilukset mutta toteutus tehty vasurilla. Tässä on kuitenkin niin että täältä vasmaan saan sitten illalla kaupungin parhaat pöperöt edullisesti verrattuna oikealla puolella olevaan kaupungin osaan.  Nassaun keskustaa ajetaan yhtä katua pitkin Shirley street. Kun olin palaamassa takas 8:30 niin  keskusta oli todella jumissa. Rannalla vastaan tuli pieni punainen koppi jossa luki massage. Koppi oli pienen jääkentän luikkarivaihto kopin kokoinen. Eli sisään ei mahtuisi muuta kuin sänky ja hieroja, mutta mitäpä muuta sinne tarvittaisikaan. Ensimmäinen hieronta oli nimeltää Swedish massage. Olen jo tuttunut siihen että sauhoja kutsutaan Ruottalaisiksi mutta mitä erikoista on Ruottalaisessa hieronnassa. Koppi on sen verran pieni että jos kyseessä on " ruottalaine hieronta" niin se on tarkoitettu kääpiöille, Tai sitten beachin nimellä Junkanoo on jokin piilo merkitys. Vieressä seisoi Bahaman paras liikuteltava parturikärry. Junkaloon jälkeen alkoi Fish Fry, pienten ihananien kala ravintoloiden alue. Väriltään nämä vieri vieressä olevat pikku kopit/majat olivat värikkään neon värisiä. Koko värikirjo on käytetty hyväksi. Pittää illalla mennä testaamaan miltä tuore kala maistuu noissa majoissa.
Nyt turismi keskukseen selvittämään miten täältä pääsen pois.....